Jouluspesiaali - The Dufftown Glenlivet "Over 8 years old" 46%

Joulu on tarinoiden aikaa. Tämä tarina alkoi vajaa kaksi vuotta sitten tammikuussa kun järjestin Dufftown-kotitastingin. Illan setin jälkeen suunnattiin nimeltämainitsemattomaan irlantilaishenkiseen anniskeluravintolaan jatkoille. Eräs kanssamaistelija sattui unohtamaan reppunsa ravintolaan kun vaimotaksi sattuikin saapumaan pihaan oletettua aikaisemmin. Kun baarimikot/mikottaret häätivät valomerkin tultua seuruettamme terävilllä kepeillä kohti ovea huomasin yksinäisen, tutun näköisen repun yksin pöydän alla. Koska yksinäiset reput on surullista katsottavaa, otin ressukan kotiin hoitoon. Seuraavana päivänä repun omistaja hakikin pojan kotiin ja toi kiitokseksi repun rescuttamisesta mielenkiintoisen minin.

Nyt kaksi vuotta tapahtumasta on hyvä aika polkea korkki lattiaan ja maistella pala viskihistoriaa kitusiin. Oletettavasti 70-luvulla pullotettu miniatyyri ainakin 8 vuotiasta Dufftown Glenlivetiä. Voltteja kaverissa se 46% ja hyvällä tuurilla vielä tislaamon oman mallastamon tuotoksia. 1968 laitettiin tislaamossa mallastamo jäihin ja alettiin ostamaan raaka-aineet ulkopuolelta. Näistä pulloista liikkuu sekä 70 että 80 proof versioita ja etiketeissäkin on pieniä eroja. Osassa on tislaamon silhuetti valkoisella ja osassa punaisella. Whiskybase ei tuntenut juuri tätä minua, mutta 95% varmuudella minissä on samaa tavaraa kuin tässä täyskokoisessa. Whiskybase tietää kertoa, että koko pulloa saa vielä ihan rahalla kaupasta edukkaaseen 272€:n hintaan. Minejä on pyörinyt auctioneissa vielä aivan järkevissä hinnoissa. Kannattaa pitää silmät auki!

The Dufftown Glenlivet "Over 8 years old" 46%

Tuoksu: Märkiä sanomalehtiä, rommikeksejä, tupakkaa, mausteita. Hieno nenä!

Maku: Likainen, kuin mukana olisi tuhkakupin pohjia. Tämä siis positiivisena huomiona. Tupakan keskeltä löytyy myös muita vihreitä nootteja: kasveja on makukaaressa viljalti. Ja on siinä sitä viljaakin. Loppumaku on hienostuneen maltainen ja mausteinen. Ja pitkä.

Noin 8-vuotiaaksi viskiksi todella kehokas ja tuhti tapaus. Äärimmäisen hieno speysideri, jota juodessa tuntee itsensä taas etuoikeutetuksi. Näiden helmien takia viskiä juodaan. On ilo saada sisuksiinsa ainetta ajalta, jolloin maailma oli vielä pieni, musiikki hyvää ja sisäpolitiikkaa tehtiin ulkopolitiikan ehdoilla. Noin 40 vuotta pullossa on jo aikamoinen aika viskille. Kiitokset minin lahjoittajalle ja hyvää joulua ja villiä uutta vuotta blogin lukijoille. Jatketaan ensi vuonna!

P.S. Alla vielä samat sepustukset videon muodossa. Ehkäpä ensi vuonna näitä jaksaa tehdä enemmän kuin kaksi.

van Wees Mortlach 1990/2012

van Wees, tuttavallisemmin The Ultimate, on suomalaisille tuttu pullottaja. Rakas hollanninserkku, "sejostaeipuhutakoskatulli", myy firman pullotteita edukkaaseen hintaan ja olenpa itsekin useita kertoja kyseisen pullottajan pulloja sortunut ostamaan. Ainakaan hinnalla ne eivät ole pilattuja.

Viskikaapin joulusiivous jatkui siis samplejen tuhoamisen muodossa. Tällä kertaa lasissa edellä mainitun pullottajan sherry buttissa kypsytelty Mortlach vuodelta 1990, joka on lyöty pulloon 2012 ja täysiä vuosia on kertynyt tynnyrissä 21. Kyseessä ilmeisen vaisu/useamman täyttökerran tynnyri, sillä väri on hämmentävän vaalea sherry buttiksi. Katsotaan, oliko nenä ja suu samaa mieltä.

van Wees Mortlach 1990/2012 21yo, cask n. 6077, 46%

Tuoksu: Voita, toffeeta, valkopippuria, kypsää vahattua punaista omenaa, mahonkia ja kaikki tämä makean maltaisen rungon ympäröimänä. Miellyttävä. Vaatii seurusteluaikaa.

Maku: Pehmeä, mausteinen, omenan lisäksi myös muuta hedelmää. Lopussa salmiakkia. Sherry todella piilossa. Tuntuu lähinnä mukavana mahonkisena tuhdikkuutena jälkimaussa. Lasiaika tuo pintaan jotain ruohomaisia nootteja.

Kaiken kaikkiaan tasapainoinen viski. Jälkimaku ei pituudellaan juhli, mutta ikä tuntuu kivasti viskissä. Ei mikään klassikko, mutta mielellään tätä juo. Tällaisia ei niin aktiivisia sherrykypsytyksiä pitäisi maistella enemmänkin. 21 vuotta tynnyrissä ei ole todellakaan jyrännyt viskiä vaan tukee mukavasti tisleen peruselementtejä.

Syvä kumarrus samplen lahjoittajalle.

Laiturinnostohommia - Bowmore 15yo Laimrig

Olen koettanut aktiivisesti vaihdella omia pullonpohjiani samplejen muodossa pois ja hankkia samalla itselleni uutta juotavaa. Aina ei tarjolla mitään uutta ole, mutta kyllähän noita kuuluisia glen whatsoevereitä mielellään jo kertaalleen maisteltuihinkin viinaksiin vaihtelee. Tällä kertaa narautin auki samplen Bowmoren 15-vuotiasta Laimrigia. 54,1% alkoholia paljastavat samplen neljännen batchin tavaraksi.

Lasissani on laituri.

Laimrig tarkoittaa gaeliksi laituria. En tiedä onko kyseessä juuri sama rakennelma, joka toimittaa laiturin virkaa nykyisin Bowmoren tislaamon edustalla vai onko siellä muitakin "muinaisia kivilaitureita". Joka tapauksessa samalla vanhalla kaavalla mennään nimeämisen suhteen: silmät kiinni sanakirjasta etäisesti viskiin tai sen tekoympäristöön liittyvä sana ja käännetään se gaelille. Monesti käy mielessä, että säästäisi itsensä paljolta, jos ei ottaisi nimen etymologiasta selvää vaan vain joisi viskiä.

Onko tämä se Laimrig?

Bowmore 15yo Laimrig 54,1%

Tuoksu: Hapan. Ylikypsiä hedelmiä, ruohoa, pippuria, savua ja maitosuklaata.

Maku: Hämmentävän suklainen. Tai enemmänkin kaakaoinen. Yhdessä mausteiden kanssa tuo todella jouluisen fiiliksen. Happamuus tulee maussa nenää enemmän esille tuoden mukanaan jopa pihlajanmarjaan viittaavia nootteja. Isommalla haukulla ruohoiset nootit nostavat päätään. Pienellä haukulla joulua, isolla syksyä. Savu tuo lähinnä mukavaa, hiukan likaista runkoa viskiin. Volteistaan huolimatta helposti juotavaa. En lisäisi vettä.

Ryhdikäs, tumma ja voimakas viski. Sherryviimeistely ei jää huomaamatta. Isommalla haukulla esille tulleet kuolleet lehdet/kasvit toivat mieleen jopa Tomatinin tuotannon. Tämä on usealle viskinjuojalle hälyttävä merkki, mutta itselleni maistuu. Hintaluokassaan toimivaa kamaa ja painii samassa sarjassa Uigeadailin ja Lagan 16yo:n kanssa. Pitää joskus maistella näitä tarkemmin vierekkäin.

Lapsuuden makumuistoja

Asuin lapsuuteni maalla. Kyläkaupassa oli täti tiskin takana, jolta pyydettiin mitä haluttiin. Bensa pumpattiin käsin ja lauantaimakkaraa siivutettuna juuri sen verran kuin halusi. 90-luvun puolivälissä kauppias siirtyi eläkkeelle ja kylän ruokahuolto siirtyi läheisestä taajamasta kaksi kertaa viikossa paikalle pyörähtäneen kauppa-auton harteille.

Lauantainen kauppa-autossa vierailu oli viikon kohokohta. Viikkorahojen sijoituskohteita oli useampia, mutta hintatietoisen lapsen valinta oli tietysti Pirkka. Tuotteiden kylkeen suoraan printatut hintalaput takasivat laadun ja suhteessa edukkaan tuotteen. Kauppa-auton setä ei siis päässyt riistäjä-porvari -unelmiaan katteidensa muodossa toteuttamaan.

Pirkka-tuoteperheen suosikkini olivat rommikeksit. Tietääkseni nämä juoppohulluuteen houkuttelevat keksit ovat jo aikoja sitten poistuneet valikoimista kukkahattutätien painostuksesta. Sinänsä asian ymmärtää, koska porttiteoria näyttää toimivan: rommikekseillä hampaansa lapsena syövyttänyt kaveri on päätynyt kirjoittamaan vapaa-ajallaan viskiblogia.

Aasin silta ja villakoiran ydin on se, että minulla on lasissani rommia. Itseasiassa hetken mielijohteesta tilasin saksasta 9 samplea single cask -rommeja ja tämän kuultuaan kaveri kiikutti minulle jonkin random pullon joka ei kuulema ole oikein maistunut. Tämä lahjapullo oli Appleton Estate 12yo ja se toi mieleeni lapsuuden, kauppa-auton ja Pirkan rommikeksit.

Kissoja ei vahingoitettu kuvauksissa.

Appleton Estate 12yo Jamaican Rum 43%

Tuoksu: Rommikeksejä, liköörikonvehteja, suklaahedelmäkakkua. Todella makea ja tumma nenään. Jopa hiukan esanssinen.

Maku: Ei niin tuhti suutuntuma kuin nenä antaisi olettaa. Silti pehmeä ja makea. Ylikypsien hedelmien ja suklaan yhteistyö jatkuu maussakin. Keksi ja sokeriruoko myös läsnä.

Lahjoittajan mukaan tämä on Alkosta muutama vuosi sitten hankittu. Appleton Estaten omilla sivuilla ei enää pulloa löydy. Veikkaan, että sivuilta löytyvä Rare Blend 12yo on ottanut tämän paikan portfoliossa? Viisaammat oikaiskoon.

En tiedä Appletonista kuinka ns. "oikeaa" rommia he valmistavat. Eli minkä verran tisleitä on maustettu ja kuinka paikkaansa pitäviä esimerkiksi ikämerkinnät ovat. Koska tätä löytyy ihan vakavasti otettavilta kauppiailta hyvillä käyttäjäarvosteluilla, oletan, että ihan rapaa tämä ei ole. Toki maistamiini single cask -rommeihin verrattuna aika siloiteltu versio tämä jamaikalaisesta rommista on. Mutta tärkeintä on se, että omaan suuhuni tämä on hyvää. Ei mikään Rothko, jonka kanssa pitäisi viettää tunteja aikaa vaan enemmänkin Warhol, josta nauttimiseen ei sen kummempia dosenttitason (Sipilälle terkkuja!) analyysejä tarvita. Otan pullon jämät tänään pikkujouluihin mukaan ja tuhoan pois.