torstai 12. heinäkuuta 2018

Uusi logo ja jotain parempaa sen kunniaksi

Aikoinaan kun aloitin blogin pitämisen, mietin pitkään, minkälaista kuvitusta haluan blogiin. Tuolloin omat kuvankäsittelytaidot olivat vielä alkeellisemmalla tasolla kuin nykyään, mutta visio oli selvä.

Olin vieraillut Lohjan Pyhän Laurin kirkossa taidehistorian opintojen merkeissä. Kirkon holvikaarista löytyi todella hämmentäviä maalauksia, joissa useassa oli hauskannäköisiä demoneja juomassa väkijuomia. Näpsin maalauksista pokkarilla kuvia, ja ne päätyivät myöhemmin osaksi blogin kuvitusta.

Demoniset bakkanaalit.
Kehitys kehittyy ja vanhat pokkariväännökset on heitetty roskakoriin. Hauskat demonit jäivät kuitenkin kummittelemaan mieleeni. Niinpä ehdotin taiteellisesti lahjakkaalle ystävälleni vaihtokauppaa: hän tekisi minulle logon ja minä kirjoittaisin hänelle muutaman tekstin, joita hän tarvitsi.

Kaupat tuli ja laitoin ystävälleni inspiraatioksi muutaman ottamani pokkarikuvan. Takaisin sain vähän ajan päästä alla olevan vedoksen. Se tulee tulevaisuudessa olemaan blogin voimaeläin, logo ja maskotti. Nimeä sillä ei vielä ole. Ehkä tässä olisi kilpailun paikka?



Uuden maskotin kunniaksi kaivoin kaapista vähän parempaa pöytään.

Bunnahabhain XXV, 43 % (n. 2010)


Tuoksu: Aprikoosihilloa, hedelmäkakkua, kaakaota, lämmintä mallasta ja pähkinää. Yllättävän makea.

Maku: Hilloa, kinuskia, mukavasti puuta, ripaus suolaa ja pähkinää. Suutuntuma silkkinen ja maku pitkä. Ei mitään suuria kulmia.

Onhan se hyvää. Ei tee mieli lisäillä vettä. Täydellisessä maailmassa tähän haluaisi ehkä hiukan lisää "luonnetta" eli voltteja. Nykyversiota pitäisi ehkä päästä tämän innoittamana maistamaan. Hyvä drami uuden logon kunniaksi!

torstai 5. heinäkuuta 2018

Pikanootti: Kilkerran 12 yo

Kilkerranin "Work in Progress" -pullotteet olivat aikoinaan makoisia. Glengyle sai 2016 vihdoin ulos 12-vuotiaan Kilkerranin. Sitä löytyi kaapista samplen verran, joten miksi ei.

Tynnyreiden puolesta on viski suurimmaksi osaksi börbbää. Myös muutama sherrytynskä on huhujen mukaan tähän tislaamon ensimmäiseen ikämerkittyyn pullotteeseen eksynyt.

Campbeltownin tuotteille on aina odotukset korkealla. Olen tätä pariin kertaan ennen maistellut, mutta ei ole tullut nootteja laiteltua ylös.

Kilkerran 12 yo, 46 %


Tuoksu: Sitruunamuffinssia, hunajaa ja mallasta.

Maku: Miellyttävän paksu suutuntuma ikäisekseen. Kermatoffeeta, sitruunaa, kuivattua aprikoosia ja suolaa.

Alkossa vajaa 60 € ja maailmalla reilu 40 €. Hintaansa nähden mainio. Erityisesti paksu suutuntuma miellytti minun makunystyröitäni. Hyvä single malt viski.

Tislaamon historiaan ja uudelleen aikaisuun vuonna 2004 liittyvät turinat kannattaa tarkastaa tislaamon omilta sivuilta, jonne pääse tästä:

https://www.kilkerransinglemalt.com

torstai 28. kesäkuuta 2018

Pikanootti: Ardbeg Grooves 46 %

Kertaan tähän joka vuotisen litanian Ardbegin uutuudesta:

1. Yhyy, taas mennään tarina eikä viski edellä
2. Byhyy, liian kallis verrattuna peruspullotteisiin
3. Smyhyy, katoaa kaupoista ja ilmestyy huutokauppoihin ylihintaan

Kun pakolliset on taas kerrottu, voidaan keskittyä siihen viskiin. Rankasti grillatuissa punaviinitynnyreissä kypsytelty Ardbeg, voltteja 46 %, saa Alkosta ihan kilpailukykyiseen hintaan.

Itse painelin maistamaan viskin viime perjantaina St. Michaeliin ja otin kylkeen siivun Teniä.

Ardbeg Grooves & Ten

Ardbeg Grooves, 46 %


Tuoksu: Ripaus kumia. Nuotionpohjaa, grillattua ananasta.

Maku: Varsinkin Teniin verrattuna mukavan paksu suutuntuma. Yllättävän pitkä jälkimaku, jossa nenän antamia nootteja säestää pippuri ja turve.

Hiukan päälleliimatun oloinen makupaletti, mutta muuten kyllä tykkäsin makukomponenteista. Parempi viski kuin Ten.

Groovesin seuraksi suosittelen tietysti groove metallia. Vinnie Paulille olisi varmasti tämä Ardbeg maittanut.




Täältä pääset tarkastamaan muita maistamiani Ardbegejä:

https://justpeatit.blogspot.com/search/label/Ardbeg


torstai 21. kesäkuuta 2018

Viski jäillä - uhka vai mahdollisuus?

Kävin pitkästä aikaa yökerhossa. Siellä törmäsin karuun totuuteen viskinjuomisesta. Kun tiskillä sanoo "viski" saa lasiinsa kasan jäitä ja 4 cl halvinta skotti- tai irkkublendiä.

Viskitastingeissa on usein tullut vastaan ajatus, että viskiä ei voi juoda väärin. Markkinamiehet muistuttavat kuluttajaa, että ei ole väliä miten juo - kunhan juo!

Olen ajatuksen kanssa sinänsä samaa mieltä. Turha purismi on todella ärsyttävää. Viskistä pitää nauttia. Ja erilaiset ihmiset nauttivat eri asioista. Tätä taustaa vasten päätin kokeilla viskikaappini "talousviskiä", Tullamore DEWiä, jääpaloilla Iittalan Kalinkasta.

Onhan se kaunista!


Tullamore D.E.W, 40 % (jäillä)


Tuoksu: Makea mallas. Ei oikein muuta.

Maku: No eihän tämä maistu miltään! Alkoholin polte tuntuu lopussa lähes kossumaisena. Todella ällöttävää. Ajan kanssa vielä pahenee kun jäät vievät viimeisetkin ei paloviinaan viittaavat nootit pois.

Viskin hyvä ominaisuus on se, että se juuri koskaan maistu viinalta. Ei edes halvat blendit, kuten Tullamore. Jäillä Tullamore D.E.W ei juuri kossusta eroa. Ja ainakaan itse en kossusta kummemmin perusta.

Viemäriin piti kaataa parin huikan jälkeen tämä nektari. Kuvottavaa juotavaa.

Ihmiset. Kaikesta propagandasta huolimatta viskiä ei ole tarkoitettu juotavaksi jäiden kanssa. Ja se tulppaanimuoto on lasissa oikeasti aika kätevä. Vaikka haluaisi vain vetää pään täyteen blendillä niin joisin silti viskin ilman jäitä. Tai sen Coca-Colan kanssa. Kaikki ei ole suhteellista!

***
Muita huonoja ideoita:

torstai 14. kesäkuuta 2018

Kaksi Balvenieta Anthony Bourdainin muistolle

Perjantai oli surullinen päivä kun julkkiskokki Anthony Bourdain päätti jättää tämän maailmaan keittiöt ja siirtyä ajasta ikuisuuteen. Bourdain oli ristiriitainen hahmo. Äitini nimitti miestä "irstailevaksi siaksi", mutta kyllä hänkin miehen ohjelmien parissa viihtyi. Itse pidän Bourdain matkailu- ja ruokaohjelmia erinomaisena viihteenä.

Ruoan lisäksi Anthony oli myös laadukkaiden juomien sanansaattaja. Raw Craft -sarjassaan Anthony vieraili muun muassa Balvenien tislaamolla. Ainakin itsellä jäi näistä pelinavauksista positiiviset tuntemukset miehen toiminnasta myös laatujuomien parissa.


Raw Craftiä katsellessa päätin kaivella samplelaatikosta pari Balvenieta Bourdainin muistolle. Kepeät mullat miehelle!

Balvenie Founders Reserve 10yo, 40 % (n. 2004)


Tuoksu: Rusinaa, pähkinöitä ja taateleita. Makeaa hunajaa ja keltaisia hedelmiä.

Maku: Yllättävän tikkuinen. Rusinat taittuu rommikeksiksi. Alkoholi puskee hiukan läpi, mutta se ei sinänsä häiritse, antaa vaan kivaa potkua.Hunajaisuus säilyy koko makukaaren läpi.

Balvenie DoubleWood 12 yo, 40 % (n. 2014)


Tuoksu: Appelsiinimarmeladia ja hunajaa. Ripaus suklaata.

Maku: Muuttuu marmeladista appelsiinisuklaaksi. Maut hiukan päälleliimatun oloisia ja alkoholi vähän häiritsee taustalla.

Founder's Reserve on kyllä hyvää. Loistava viski. DoubleWoodia en ollut juonut vuosiin. Muistin, että kyseessä olisi ollut hiukan yksioikoisempi viski, mutta aivan hyväähän tämä oli. Mitään merkittävän huonoa viskia Balvenie ei tietääkseni ole koskaan ulos laittanut, että sinänsä mennään ihan linjassa. Kyllä näillä kehtasi Bourdainia muistella.

Lisää mietteitäni tislaamon tuotteista löydät täältä: http://justpeatit.blogspot.com/search/label/Balvenie

torstai 7. kesäkuuta 2018

Maisteluraportti: Compass Boxia St. Michaelissa 5.6.2018

Tiistaina maisteltiin St. Michaelissa Philippe Hakulinin johdolla Compass Boxia. Firmalla on itselleni aina hiukan erityinen paikka sydämessä. Tämän blogin ensimmäinen postaus nimittäin käsitteli Compass Boxin Oak Crossia.

Ja hyviä viskejä nämä ovat aina olleet. Usein makupaletiltaan hiukan varovaisia, vaikka markkinointipuheista voisi muuta päätellä. Skotlannin muun viskiteollisuuden mielipiteen Compass Boxin tekemisistä voi kiteyttää yhteen kuvaan.

Kuvan lähde; meemi.fi


En tässä lähde kertaamaan, mitä kaikkea John Glaser on mennyt tekemään, mutta mielenkiintoista hänen touhujansa on seurata. Viskihifistelijälle mielenkiintoisin tempaus on ollut ehdottomasti blendien reseptien tuominen julkisuuteen. Tiistainakin maistelluista viskeitä löytää kaikista käytetyt komponentit ja niiden suhteet Compass Boxin kotisivuilta.

Kuvan lähde; https://www.compassboxwhisky.com/

Great King Street Glasgow Blend, 43 %


Tuoksu: Lakritsia, raikas jyvämäinen mineraalisuus, ripaus savua.

Maku: Hiukan puskee prosentit läpi, mutta nenä ja suu hyvin balanssissa. Lasiajalla esiin nousee taikinamaisia nootteja.

The Spice Tree, 46 %


Tuoksu: Makeaa vaniljaa, aavistus vahakynttilää, isolla kädellä kermatoffeeta sekä vihreitä omenoita.

Maku: Vihreät omenat ja muut saman väriset hedelmät hallitsevat hiukan enemmän kuin nenässä. Kivaa pippuria loppumaussa. Hyvä ja tasapainoinen viski.

The Peat Monster, 46 %


Tuoksu: Nuotionpohjaa, savua ja vaniljaa. Lasiajalla makeus nousee pintaan.

Maku: Valjua savuvettä. Mitä tästä nyt sanoisi? Aika nähty tapaus.

Compass Box Enlightenment, 46 %

Enlightenment, 46 %


Tuoksu: Hämmentävän vahva assosisaatio päärynäpehmikseen! Perään hedelmäsalaattia ja hedelmätoffeeta.

Maku: Sama hedelmätykitys jatkaa maussa, mutta saa seurakseen mukavan mineraalisen suutuntuman, joka tekee tästä todella maittavan viskin.

No name, 48,9 %


Tuoksu: Nuotiota, lamppuöljyä ja salmiakkia. Monitahoisen oloinen. Vaatisi enemmän seurusteluaikaa.

Maku: Hyvää turverevittelyä hyppysellisellä pippuria ja muutamalla salmiakkipastillilla. Joisin!

Illan heikoin esitys oli ehdottomasti The Peat Monster. Niin tylsä savuviski kuin olla ja voi. Mikään näistä ei sinänsä huono ollut, mutta vähän taipuivat sen harmaan massan suuntaan. Enlightenmentin erittäin raikas mineraalisuus yhdistettynä mukavaan jäätelön ja vihreiden hedelmien yhdistelmään jäi itselle mieleen illan parhaana.

Aiheeseen liittyviä linkkejä:
Compass Boxin kotisivut
Raportti vuoden 2016 Uigesta sisältäen Compass Box -tastingin
Oak Cross ja blogin ensimmäinen postaus




torstai 31. toukokuuta 2018

Kaksi alkoholivinkkiä Varsovaan matkaavalle

Kävin viikonloppuna Varsovassa. Vaikka matkan pääpaino oli kaikessa muussa kuin alkoholissa, tarttui matkalta mukaan kaksi jakamisen arvoista vinkkiä.

Puolassa tuntuu olevan kasapäin ravintoloita, joista löytyy huikea olutvalikoima. Katselin Ratebeerin kaupunkiopasta Varsovasta ja hiukan kärjen alapuolelta tarttui silmiini tuttu nimi - Mikkeller! Tanskan ykköspanimo omaa ainakin minun tuttavapiirissäni sellaisen kulttimaineen, että reissun baarikohde ole tätä myöten sinetöity.

Mikkellerin baari sijaitsee kävelymatkan päässä päärautatieasemalta. Chmielna 7/9 osoitteesta löytyvä baari ei ollut maailman helpoin löytää. Chmielnalta pitää osata kääntyä pienelle sisäpihalle, missä ravintola sijaitsee. Vierestä löytyy paikallinen Goethe-instituutti, joka voi helpottaa suunnistamista.

Sisälle astuttaessa homman nimi käy heti selväksi. Paikalla on nimittäin vain turisteja. Ruotsalaisia turisteja. Baarin hintataso onkin hiukan normaalia kovempi, mutta valikoima oli aivan pöljä. 20 hanaa sisälsi kaksi Mikkeller Varsovalle pantua olutta, jonka lisäksi hanoista löytyi kourallisen muita Mikkellerejä sekä puolalaisia erikoisuuksia sekä hyvä määrä muun maalaisia herkkuja, kuten belgialaisia klassikoita. Ajankohtaisen hanatilanteen sekä muut tiedot saa esille klikkaamalla tästä.

Mielenkiintoista antia olivat myös Mikkellerin muut alkoholit. Hanassa oli Mikkellerin oma riesling, joka näin viiniamatöörin suuhun oli oikein hyvä, öljyinen riesling. Myön omaa giniä oli tarjolla. Ja tynnyrikypsytettyjä tisleitä!

Mikkeller Spirits Black on sarja, jossa Mikkellerin imperial stouttia, Blackkia, on tislattu Braunsteinin tislaamolla ja lyöty erilaisiin tynnyreihin kypsymään. Tuloksena on syntynyt hyvin kokeellisia tisleitä, joista yhtä uskaltauduin baarissa maistamaan.

Mikkeller Spirits Black, Oloroso Cask 43 %


Mikkeller Spirits Black, Oloroso Cask, 43 %


Tuoksu: Hyvin paloviinamainen pienellä marjaisella twistillä. Ei houkuta maistamaan.

Maku: Huomattavasti tuoksua parempi. Puu tulee hyvin esille ja tisleessä on miellyttävä kivennäisvesimäsimäinen minaraalisuus. Nuori, makea, hitusen marjainen.

Paikanpäältä sai myös toasteja. Tilasin itselleni chipotle toastin ja se oli aivan helvetin tulinen. Silmistä valui vettä, hengitys vaikeutui ja pihalla ollut jäätelökoju pelasti. Vain äärimmäisille chilipäille, minulle kokemus oli aivan liikaa ja eipä tuon jälkeen olutkaan oikein maittanut kun makuaisti oli kadonnut. Oppia ikä kaikki.

Toinen vinkki liittyy viskiin. Törmäsin sattumalta Grand Prix -nimiseen viski- ja viinimyymälään. Heillä oli hyllyssään reilu 200 single malttia, joten valikoimassa oli valinnan varaa. Valitettavasti hintataso ei ole Puolassa mitenkään erityisen alhainen. Viskin ostamisessa alan liikkeestä on kuitenkin oma viehätyksensä ja paikka on mielestäni vierailun arvoinen, jos Varvovassa sattuu liikkumaan. Liike löytyy kätevästi pääraitiovaunulinjojen varrelta. Valikoimaa ja hintatasoa voi vilkuilla etukäteen täältä.

Linkkejä:

Mikkeller Varsova
Mikkeller Spirits
Grand Prix - viskikauppa
Ratebeerin kaupunkiopas Varsovaan
Matkaraporttia Poznanista ja Krakovasta
Matkaraporttia Gdanskista