torstai 21. kesäkuuta 2018

Viski jäillä - uhka vai mahdollisuus?

Kävin pitkästä aikaa yökerhossa. Siellä törmäsin karuun totuuteen viskinjuomisesta. Kun tiskillä sanoo "viski" saa lasiinsa kasan jäitä ja 4 cl halvinta skotti- tai irkkublendiä.

Viskitastingeissa on usein tullut vastaan ajatus, että viskiä ei voi juoda väärin. Markkinamiehet muistuttavat kuluttajaa, että ei ole väliä miten juo - kunhan juo!

Olen ajatuksen kanssa sinänsä samaa mieltä. Turha purismi on todella ärsyttävää. Viskistä pitää nauttia. Ja erilaiset ihmiset nauttivat eri asioista. Tätä taustaa vasten päätin kokeilla viskikaappini "talousviskiä", Tullamore DEWiä, jääpaloilla Iittalan Kalinkasta.

Onhan se kaunista!


Tullamore D.E.W, 40 % (jäillä)


Tuoksu: Makea mallas. Ei oikein muuta.

Maku: No eihän tämä maistu miltään! Alkoholin polte tuntuu lopussa lähes kossumaisena. Todella ällöttävää. Ajan kanssa vielä pahenee kun jäät vievät viimeisetkin ei paloviinaan viittaavat nootit pois.

Viskin hyvä ominaisuus on se, että se juuri koskaan maistu viinalta. Ei edes halvat blendit, kuten Tullamore. Jäillä Tullamore D.E.W ei juuri kossusta eroa. Ja ainakaan itse en kossusta kummemmin perusta.

Viemäriin piti kaataa parin huikan jälkeen tämä nektari. Kuvottavaa juotavaa.

Ihmiset. Kaikesta propagandasta huolimatta viskiä ei ole tarkoitettu juotavaksi jäiden kanssa. Ja se tulppaanimuoto on lasissa oikeasti aika kätevä. Vaikka haluaisi vain vetää pään täyteen blendillä niin joisin silti viskin ilman jäitä. Tai sen Coca-Colan kanssa. Kaikki ei ole suhteellista!

***
Muita huonoja ideoita:

torstai 14. kesäkuuta 2018

Kaksi Balvenieta Anthony Bourdainin muistolle

Perjantai oli surullinen päivä kun julkkiskokki Anthony Bourdain päätti jättää tämän maailmaan keittiöt ja siirtyä ajasta ikuisuuteen. Bourdain oli ristiriitainen hahmo. Äitini nimitti miestä "irstailevaksi siaksi", mutta kyllä hänkin miehen ohjelmien parissa viihtyi. Itse pidän Bourdain matkailu- ja ruokaohjelmia erinomaisena viihteenä.

Ruoan lisäksi Anthony oli myös laadukkaiden juomien sanansaattaja. Raw Craft -sarjassaan Anthony vieraili muun muassa Balvenien tislaamolla. Ainakin itsellä jäi näistä pelinavauksista positiiviset tuntemukset miehen toiminnasta myös laatujuomien parissa.


Raw Craftiä katsellessa päätin kaivella samplelaatikosta pari Balvenieta Bourdainin muistolle. Kepeät mullat miehelle!

Balvenie Founders Reserve 10yo, 40 % (n. 2004)


Tuoksu: Rusinaa, pähkinöitä ja taateleita. Makeaa hunajaa ja keltaisia hedelmiä.

Maku: Yllättävän tikkuinen. Rusinat taittuu rommikeksiksi. Alkoholi puskee hiukan läpi, mutta se ei sinänsä häiritse, antaa vaan kivaa potkua.Hunajaisuus säilyy koko makukaaren läpi.

Balvenie DoubleWood 12 yo, 40 % (n. 2014)


Tuoksu: Appelsiinimarmeladia ja hunajaa. Ripaus suklaata.

Maku: Muuttuu marmeladista appelsiinisuklaaksi. Maut hiukan päälleliimatun oloisia ja alkoholi vähän häiritsee taustalla.

Founder's Reserve on kyllä hyvää. Loistava viski. DoubleWoodia en ollut juonut vuosiin. Muistin, että kyseessä olisi ollut hiukan yksioikoisempi viski, mutta aivan hyväähän tämä oli. Mitään merkittävän huonoa viskia Balvenie ei tietääkseni ole koskaan ulos laittanut, että sinänsä mennään ihan linjassa. Kyllä näillä kehtasi Bourdainia muistella.

Lisää mietteitäni tislaamon tuotteista löydät täältä: http://justpeatit.blogspot.com/search/label/Balvenie

torstai 7. kesäkuuta 2018

Maisteluraportti: Compass Boxia St. Michaelissa 5.6.2018

Tiistaina maisteltiin St. Michaelissa Philippe Hakulinin johdolla Compass Boxia. Firmalla on itselleni aina hiukan erityinen paikka sydämessä. Tämän blogin ensimmäinen postaus nimittäin käsitteli Compass Boxin Oak Crossia.

Ja hyviä viskejä nämä ovat aina olleet. Usein makupaletiltaan hiukan varovaisia, vaikka markkinointipuheista voisi muuta päätellä. Skotlannin muun viskiteollisuuden mielipiteen Compass Boxin tekemisistä voi kiteyttää yhteen kuvaan.

Kuvan lähde; meemi.fi


En tässä lähde kertaamaan, mitä kaikkea John Glaser on mennyt tekemään, mutta mielenkiintoista hänen touhujansa on seurata. Viskihifistelijälle mielenkiintoisin tempaus on ollut ehdottomasti blendien reseptien tuominen julkisuuteen. Tiistainakin maistelluista viskeitä löytää kaikista käytetyt komponentit ja niiden suhteet Compass Boxin kotisivuilta.

Kuvan lähde; https://www.compassboxwhisky.com/

Great King Street Glasgow Blend, 43 %


Tuoksu: Lakritsia, raikas jyvämäinen mineraalisuus, ripaus savua.

Maku: Hiukan puskee prosentit läpi, mutta nenä ja suu hyvin balanssissa. Lasiajalla esiin nousee taikinamaisia nootteja.

The Spice Tree, 46 %


Tuoksu: Makeaa vaniljaa, aavistus vahakynttilää, isolla kädellä kermatoffeeta sekä vihreitä omenoita.

Maku: Vihreät omenat ja muut saman väriset hedelmät hallitsevat hiukan enemmän kuin nenässä. Kivaa pippuria loppumaussa. Hyvä ja tasapainoinen viski.

The Peat Monster, 46 %


Tuoksu: Nuotionpohjaa, savua ja vaniljaa. Lasiajalla makeus nousee pintaan.

Maku: Valjua savuvettä. Mitä tästä nyt sanoisi? Aika nähty tapaus.

Compass Box Enlightenment, 46 %

Enlightenment, 46 %


Tuoksu: Hämmentävän vahva assosisaatio päärynäpehmikseen! Perään hedelmäsalaattia ja hedelmätoffeeta.

Maku: Sama hedelmätykitys jatkaa maussa, mutta saa seurakseen mukavan mineraalisen suutuntuman, joka tekee tästä todella maittavan viskin.

No name, 48,9 %


Tuoksu: Nuotiota, lamppuöljyä ja salmiakkia. Monitahoisen oloinen. Vaatisi enemmän seurusteluaikaa.

Maku: Hyvää turverevittelyä hyppysellisellä pippuria ja muutamalla salmiakkipastillilla. Joisin!

Illan heikoin esitys oli ehdottomasti The Peat Monster. Niin tylsä savuviski kuin olla ja voi. Mikään näistä ei sinänsä huono ollut, mutta vähän taipuivat sen harmaan massan suuntaan. Enlightenmentin erittäin raikas mineraalisuus yhdistettynä mukavaan jäätelön ja vihreiden hedelmien yhdistelmään jäi itselle mieleen illan parhaana.

Aiheeseen liittyviä linkkejä:
Compass Boxin kotisivut
Raportti vuoden 2016 Uigesta sisältäen Compass Box -tastingin
Oak Cross ja blogin ensimmäinen postaus




torstai 31. toukokuuta 2018

Kaksi alkoholivinkkiä Varsovaan matkaavalle

Kävin viikonloppuna Varsovassa. Vaikka matkan pääpaino oli kaikessa muussa kuin alkoholissa, tarttui matkalta mukaan kaksi jakamisen arvoista vinkkiä.

Puolassa tuntuu olevan kasapäin ravintoloita, joista löytyy huikea olutvalikoima. Katselin Ratebeerin kaupunkiopasta Varsovasta ja hiukan kärjen alapuolelta tarttui silmiini tuttu nimi - Mikkeller! Tanskan ykköspanimo omaa ainakin minun tuttavapiirissäni sellaisen kulttimaineen, että reissun baarikohde ole tätä myöten sinetöity.

Mikkellerin baari sijaitsee kävelymatkan päässä päärautatieasemalta. Chmielna 7/9 osoitteesta löytyvä baari ei ollut maailman helpoin löytää. Chmielnalta pitää osata kääntyä pienelle sisäpihalle, missä ravintola sijaitsee. Vierestä löytyy paikallinen Goethe-instituutti, joka voi helpottaa suunnistamista.

Sisälle astuttaessa homman nimi käy heti selväksi. Paikalla on nimittäin vain turisteja. Ruotsalaisia turisteja. Baarin hintataso onkin hiukan normaalia kovempi, mutta valikoima oli aivan pöljä. 20 hanaa sisälsi kaksi Mikkeller Varsovalle pantua olutta, jonka lisäksi hanoista löytyi kourallisen muita Mikkellerejä sekä puolalaisia erikoisuuksia sekä hyvä määrä muun maalaisia herkkuja, kuten belgialaisia klassikoita. Ajankohtaisen hanatilanteen sekä muut tiedot saa esille klikkaamalla tästä.

Mielenkiintoista antia olivat myös Mikkellerin muut alkoholit. Hanassa oli Mikkellerin oma riesling, joka näin viiniamatöörin suuhun oli oikein hyvä, öljyinen riesling. Myön omaa giniä oli tarjolla. Ja tynnyrikypsytettyjä tisleitä!

Mikkeller Spirits Black on sarja, jossa Mikkellerin imperial stouttia, Blackkia, on tislattu Braunsteinin tislaamolla ja lyöty erilaisiin tynnyreihin kypsymään. Tuloksena on syntynyt hyvin kokeellisia tisleitä, joista yhtä uskaltauduin baarissa maistamaan.

Mikkeller Spirits Black, Oloroso Cask 43 %


Mikkeller Spirits Black, Oloroso Cask, 43 %


Tuoksu: Hyvin paloviinamainen pienellä marjaisella twistillä. Ei houkuta maistamaan.

Maku: Huomattavasti tuoksua parempi. Puu tulee hyvin esille ja tisleessä on miellyttävä kivennäisvesimäsimäinen minaraalisuus. Nuori, makea, hitusen marjainen.

Paikanpäältä sai myös toasteja. Tilasin itselleni chipotle toastin ja se oli aivan helvetin tulinen. Silmistä valui vettä, hengitys vaikeutui ja pihalla ollut jäätelökoju pelasti. Vain äärimmäisille chilipäille, minulle kokemus oli aivan liikaa ja eipä tuon jälkeen olutkaan oikein maittanut kun makuaisti oli kadonnut. Oppia ikä kaikki.

Toinen vinkki liittyy viskiin. Törmäsin sattumalta Grand Prix -nimiseen viski- ja viinimyymälään. Heillä oli hyllyssään reilu 200 single malttia, joten valikoimassa oli valinnan varaa. Valitettavasti hintataso ei ole Puolassa mitenkään erityisen alhainen. Viskin ostamisessa alan liikkeestä on kuitenkin oma viehätyksensä ja paikka on mielestäni vierailun arvoinen, jos Varvovassa sattuu liikkumaan. Liike löytyy kätevästi pääraitiovaunulinjojen varrelta. Valikoimaa ja hintatasoa voi vilkuilla etukäteen täältä.

Linkkejä:

Mikkeller Varsova
Mikkeller Spirits
Grand Prix - viskikauppa
Ratebeerin kaupunkiopas Varsovaan
Matkaraporttia Poznanista ja Krakovasta
Matkaraporttia Gdanskista

torstai 24. toukokuuta 2018

Piwojad Ris 24 ja Brouwerij De Molen Heaven & Hell

Jatkan edellisen päivityksen linjoilla. Tällä kertaa maistossa on kaksi vanhoissa Bowmore-tynnyreissä kypsynyttä imperial stouttia - Piwojadin Ris 24 ja De Molenin Heaven & Hell.

Kummassakaan oluessa ei sen kummemmin määritellä tynnyriä vaan todetaan sen olevan vanha Bowmore-tynnyri. Tästä tulee edelleen mieleen se, että olueen on tynnyröinnillä haluttu nimenomaan viskinmakua, ei puun vaikutusta.

Tämä on siinä mielessä mielenkiintoista, että esimerkiksi viskipuolella kiinnitetään yhä enemmän huomiota tynnyrin puulaatuun. Se, mitä tynnyrissä on ennen kypsytetty toki vaikuttaa tisleen makuun, mutta yhä enemmän kiinnitetään huomiota siihen, onko tynnyrin valmistupuuna ollut Quercus robus vai Quercus alba.

Muita ominaisuuksia, joita viini- ja viskipuolella kuluttajaa kiinnostavat ovat muun muassa tynnyrin koko ja käyttökerrat. Onko niin, että olutpuolella keskustelu ei ole vain kehittynyt sille asteelle, että kuluttajaa kannattaisi edes vaivata moisella tiedolla? Vai eikö Bowmorelta raahattu seitsemännen täyttökerran bourbonhogi sittenkään olisi parasta mahdollista mainosta panimolle? Parempi sanoa vain "viskitynnyri"?
.

Piwojad Ris 24 ja Brouwerij De Molen Heaven & Hell


Piwojad Ris 24, Imperial Stout, 10,1 %


Arvio: Hapoton, imelän makea, vaniljapuuroa, ripaus tammea, joka peittyy makeuteen. Tietty tuhkaisuus. Todella heikko esitys. Lämmetessään antaa hiukan luumusuklaan nootteja, mutta nekin niin imelästi, että oksettaa. Öljyinen ja raskas juoda.

Ensimmäisenä päässä pyörii kysymys, että mitä tynnyri oluelle antaa? Vaniljapuuromaisuus viittaa bourbontynskään ja kyllä sieltä sen ripauksen tammea myös löytää. Mitään tiettyä viskimäisyyttä tästä en löydä. Malliesimerkki huonosta tynnyrikypsytetystä imperial stoutista.

Annoin Untappdissä 1/5 ja kaadoin puolet pullosta viemäriin.


Brouwerij De Molen Heaven and Hell, Imperial Stout, 12,9 %


Arvio: Enemmän olut. Mukavaa paahteisuutta ja suklaata. Tarpeeksi kuiva, että robusti runko ei tunnu ällöttävältä. Likaista tuhkakuppia tässäkin on. Ja vaniljapuuroa. Työmiehen aamiainen: puuro, tupakka ja kuppi kahvia. Jälkkäriksi rivi Fazerin sinistä. Kaurismäkeläinen aamupalaolut, mutta silti säilyttää juotavuutensa.

Nyt oli olut, joka tuo mieleen kunnon vanhanliiton työukon aamupalan: lautasellinen puuroa, kuppi mustaa kahvia ja päälle punanen Marlboro tai kaksi. Todella makoisa nautiskeluolut, jota aion ostaa jatkossakin jos kohdalle sattuu. Untappdissä arvosanaksi napsahti 4.25/5.

torstai 17. toukokuuta 2018

Pikanootti: Brokreacja The Blogger 2017

Tunnistatko sinä bloggaajan? Bloggaaja on se ärsyttävä tyyppi, joka maistelutilaisuuksissa kyselee epäolennaisuuksia ja on paljon äänessä. Bloggaaja tuo viskifestareille oman vesipipetin ja kävelee musta reittausvihko kädessä pitkin aluetta välillä silmälasejaan sormella ylös nostellen. Bloggaaja muistaa tuoda oman mielipiteensä kuuluviin vaikka siihen on harvoin aihetta saati kompetenssia. Ja ennen kaikkea bloggaaja arvostaa erilaisuutta, harvinaisuutta ja outoutta kaiken muun, jopa maun, edelle.

Näiden stereotypioiden ympärille rakentuu puolalaisen Brokreacjan The Blogger -olut. Vuoden 2017 versiossa on yksi kummajainen ja outous, miksi siitä puhutaan viskiblogista. Sitä ei ole kypsytetty yhdessä vaan kahdessa eri viskitynnyrissä. Takaetiketin mukaan tynnyrit ovat Bowmorelta ja Laphroaigilta. Kyseessä on siis näissä tynnyreissä kypsyneiden oluiden sekoite.

Oluen outoudet eivät lopu tähän. Mukaan on tungettu kiivisosetta, kaakaopapuja, suolaa ja melkoinen maltaiden sekamelska. Humalapuolella oluen 75 IBUa tulevat pelkästään Magnumista. Koko komeus on määritelty etiketissä Ultra Islay Barrel Aged Salty Kiwi & Cocoa West Coast White Bitteriksi. Pelkkä nimikin saa bloggaajan kuvitteelliset viiksen väpäjämään!

Brokreacja The Blogger 2017


Brokreacja The Blogger 2017 10,2 %


Tuoksu: Todella tunkkainen turve. Jäteöljyhän tästä tulee mieleen. Taustalla jotain erittäin vienoa hedelmäisyyttä.

Maku: Huh! Nyt on viskiä. Sellainen lagavulinmainen maanläheisyys yhdistettynä Longrowin likaisuuteen. Likainen, raaka ja haastava.

Vihdoin viskitynnyrikypsytetty olut, jossa viski oikeasti maistuu. Kiiviä on kyllä mausta hankala enää löytää. Suola ja kaakaopavut voi tuolta ehkä hyvällä mielikuvituksella löytää, mutta itselläni jäi mieleen lähinnä viskimaut ja äärimmäinen raakuus, joka mausta löytyy. Tykkäsinkö? Tottakai! Suosittelenko muille? Vahva ehkä.

Viskitynnyrit ovat muuten mielenkiintoinen asia oluthommissa. Kaiken järjen mukaan esimerkiksi Bowmorelta tai Laphroaigilta oluenpanijoille valuvat tynnyrit ovat aivan loppuun asti kulutettuja, merkittävän laiskoja tynnyreitä, joista ei kyllä tammisuutta pitäisi oluen kypsytysajoilla enää irrota.

Toki viskitynnyrit ovat hieno markkinointikikka. Uskon, että vielä harmittavan miehisessä olutkulttuurissa savuviskitynnyri on kovempi myyntivaltti kuin vaikkapa oloroso-tynnyri.

Tämä on sinänsä sääli, koska olutmaailmassa panimoilla on rajaton vapaus kikkailla puulla. Väsynyt viskitynnyri on väsynyt ratkaisu. Jos tavoitteena on saada olueen viskin makua niin, miksi ei vain lisätä viskiä oluen mukaan? Tai paineistaa uusia tynnyreita viskillä? Tai lastuttaa viskitynnyrilastuilla? Tai käyttää sauvoja kypsytyksessä? Vain taivas on rajana kekseliäisyydelle.

torstai 10. toukokuuta 2018

Bowmore Darkest X Maistila Talventäkki

Sain pari kuukautta sitten Maistilan pojilta suosituksen, että heidän Talventäkkinsä toimisi Bowmoren Darkestin kanssa mainiosti. Oulussa ei enää hirveästi lunta ole, joten talvimyrskyjen varalle säästelty Talventäkki on syytä juoda pois ennen kuin happanee ja kesä pilaa olutelämyksen.

Talventäkki on 9,5 % Winter Ale. Etiketin mukaan olut on "karamellisen maltainen" ja "leppoisan lämmittävä". Olut tuo ilman viskiä haisteltuna ja maisteltuna mieleen joululimpun, muskottipähkinät, palan banaanikakkua ja kourallisen lakritsia. Belgiahan tässä maistuu, niin kuin niin monessa panimon oluessa, vaikka hiivakanta ei kuulema ole Manner-Eurooppalainen.

Bowmoren Darkestia olen juonut ämpäritolkulla. Tällä hetkellä kaapista löytyi vain 2006 pullotettua vanhan etiketin Darkestia, joka on mahtava viski. Makumaailmasta löytyy kaakaota, hienostunutta lämmintä puuta, hapanta marjaa ja yskänpastilleja. Juoma on sopivasti sekoitettu suoraan juomavahvuuteen (43 %), joten vedelläkään ei tarvitse läträtä. Huikea viski!

Ja sitten näitä pitäisi maistaa yhdessä. Molemmat olivat yksistään hyviä. Valitettavasti näissä parituksissa kaksi hyvää ei aina toimi yhdessä. Vedin parituksen perinteisellä olut-viski-olut -kaavalla.

Talventäkki ja Darkest

Maistila Talventäkki 9,5 % X Bowmore Darkest 43 %


Yhteenveto: Viskillä lakritsi muuttuu silmille hyökkääväksi salmiakiksi, jossa on mukana ripaus mustapippuria. Viski taittaa myös joululimppua ja banaanikakkua taka-alalle ja tarjoilee tilalle tiukkaa mustaherukkapastillin tapaista leikittelyä. 

Tämä pari kyllä toimi. Hankala sanoa, ovatko juomat enemmän kuin osiensa summa, sillä tällä kertaa osat ovat niin priimaa. Huonommat ne eivät ole. Valitettavasti tätä paria ei ole maailman helpoin enää päästä maistamaan. Talventäkki on kiven alla ja vanhan etiketin Darkest on myös hinnoissaan ja hankala löytää. En näe kuitenkaan tämän parin valossa, miksi ei kokeilisi nykyistä Darkestia ja mitä tahansa belgivaikutteista Winter Alea. 

Koska Darkest ja Talventäkki ei oikein sovi vuodenaikaan niin kevättä voi fiilistellä vaikka uudella suomalaisella popilla.


***
Bowmore Darkest 43 %


Kuvabonuksen lisäksi aiempia oluen ja viskin kanssa tehtyjä kokeilujani voi lueskella täältä: