Maisteluraportti: Sokkopikkujoulut

Joulukiireet meinasivat haitata bloggaamista, mutta onneksi näin uuden vuoden aattona voi ottaa ihan keskellä päivää lasin viskiä lasiin ja istahtaa kirjoittamaan. Nimittäin nyt on käynyt niin, että yhdet viskipikkujoulut jäivät raportoimatta. Kattauksessa oli jännittäviä juomia, joten asia täytyy korjata.

Sokkotasting ei ole minun lempiformaattini maistelulle. Sokkona juominen menee valitettavan usein suorittamiseksi, joka ei ole se nautittavin tapa naukkailla viskiä. Pikkujouluihin sokkotasting tuo sen sijaan pienen leikillisen elementtinsä, mikä on näin kerran vuodessa mukava lisä.

Tämän kerran sokkoteema olivat, yllätys yllätys, skottilaiset single malt -viskit. Mitään sen kummempaa kilpailua emme laittaneet pystyyn, vaan viskejä ihmeteltiin hyvässä hengessä tynnyreitä ja tislaamoja arvuutellen.

Tässä viskeistä sokkona kirjaamani maistelunootit sekä valistuneita arvauksia viskistä. Annetaan bonustehtäväksi yhdistää nootit ja viskit. Illan kattaus oli satunnaisessa järjestyksessä seuraava:

Hazelburn Barolo Cask Matured 9 yo, 57,9 %

Arran 12 yo, First Cask 2001/2014,  1st fill Sherry, 52,3 %

Glengoyne 16 yo, Cadenheads 2001/2017, Sherry Butt, 58,2 %

GlenAllachie 10 yo Cask Strenght, 57,1 %

Glenrothes 19 yo, Van Zyulen 1997/2016, Sherry Butt, 53,5 %

Glen Garioch 10 yo (Old Label), 40 %

Viski 1

Tuoksu: Tuoksuu Speysideltä. Todella vahvat hedelmäsalaatit: ananasta, päärynää ja vaniljajäätelöä. Mukava makeus tuo mieleen myös hedelmätoffeen. Bourbontynnyri tai jopa ihan uutta tammea?

Maku: Huh, pakko olla tynnyrivahva! Hedelmäkarkkeja ja toffeeta. Tietty kirpeys tuo mieleen hedelmäremmit.

Viski 2

Tuoksu: Mukavan mineraalinen tuoksu. Ripaus salmiakkia ja vaniljaa. Nuori viski. Veikkaan taas Speysideä. Vaniljaa on tässäkin.

Maku: Tuoksun elementit löytyy maustakin. Tujua on. Veikkaisin siis tynnyrivahvaksi.

Viski 3

Tuoksu: Itse tuomaa pulloa on hankala juoda sokkona. Lappapuuromaista makeutta, rikkiä ja lakattua puuta.

Maku: Näillä volteilla huutaa vettä kaveriksi. Rikkiä ja tanniineja riittää. Makeita marjoja ja ripaus suklaata.

Viski 4

Tuoksu: Kookosta ja lakritsia. Hyppysellinen turvetta ja mukavasti myös tammea.

Maku: Suutuntuma tuo mieleen Clynelishin ja maku Highland Parkin. Nyt voltit ei jyrää ja raadin yleinen mielipide oli, että nyt on kyseessä hiukan vanhempi pullote. Ja kyllähän se kuuluisa OBE sieltä nostaa päätään. Todella hyvä viski!

Viski 5

Tuoksu: Nyt on pikkujouluviski: konvehteja, salmiakkia ja joulumausteita. Hento tammisuus. Lienee olorosotynnyrissä kypsynyt?

Maku: Taitaa tämäkin olla täysillä volteilla liikkeellä. Iso ja mausteinen runko.

Viski 6

Tuoksu: Rusinaa, rikkiä, syksyn lehtiä ja hurjat tanniinit. Joku sanoisi, että ”ottaa poskeen”. Eli ns. #metoo-viski.

Maku: Mitä tähän nyt sanoisi. Olorosopommi isolla O:lla. Voltit myös tapissa. Näin vahvan tynnyrin takaa on aivan turha arvailla tislaamoa.  

Alla kuvamuodossa oikea järjestys. Kuvasta puuttuva Glenrothes juotiin viimeisenä.

Muutama asia jäi kattauksesta mieleen. GlenAllachien 10-vuotias tynnyrivahva on erinomainen viski, joka haukkuu hintansa mennen tullen. Meni itselläni heti ostoslistalle. Toinen huomio on vanha valitusvirsi: ennen oli kaikki paremmin. Kattauksen nautittavin viski oli vanha italialaisten kyykkyviski, Glen Gariochin vanha kymppi.

x

Maisteluraportti: Viskin Ystävien Seuran pikkujoulut

Oulun Pub Roosterissa kokoontui viime lauantaina iloinen 11 henkilön joukko juhlistamaan viskin ilosanomaa. Viskin ystävien seuran pikkujoulut koostuivat tastingista, ruokailusta ja kävipä paikalla pukkikin.

Tällä kertaa tastingin veti allekirjoittanut ja kattaus oli hyvinkin perinteinen.

Glenkinchie 12 yo, 43 %
Cardhu 12 yo, 40 %
Clynelish 14 yo, 46 %
Caol Ila 12 yo, 43 %

Edustettuina olivat neljä suurinta Skotlannin viskintuotantoaluetta. Kaikki pullot saa myös Alkosta kotiin (melkein) alle 60 eurolla. Eli takaisin perusasioiden ääreen.

En kerennyt näistä sen tarkempia nootteja kirjailla ylös, mutta muutama huomio viskeistä jäi mieleen.

Ensimmäinen niistä on Cardhun surkeus. Cardhu ei oli ainoa, joka ei saanut yhtään ääntä lopun "illan paras viski" -äänestyksessä. Jotain viskistä kertoo myös se, että muutama peruuntumisten vuoksi pöydällä pyörinyt ylimääräinen annos ei meinannut millään kelvata osallistujilla. Jos ilmainen viina ei mene suomalaisille kaupaksi niin on jo jotain pahasti vialla.

Jos Cardhu pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin se olisi "tylsä". Hauskasti usealta paikallaolijalta löytyi hyviä muistoja Cardhusta viskiharrastuksen alkuajoilta. Joko ihmisten maku tai itse viski on siis aikojen saatossa muuttunut. Itse veikkaan molempia.

Toinen mielenkiintoinen huomio oli se, että olisin voinut lyödä vetoa, että Caol Ila äänestetään illan parhaaksi viskiksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka esimerkiksi itse olin positiivisesti yllättynyt Caol Ilan 12-vuotiaan nykykunnosta. Nautittava viski, joka ansaitsee paikkansa viskikaapissa. Ja hienosti ilta toi esille sen, että makuja on yhtä monta kuin juojaakin. Samassa pöydässä illan parhaaksi viskiksi seuloutui sekä Caol Ila että erittäin kevytrunkoinen Glenkinchie.

Illan ykkösviskin titteli meni tietysti ylämaille ja Clynelishille. Vaikka sitä kuuluisaa vahamaisuutta saa 14-vuotiaasta etsiä koirien ja kissojen kanssa, on Clynelish edelleen perusmallas, joka tuntuu suussa erinomaiselta. Mukava mausteisuus, toffee ja tukeva mallasrunko tekee viskistä hintaluokassaan ostamisen arvoisen tuotteen.

Ja parastahan viskitastingeissa on jatkot. Tällä kertaa jatkoilta löytyy muun muassa tällaista: