Mitä viski on?

Jos olet käynyt kotimaisissa tasting-tilaisuuksissa olet kuullut seuraavan virkkeen:

"Viski on maailman reguloiduin alkoholijuoma"

En ole koskaan jaksanut väitettä tarkistaa, mutta sitä on helppo uskoa. Mutta mitä viski on?

Uskon, että tämän blogin lukijakunta on viskitietouden suhteen melko harjaantunutta. En siis ala luennoimaan itsestään selvyyksiä. Haluan lähinnä kiinnittää huomion muutamaan asiaan, koska "viski" ei ole yksinkertainen asia määritellä.

Mielestäni tärkeä asia huomata on se, että viski tarkoittaa eri asiaa eri paikoissa. Skotlantilainen mallasviski määritellään tietyllä tavalla, joka eroaa esimerkiksi kanadalaisten viskin määritelmästä.

Erot eri maiden ja maanosien lainsäädännössä saattavat olla suuriakin: tynnyrit, sallitut raaka-aineet ja kypsytysaika vaihtelevat sen mukaan, millä kielellä sanot baarissa viereiseen pöytään "kippis". Viski ei ole yleismaailmallinen synonyymi jollekin tietylle alkoholijuomalle.

Miksi näin on? Eri maiden lainsäädännön historiaa voi jokainen tutkia oman mielenkiintonsa mukaan, mutta taustalta löytyy yleensä yksi yhdistävä tekijä - raha. Viskin määritelmällä on historian saatossa suojeltu sisämarkkinoita, työpaikkoja, ylläpidetty markkinoiden status quota ja parhaimmillaan jopa vaalittu perinteitä.

Kun ajatus viedään vielä tästä pidemmälle, päästään lopputulemaan, että viski on "vain" sosiaalinen konstruktio. Se mitä viski on, määrittelevät ihmiset ja yhteisöt joko lainsäädännön tai teollisuuden sisäisen kontrollin avulla. Ei ole olemassa mitään yleismaailmallista viskin määritelmää. Kyseessä on vain ihmisten välinen sopimus siitä, mitä missäkin päin maapalloa saa viskiksi kutsua.

Hienoa tässä on se, että viski on ollut niin tärkeä osa yhteisöjä, että se on päässyt osaksi tällaista säätelyä. Harvasta alkoholijuomasta voi sanoa samaa. Ikävää on puolestaan se, että viskin rajat tuntuvat usein keinotekoisilta ja mahdollisuus innovoida on esimerkiksi olutmaailmaan verrattuna erittäin kapea. Tähän joku nokkela sanoo, että "niukkuus luo innovaatiota", johon vastaan, että "ole hiljaa".

Onko tämä hyvä vai huono juttu, on hyvin subjektiivinen asia. Kiva sitä on joka tapauksessa pohtia. Samalla voi ottaa vaikka mukillisen "viskiä".

Kännissä et ole idiootti vaan paska valokuvaaja.

Lost Spirits Abomination, Sayers of the Law, 54 %

Tuoksu: Makeaa savua, suolaa ja  mansikkaesanssia. Nuorehkon, mutta ihan kutsuvan oloinen nenä. Pieni häiritsevä new makea muistuttuva häivähdys taustalla.

Maku: Savua, yllättävä pippurisuus. Edelleen punaista marjaa. Lakattua puuta. Melko ohut suutuntuma, mutta miellyttävä kokonaisuus.

Tulee mieleen Taliskerin nasut. Merellistä kevyttä savuisuutta, johon sekoittui kielenpäällä tietty pippurisuus. Mielyttävä esitys. Pitää etsiä firman toinenkin kokeilu maistoon.

Ja kyseessä ei siis ole perinteisessä mielessä viski. Tisle on ostettu Islaylta. Internetin mukaan kyseessä ei ole puhdas raakatisle vaan 12-18 kuukautta kypsynyt tuote. Tämä liemi on sitten tuotu Yhdysvaltoihin "kypsytettäväksi".

Jenkeissä tapahtuva kypsytys tarkoittaa tässä tapauksessa rieslingissä "haudutettujen" tammisauvojen uittamista tisleessä. riesling-kypsytys ei ole niitä yleisimpiä viskibisneksessä, koska  ei ole olemassa riesling-tynnyreitä: riesling valmistetaan lähtökohtaisesti terästankeissa.

Valmistustavan hienouksiin ja tarinaan juoman takaa voi tutustua alla olevista linkeistä.

https://www.lostspirits.net/malts
https://scotchnoob.com/2017/02/20/lost-spirits-abomination/
https://wordsofwhisky.com/lost-spirits-distillery-abomination/