Etikettiklubi - Grillikauden oluet

Keskiviikkona tuli tehtyä toinen hyppäys voiman pimeälle puolelle ja käytyä Etikettiklubin "Grillikauden oluet" -tapahtumassa juomassa muutama olut. Olutta tulee sen verta enemmän "harrastusmielessä" juotua verrattuna viskiin, että en mitään syväluotaavaa analyysiä ala tapahtumasta suoltamaan. Muutama ajatus juomista kuitenkin jäi mieleen.

Ensiksi se kattaus. Lasissa käytettiin olut jos toinenkin:

Kalnapilis Original 5,0%
Slottskällans Saison 6,5%
Coppersmith's Impala Imperial Pils 7,5%
Maisel's Weisse Original 5,2%
Riedenburger Ur-Weizen 5,4%
Suomenlinnan Panimo Svartön Vehnä 5,5%
Mufloni Mosaic Vehnä IPA 6,0%
Ridgeway Hamster of Doom 5,8%
Rekolan Panimo Munkintie 6,7%
Maku Brewing IPA 7,3%
Great Divide Hercules Double IPA 10,0%
Coppersmith's Fusion Saison & Raspberry 6,3%
Samuel Smith Organic Chocolate Stout 5,0%
Lyme Bay Traditional Mead 14,5%

14 olutta, joista suurin osa uutuksia tai kesän kausituotteita (Alkossa). Kalnapilis Original toimi oivana ja kepeänä aloituksena iltaan ja sitä seurannut ruotsalaisten Saison-viritelmä oli myös maittavaa olutta. Tilaisuuden vetäjä, jonka nimeä en valitettavasti muista, ei tiennyt kertoa saisonista olut-tyyppinä sen enempää ja oli autuaan tietämätön myös Slottskällansin sisältämästä vehnämaltaasta. Annettakoon anteeksi, sillä kyseessä taisi olla kaverin ensimmäinen tasting vetäjän roolissa.

Jollain se on aloitettava.

Coppersmith'sin Impala Imperial Pilsin makua sen sijaan ei saa anteeksi kukaan. Ehkä huonoin juomani olut. EBUt huitelivat vajaassa sadassa ja vaikka yleensä tällaiset lukemat eivät minua pelota, en meinannut saada tätä litkua nieltyä kun sitä suuhuni sain. Äärimmäinen, ja tällä kertaa äärimmäisen huono, tuote.

Maisel'sin Weisse Original onneksi huuhtoi maun kivasti suusta pois. Kyseinen olut toi mieleen erehtymättömästi baanaanin makuiset Weetabix-murot. Ja tämä on kehu! Viljainen ja erittäin hedelmäinen vehnä, jota tulee kyllä juotua toistekin.

Seuraavana maistetun Ur-Weizenin mitättömyyden jälkeen päästiinkin kotimaisten oluiden kimppuun. Valitettavasti Suomenlinnan Panimon Svartön Vehnä ei minuun iskenyt. Vetisen ja likaisen oloinen olut, jonka sinänsä miellyttävä yrttinen maisteisuus ei nyt jaksanut kantaa. Sen sijaan Muflonin Mosaic IPA oli herkkujen herkku. Kuin greippilimua kivalla mallaslisällä. Koko kattauksen parhaimmistoa.

Etiketti kyllä rokkaa.

Illan hienoimmasta etiketistä vastasi Ridgewayn Hamster of Doom. Sympaattinen hamsteriolut oli myös aika hyvää. Todella keksinen. Jyvät toivat mieleen vierailut viskitislaamoilla. Ehkä siksi tämä maistui omaan suuhun paremmin kuin vierustovereille. Rekolan Panimon Munkintie taas sai naapureiden suut hymyyn kun taas allekirjoittaneelle kyseinen nektari tökki. Liekö vika olut-tyypissä, joka ei taida olla se minun juttu. Liian makea ja liian tuhti. Näen tälle kuitenkin nauttijansa.

Illan viimeinen kotimainen oli Makubrewingin IPA, joka taisteli omissa kirjoissani "illan parhaan kotimaisen" -tittelistä. IPA kuin oppikirjasta: raikas, kepeän yrttinen, tasapainoinen ja sopivasti greippiä/sitruunaa. Joku vääräleuka voisi sanoa jopa niin onnistuneeksi, että on jo tylsä. Ainakin tämä oli omaan suuhun parempaa kuin ale-putken päättänyt Hercules Double IPA, joka ei sekään toki huono ollut. Suomi-IPA oli nyt vain parempaa.

Saison, suklaa-stout ja sima.

Todellisia yllätyksiä saatiin kolmen viimeisen herkun joukosta. Coppersmith's sai hirveästä Impala Imperial Pilsistä menettämiään pisteitä kyllä rutkasti takaisin erinomaisen Fusion Saison Rhubarb & Rasberryn ansiosta. Nenään niin raikas ja hedelmäinen, että menisi helposti siideristä. Maisteena olleet raparperi ja vadelma oikeasti maistuvat oluessa. Silti olut on raikas ja eikä yhtään makea. Huippua! Tätä kun pääsisi helteillä puistoon/patiolle latkimaan.

Yllättävää oli myös Samuel Smithin Organic Chocolate Stout. En ollut vielä eläessäni hyvää suklaaolutta maistanut, mutta nyt olen. Niitä kuuluisia Julia-karamellejä, valtavasti suklaata/kaakaota ja suutuntuma lähes liköörimäisen tuhti. Ei voinut kuin peukuttaa. Koko pullo voisi makeuden takia olla tiukkaa juoda, mutta ainakin maisteluannoksen perusteella todella herkkua.

Laajan kattauksen viimeisenä oli tarjolla vappusimaa a'la Lyme Bay. Traditional Mead tarjosi mehiläisvahaa ja anista uutettuna vahvaan viiniin. Niin makea, että juodessa alkaa ajattelemaan diabetesta. Loppukevennyksenä ja kokemuksena hauska vaan jaksaisiko tuota pullollista juoda? Isolle porukalle jälkiruoan kanssa voisi olla toimiva käyttötarkoitus.

Mukava oli taas käydä muutakin kuin viskiä maistelemassa. Olut on hyvää, se on edullista ja sitä on ainakin noviisille tarjolla ihan Alkonkin hyllyssä riittävä valikoima. Ja ellen ihan väärin ole sosiaalista mediaa, blogosfääriä ja tähtien asentoja lukenut, niin Suomessakin on pientä olut-buumia kehitteillä. Ja jos noin hienoja juomia osaavat suomalaiset panimot vääntää, niin suosikaa nyt ihmiset ihmeessä näitä niiden väsyneiden Guinnesien ja Kilkennyjen tilalta!