Greisfwalder Gold - Tyrniviskilikööri Saksasta

Viskiliköörit ovat itselleni tuntematonta aluetta. Toki olen perinteiset Baileyssit teininä maistellut ja Southern Comfortiakin poskissa purskutellut. Päästyäni single maltin makuun en ole kuitenkaan suuremmalla pieteetillä kyseisten juomien suuntaan katsellut. Vuodenvaihteen Saksan vierailuni aikana päätin kuitenkin sivistää itseäni.


Saksa on hieno maa. Erityisesti kulinaristisia makunystyröitäni hemmotteli saksalaisten mieltymys paikallisiin juomiin ja ruokiin. Berliinissa istuskelin baarissa, joka myi ainoastaan omia viinoja ja oluita. Jokaisella bundeslandilla on omat sinappinsa, oluensa ja makkaransa. Vierailin myös Greifswaldin rannikkokaupungissa, josta löytyi sympaattinen viskikauppa - Greifswald Whisky Inseln. Kauppa ei viskivalikoimallaan hurmannut, mutta myös heillä oli oma paikallinen erikoisuutensa: tyrnimarjoilla höystetty viskilikööri.


Saksan pohjoiselle rannikolle tyrnimarjat ovat jonkinasteinen pakkomielle. Siinä missä meillä tyrnituotteita saa lähes ainoastaan luontaistuotekaupoista, tarjosi Greiswaldissa jokainen kauppa jotain tyrnituotetta. Itse tyrniliköörikin oli Greiswaldin naapurikaupungin Stralsundin 775. juhlavuoden kunniaksi tehty erikoispainos, jota oli tehty, tottakai, vain 775 pulloa! Kaupan omat sivut toteavat erittäin vapaasti suomentaen tuotteesta seuraavaa:


"Greifswlader Gold on miellyttävän makea tyrniviskilikööri. Hapan maku johtuu tyrnin suomasta runsaasta C-vitamiista. Tässä liköörissä olemme saavuttaneet hienon tasapainon viskin ja tyrnimarjan välille. Rajoitettu painos, 775 pulloa, 775 -vuotiaan Stralsundin kunniaksi. Sopii hyvin aperitiiviksi tai aveciksi."

Lapparin ystävät juovat liköörinsäkin vastuuntuntoisesti.

Greifswalder Gold 


Tuoksu: Käyneitä marjoja, yhtäaikaa sekä erittäin hapan että makea. Tulee mieleen pihlajanmarjat ja sherry. Marmeladimainen.


Maku: Siirappisen makea, melkein liiaksikin. Maku on jotain rusinoiden ja pihjalanmarjojen välimaastosta. Tosin pihjalanmarja ja tyrnimarja ovat maultaan hyvin lähellä toisiaan. Maku ei ole erityisen pitkä, mutta makeus tuntuu hampaissa vielä pitkään juoman kadottua suusta.


Parempaa tämä on kuin tyrnimehut, joita hädintuskin pystyn juomaan.  Siirappisen suutuntuman ja makeuden vuoksi ei mitään kevyttä kamaa. Sopisi hyvin pimenevien syysiltojen lämmikkeeksi. Paras maistamani viskilikööri, joka on pieninä annoksina erinomaista. Paljoa tätä ei makeutensa vuoksi pysty kerralla nauttimaan. Happamuus voi myös jakaa mielipiteitä, itseäni se miellytti.


Pääsin maistamaan viime viikolla myös toista viskilikööriä. Fireball Cinnamon Whisky oli jännittävä kokemus. Itse en litkusta hirveänä perustanut, mutta hameväelle näytti maittavan. Ei kuulema maistunut yhtään viskiltä. Tilaisuuden luonteen vuoksi en alkanut juomaa enemmälti analysoimaan. Kerrottakoon kuitenkin, että kaneli, chili ja muut jouluiset mausteet olivat vahvasti läsnä. Kuvan sentään sain otettua. 

Itse otin keskimmäisen lasin.

 

Loppuun vielä pieni pala historiaa. World Whisky (2009) tietää kertoa, että varhaisimmat viskin nauttimistavat muistuttivat juuri nykyisiä viskiliköörejä. Viskiin lisättiin hunajaa ja yrttejä ja näitä seoksia käytettiin muun muassa lääkinnällisiin tarkoituksiin. Varhaisimmat todisteet tämänkaltaisesta toiminnasta löytyvät jo 1300-luvulta. Eräs kuuluisimmista viskilikööreistä kantoi nimeä Hippocras Aquavitae, joka kelpasi aina Skotlannin kuningaidenkin juhliin. Mistään uudesta villityksestä ei siis todellakaan ole kyse.