sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Clynelishit kilpasilla

Taisin Es-Label häröilyjen seassa mainita lempitislaamokseni Clynelishin. Vaikka tällainen "meidän isi on parempi kuin teidän isi" -tyylinen venkoilu kuuluu vahvasti anaalivaiheeseen ja on usein hedelmätöntä, niin kyllä kyseinen tislaamo vaan hyvää viskiä tekee. Paras tapa lähestyä Clynelishin herkkuja on kääntää katse kohti indiepullottajia, sillä variaatio tislaamon OB-pullotteissa ei ole kehuttava.

Indiefirman perusidea on yksinkertainen. Firma hankkii tislaamoilta tynnyreitä ja pullottaa niitä joko sellaisenaan tai heittää sekaan omia mausteitaan, kuten erilaisia tynnyriviimeistelyjä. Usein indiepullottajat suosivat värjäämättömiä ja kylmäsuodattamattomia pullotuksia. Myös single caskit ja tynnyrinvahvuisena myyntiin tulevat cask strenghtit kuuluvat indiepullottajien repertuaariin. Näin indiepullottajat tuovat oman variaationsa viskitarjontaan antaen viskin nauttijoille enemmän varaa valita. Vahva käsityön leima ja rajattu saatavuus tuovat indieskeneen vielä oman tuulahduksensa.

Indiefirma Duncan Taylorin Mark Watt selvensi indiepullotajien merkitystä viskiteollisuudelle Uisge 2012 master classillaan. Pääpiirteissään kuvio menee näin: Tislaamo tislaa viskiä ja lyö sen kypsymään. Kuluja tulisi peittää, sillä oletettu tuotto tulee kassaan vasta pullotteiden myynnistä. Suurin osa menestyneestä single malt OB:stä myydään vähintään 10 vuoden ikäisinä. Myös blendeihin menevät tisleet lilluvat tynnyreissä hyvän aikaa ennen myyntiä. Tässä vaiheessa kuvioon astuvat indiepullottajat. Heille voidaan myydä tynnyrillisiä new makea tai muita tynnyreitä, joille tislaamolla ei suunnitelmia ole. Indiepullottajat pitävät siis osaltaan viskiteollisuutta pyörimässä ja pienentävät tislaamojen taloudellisia riskejä. Heitä on myös kiitettävä toimintansa lopettaneiden tislaamojen viskien tuomisesta markkinoille. Mark Watt kehuu indieviskien omaavan myös erinomaisen hinta-laatu-suhteen.

Tällä kertaa maistelussa on siis kaksi indie-Clynelishiä. Toinen on The Creative Whisky Companyltä ja toinen Murray McDavidilta.


Murray McDavid 12yo Clynelish

Tuoksu: Tuoksu raikas. Mallasta, hedelmää, hunajaa ja kermaa havaittu.
Maku: Kermainen tekstuuri. Olisiko tämä sitä Clynelishin vahamaisuutta josta isot pojat puhuvat? Maussa hedelmät saavat ystävikseen tulitikkuja ja salmiakkia. Myös ripaus mustaherukkaa nousee jostain makupaletin keskeltä. Tähän voi tosin vaikuttaa myös etiketin tasting notet.

Kertakaikkiaan mainio Clyne! 14-vuotiaaseen OB:hen verrattuna löytyy luonnetta vaikka muille jakaa. Tätä on pakko saada oma pullo tai varastaa kaverin pullo, mistä notet on tehty.



The Creative Whisky Company Exclusive Casks: Clynelish 15 yo. Cask no. 4625

Tuoksu: Sherryä, tammea, mausteita ja ripaus pähkinää.
Maku: Maku jatkaa sherryn ja mausteiden tanssia. Hiukan viinimäisyyttä ja rusinaa havaittavissa. Jälkimaku pitkä ja makeus kuivuu loppua kohden.

Vaihdan tästä viskistä mielipidettäni päivittäin. Välillä pidän sitä huonona ostoksena, välillä se maistuu mansikoilta. 12-vuotias oli enemmän minun makuuni, mutta sherryviimeistellyllä Clynellä on myös puolensa. Mielenkiintoinen viski, joka vaatii vielä syvempää tarkestelua sen todellisen luonteen selvittämiseksi.

Loppuun vielä pieni mainospala. 15-vuotiaan Clynen nappasin Berliinin reissulta omiin silmiin erinomaisesta viskikaupasta. Itä-Berliinistä löytyvä Whisky & Cigars tarjosi todella asiantuntevaa palvelua ja viskivalikoima on huumaava. Reissun luonteen vuoksi en voinut raidata kauppaa tyhjäksi, vaan jouduin tyytymään yhteen pulloon. Intuition ja asiansa tuntevan myyjän avustuksella päädyin nyt maisteltuun sherryviimeisteltyyn Clyneen. Suosittelen kauppaan tutustumista, jos Berliinissä päin liikutte. Perisaksalaiseen tyyliin myös viskin maistelu onnistuu paikanpäällä. Tarkat osoitetiedot voi napata vaikkapa heidän omilta sivuiltaan.

P.S. Tulevan pääsiäisen kunniaksi tuli maistettua Laitilan Mämmiolut. Erinomaisen Laitilan Retalen jälkeen hirveä pettymys. Ei jatkoon.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti