Tietoteoria ja viskin maistaminen

Esitin viskin fenomenologia -kirjoituksessani, että omaehtoisen immersion rakentaminen viskistä edellyttää tiedon kartuttamista. Olen pikkuhiljaa rakentanut ajatusta eteenpäin ja ohessa on muutamia ajatuksia aiheen tiimoilta. En pyri antamaan yhtä ja oikeaa vastausta vaan lähinnä esittelen mieleen juolahtaneita ajatuksia. Peruskysymys on: miten tieto viskistä rakentuu?

Empiria on eittämättä yksi tiedonhankintametodi. Maku-, haju- ja näköaistilla saadaan viskistä tärkeää informaatiota, mutta kuten viskin fenomenologiassa esitin, se ei ole ainoa tapa laajentaa viskikokemusta. Viskistä saa tietoa esimerkiksi lukemalla. Viskikirjallisuus antaa tietoa valmistusprosessista, tislaamoista ja muusta viskin ympärillä pyörivästä. Tätä kautta laajentuva kokemusmaailma auttaa viskin makujen ja tuoksujen havainnoimisessa.

Tärkeää on myös kokemus. Maistelemalla opit maistelemaan ja tunnistamaan uusia vivahteita. Ritva Koskenniemi-Sivonen on kuvannut hienosti tätä maistelun hermeneuttista kehää:

”Jotkin viinejä kuvaavat luonnehdinnat ovat johdettavissa rypäleiden ominaisuuksista, mutta monet sanat – esim. notkea, kiinteä, ryhdikäs, pitkä, roteva, pyöreä – ovat pikemminkin metaforisia (kielikuvallisia) ilmaisuja, joilla tuntija-maistajat ovat sanallistaneet arviointiaan viinistä. Näitä sanoja ei voi ymmärtää, ellei ole ainakin jossain määrin itse kokenut kuvattavaa makua.” 

(http://www.helsinki.fi/~rkosken/taito_ja_tieto)

Maisteluja voi perinteisesti kuvailla kahdella metodilla. Toisessa haetaan haju/makuhavainnolle vastinparia omasta reaalimaailman kokemuskentästä. Tällaisia ovat esimerkiksi vanilja, omena tai turve. Toinen traditio nojaa mielikuviin. Tälloin vastinparia haetaan abstraktioista, kuten Koskenniemi-Sihvonenkin lainauksessaan esittää. Mielenkiintoista on, että viskipiireissä tunnutaan vannovan vahvasti ensimmäisen tradition nimeen, vaikka en ainakaan itse keksi millä perusteilla nämä kaksi voitaisiin laittaa paremmuusjärjestykseen.

Duncan Taylorin Mark Watt totesi Uisgessa, että hän kuvaa viskin makua yleensä maatalaussanoilla, sillä hän on maatilalla kasvanut. Viskin maistelija ei siis pääse oman kokemuskenttänsä ulkopuolelle. Hyvä esimerkki tästä on Ardbegin Corryvreckan, jonka tuubin kyljessä lukee, että viski maistuu kumkvatille. Ainakaan itse en ennen pikaista googlausta edes tiennyt onko kyseessä mauste, hedelmä vai eläin. Juuri tämän takia omaa tietotaitoaan viskinjuonnista voi kartuttaa yksinkertaisesti menemällä esimerkiksi maustekaapille ja haistelemalla.

Toisaalta ei saa taas säikähtää sitä, että ei osaa muuttaa sanoiksi omaa hajuaistiaan. Corryvreckania maistellessa ei mielestäni tule tarttua kumkvatteihin vaan etsiä aktiivisesti aistien antamille ärsykkeille vastaavuuksia omasta kokemuskentästä. Tätä kokemuskenttää voi pikkuhiljaa sitten laajentaa, jolloin viskistä saatavan tiedon määrä kasvaa. Yksi keino tähän voi olla perinteisten maistelukaavioiden ”auki haisteleminen”. Jos esimerkiksi alla olevasta kuviosta opettelee haistamaan jokaista päämakua kohden kahta näihin konkreettisesti liittyvää asiaa, ollaan jo pitkällä. Näitä makukokemuksia voi täydentää esimerkiksi abstraktiolla. Minusta viski voi aivan hyvin olla täyteläinen tai kulmikas. Yksinkertaisimmillaan viskin maistelu on hermeneuttisen kehän rakentamista maistajan kokemusmaailman ja viskin antamien aistiärsykkeiden välille.

Esimerkki maistelukaaviosta.

Tämän vuoden Uisgessa Jari Tuomisen pitämä tuoksuluento jäi väliin, mikä on harmi, sillä samojen asioiden ympärillä miehen luento on nettikirjoitusten perusteella pyörinyt. Myös miehen kirja pitänee katsastaa tai ainakin kursiivisesti läpi selailla.

Törmäsin myös toiseen mielenkiintoiseen lähteeseen asian tiimoilta. Posti toi tällä viikolla Fritz Allhoffin ja Marcus P. Adamsin toimittaman Whiskey & Philosophy: A Small bach of Spirited Ideas -teoksen. Olen opusta iltasella lueskellut ja sain ilokseni huomata, että samoja aiheita on mietitty myös alan ammattilaisten toimesta. Kirjan sisältämä Ian Buxtonin essee Provenance and Authenticity: The Dual Myths of Scotch käy läpi täysin samoja asioita kuin Viskin fenomenologia -kirjoitukseni. Buxton käyttää jopa samoja esimerkkejä viinin hinnan vaikutuksesta maistelukokemukseen. Suosittelen esseetä ja koko kirjaa kaikille viskeistä kiinnostuneille. Saatan jopa värkätä kevään aikana teoksesta kirja-arvion poikasen.