keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Glenfiddich ja pohjoismainen unelma

Rakkaan pitkäripaisemme hyllyille on tänä vuonna ilmestynyt ilahduttava määrä ihan meitä suomalaisia varten valmistettuja pullotteita. VYSsin Bunnan ja 15-vuotiaan Suomen Mallaswhiskyseuran juhla-Benkun lisäksi kuuluu hienoja uutisia myös Glenfiddichiltä. Cask of Dreams -sarjan Nordic Oak Edition tarjoaa todella mielenkiintoisella idealla toteutetun erikoisuuden. Dufftownin kupeesta ponnistavan tislaamon viskiä on tungettu 13:sta pohjoismaalaisesta tammesta veisteltyyn tynnyriin viimeisteltäviksi. Viimeistelyn jälkeen viski palautuu sitten pohjoismaiden markkinoille monopolikauppojen ja laivojen hyllyjä koristamaan. Hyvin kohdennettua markkinointia. Ujoa suomipoikaa melkein nolottaa tällainen kunnia.

Tähän väliin on hyvä todeta, että en pidä hirveämmin Glenfiddichistä. 15-vuotias Distillers Edition säväytti joskus muutama vuosi sitten, mutta olen tislaamon muita tuotteita maistettuani taipuvainen laittamaan tuon "hairahduksen" kokemattomuuden piikkiin. Lähtökohdat Nordic Oakin maistelulle olivat siis viskin kannalta hankalat. Tähän kun lisää vielä suht suolaisen hinnan, yli 100 rahaa, niin odotukset eivät olleet kovin korkealla. Kätevästä kimppapullovenkoilusta ei voinut kuitenkaan kieltäytyä ja 2/7 osaa tätä erikoisuutta päätyi viskikaappiini.

Eiköhän Marimekko tämänkin pian kopio.


Glenfiddich Cask of Dream - Nordic Oak Edition

Tuoksu: Tuoksu on yllättävän makea. Omenamarmeladi ja kaneli tulevat mieleen. Omenat, hillo ja kaneli yhdistettynä vaniljaan saivat aikaan vahvan mielikuvan omenapiirakasta!

Maku: Glenfiddichiksi tuhdin oloinen suu-tuntuma. Ajatus omenapiirakasta jää päällimmäiseksi myös maussa. Lopussa makeus taittuu kepeäksi mausteisuudeksi. Erittäin miellyttävä.

Yhteenvetona totean, että tämä on mielestäni hyvä viski. Glenfiddichiksi jopa loistava. Lisäksi kiitän innovatiivista putkiloa, johon hökötys on pakattu. Toki alhaalta aukeavan putkilon aukaiseminen voi ensikertalaisen käsissä päättyä katastrofiin, mutta vaihtoehtoinen muotoilu lämmittää aina.

Sitten se epämiellyttävä puoli. Pullo on pirun kallis. Äkkiseltään keksin aika monta viskiä, joita tällä hinnalla kokeilisin ennen tätä. Hinta puoleen ja tässä olisi oiva viskikaapin outolintu.

***

Cask of Dreams pisti miettimään myös tynnyripolitiikkaa. Viskin kypsyttäminen tammitynnyreissä on kuitenkin oman historian tuntemukseni valossa täysin poliittinen päätös. Eikö tässä asiassa pikku hiljaa voisi kokeilla jotain uusia innovaatioita? Uutta Spice Tree -kokeilua odotellessa.

Salaisissa päiväunissani voitan lotossa, perustan tislaamon ja kypsyttelen viskini suomalaisessa puussa. Koivusta veivatut kypsytysastiat tulevat olemaan maailmanlaajuinen hitti. Erikoisemmat finistelyt voidaan suorittaa vaikkapa kelohongassa. Tämän tulevaisuuden markkinoita hallitsevan jätkänkynttiläviimeistellyn viskin makupaletista ei ainakaan tervaa tule puuttumaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti