Pääsiäisen menoliikenne haittasi bloggausta, mutta palataan ajassa muutama päivä taaksepäin. Kansainvälisenä viskin päivänä oli tarjolla erikoishieno kattaus japanilaisia viskejä. Spoileri näytti suurin piirtein tältä:
Kattausta lähdetiin kelaamaan läpi epäjapanilaiseen tyyliin vasemmalta oikealle. Tarkoitus oli tutustua new maken ja blendien kautta japanilaisen viskin makuprofiiliin ja sitten tykitellä yksimaltaiset pöytään.
Illan avasi mielenkiintoinen White Nikky New Spirit. Voltteja tässä myrkyssä oli hämmentävät 37%. Latinalaisten kirjainmerkkien puute esti muun infon kaivamisen, mutta kyseessä kuitenkin jonkintyyppinen vedellä jatkettu new make. Mitään makuelämystä tästä ei saatu aikaan. Tastingnotet voi kiteyttää illan isännän lausahdukseen: "Vähän niinku kossua, paitsi kossu on parempaa." Erittäin ponumainen ilmestys sai miettimään, onko kyseessä nyt kuitenkin jyvä- new make?
Matka jatkui luontevasti toisen outolinnun seurassa. Italiaan pullotettu Suntory Whisky White muistuttaa Nikkya ainakin siinä, että Google ei kerro kummastakaan yhtään mitään. Pullo lyötiin Malt Maniacsin facebook-ryhmäänkin lisätietoja varten, mutta eipä siitäkään tultu hullua hurskaammaksi. Mutta, hyväähän sen on oltava kun etiketissä luvataan, että "choisest product" ja "quality never varies". Kenellä olisi vielä nykyään munaa laittaa moiset mainostekstit etikettiin?
Suntory Whisky White 43%
Tuoksu: Nenään pölyisen tunkkainen. Jotain makeaa, liköörikonvehteja ja marsipaania.
Maku: Painomustetta, kuin vetinen Kaleva (ei kuitenkaan tabloid-Kaleva vaan semmonen vanhan mallinen.). Arkistopölyä, mineraaleja ja hometta.
Tämä maistuu vanhalta, huonossa mielessä. Pölyä ja tunkkaisuutta on aivan liikaa ja runko on silti mineraalisen vetinen. Jos ottaisi sen kossun ja menisi kansallisarkiston lukusaliin juomaan, niin pääsisi aika lähelle.
Outouksien jälkeen päästiin ns. kartalle. Hibiki 17yo on useita palkintoja voittanut blendi, jota ei ole tullut jostain syystä maistettua. Pullokin kielii luksustuotteesta.
Hibiki 17yo 43%
Tuoksu: Marsipaania, konjakkimaisia rypäleitä. Selkeän ja puhtaan oloinen. Ei paha.
Maku: Tässäkin liköörikonvehteja, runsaasti tammea kera rypäleiden. Ripaus jopa suolaa. Lopussa blendimäistä sokeria, mutta yllättävän miellyttävällä tavalla.
Silmät kiinni menisi yksimaltaisesta. Yksinkertainen, mutta todella laadukas viski. Ei pure, eikä puske. Tästä oli hyvä siirtyä prosenteissa hiukan ylemmäs, ja korkata maailman rasistisin viski: Nigga, anteeksi Nikka, from the Barrel.
Nikka from the Barrel 51,4%
Tuoksu: Tuoreita hedelmiä, viinikumeja. Makea ja miellyttävä.
Maku: Voltit antavat kivasti runkoa. Tasapainoinen, jopa hieman suolainen. Ministi yksinkertainen, mutta hyvä. Vähän kuin Pertti Kurikan nimipäivä.
Nikka veti tästä nelikosta pisimmän korren. Sitä saa muuten Viron lautoilta suht edukkaasti. Maksoin omastani muistaakseni 37 rahaa. Myös Hibiki on vielä kohtuu hinnoissa. Kahden ensimmäisen metsästäminen voi olla mahdotonta ja ainakaan maun vuoksi en kyseistä ristiä suosittele kannettavaksi kenellekään. Sitten päästiinkin asiaan.
Ensimmäisenä lyötiin lasiin vuonna 2000 lapun luukulle laittaneen Hanyon mizunara tynnyrissä viimeistelty herkku. 1991 tislattu ja 2009 pullotettu herkku myytiin kuulema vajaalla tonnilla pari viikkoa sitten huutokaupassa. Vetää hiljaiseksi.
Hanyo 1991/2009 "Number One Drinks Company" 57,3%
Tuoksu: Todella makeaa puuta, vahvaa kahvia, tai oikeastaan kahvipapua. Skittles-karamelleja ja happamia marjoja. Monimuotoisen ja herkkullisen oloinen.
Maku; Karamellejä, yrttejä, kuivattuja hedelmiä. Pienellä vesilisällä suolaa, hedelmät muuttuvat enemmän punaisiksi marjoiksi ja viskin pippurinen luonne pääsee esille. Monitahoinen ja kaikin puolin loistava viski!
Jos Hanyo nauttii kulttisuosiota ja on keräilijöiden kiikarissa, niin vielä enemmän sitä on toinen Japanin lopetetuista tislaamoista; Karuizawa. Port Ellenin ja Broran kaltaista kulttisuosiota nauttivan tislaamon tuotteet viedään nykyään käsistä. Illan isäntä kertoi napanneensa kyseisen pullon huokeaan 75 punnan hintaan Whisky Live -messuilta. Heräteostoksena mukaan lähtenyt pullo ei ollut kuulema meinannut mennä messuilla kaupaksi. Näin jälkeen päin voi sanoa, että ihan hyvä diili.
Karuizawa 1992/2007 "Whisky Magazine Editor's Choice" 60,6%
Tuoksu: Huumaavan yrttinen, kahvia ja vahvaa sherryä. Puuta ja sitruksia. Aivan loistava nenään.
Maku: Ilman vettä hiukan kiinni; kahvia, suklaata, yrttejä ja mausteita. Vedellä suorastaan räjähtää. Makeita yrttejä, mentholia, pippuria. Jää suuhun viikoiksi.
Veti hiljaiseksi. Yksi parhaita viskejä mitä olen koskaan juonut. Yrttien monipuolisuus on vertaansa vailla. Kuin peltomarketin yrttihyllyllä hengittelisi sisään ja ulos. Luulin, että ei voi laittaa paremmaksi, mutta olin väärässä. SMWS:n Yoichi oli puhdasta orgasmia pullossa.
SMWS 116,20 "Fascinating complexity and finesse" 61,6%
Tuoksu: Hento turve, makeita karamelleja, laventelia ja muita "yrttejä".
Maku: Savu ja turve kietovat sisäänsä makupommin, jossa leikittelevät niin mausteet, yrtit kuin hedelmäisetkin nootit. Suolaakin tässä on. Salmiakkia, mustaa teetä ja jopa tupakkaa.
Jotenkin hiukan tuhdimpi turve kietoi kaikissa kolmessa olleen yrttisyyden eniten minua miellyttäneeseen pakettiin. Jokainen kolmesta viimeisestä viskistä olisi ansainnut 2-3h huomiota. Samoin kolmen näin hyvän viskin rinnakkain laittaminen on melkein väärin. Hanyu on varmasti minun all time top kympissä, mutta oli näistä "huonoin". Hibiki ja Nikka olivat nekin hyviä viskejä. Niiden ja loppukolmikon väliin jää vain niin suuri ero, että hirvittää.
Koko tasting herätti monenlaisia tuntemuksia. Ensinäkin, mitä ihmettä siellä Japanissa on tehty tynnyreiden kanssa, että tämmöistä herkkua on tullut ulos? Toiseksi, miksi en ole maistanut japanilaisia tätä ennen kuin kourallisen? Kolmas pointti on hieman surullisempi. Joka ikinen näistä kolmesta pullotteesta ovat nykyään sellaisissa hinnoissa, että niitä ei yksinkertaisesti kukaan osta juotavaksi. Olo oli iloinen, etuoikeutettu, mutta samaan aikaan hiukan surullinen. Tämä oli yksinkertaisesti viskiharrastukseni kovimpia kattauksia, ellei jopa se paras. Niin, ja sittenhän me ryypättiin, sekoiltiin,poltettiin kuubalaisia ja muuta normaalia. Alla pieni kuvakollaasi. Ensi kertaan!
 |
| Lisää japseja. Erinomainen tämäkin. |
 |
| Springeri jäi hiukan isojen poikien jalkoihin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti