keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Skotlannin matkapäiväkirja - epilogi

Muutama päivä Suomeen palaamisen jälkeen on aika niputtaa kasaan ajatukset koko matkasta. Päällimmäinen tunne on tyhjyys: yksi unelmista on nyt toteutettu. Onneksi pieni kipinä jäi kuitenkin kytemään. Islayn saari pitää tämän elämän aikana vielä kokea. Ja toisaalta, jäihän noita tislaamoja vielä muuallakin koluamatta.

Skotlanti yllätti kauneudellaan. Loskasta huolimatta ylämaat tarjosivat silmäkarkkia loputtomiin. Myös ihmiset olivat hämmästyttävän ystävällisiä. Toisaalta taas britteinsaarten ihmeellisyydet, kuten kokolattiamatot, huonot suihkut ja uppopaistettu ruoka alkoivat loppua kohden jo hiukan ärsyttää. Matkaseurueemme nimesikin Skotlannin leikkisästi "taantuvaksi sivilisaatioksi". Vasemman puoleiseen liikenteen tottui puolestaan yllättän nopeasti. Alla muuten reissun virallinen autoilubiisi.



Tislaamokierrokset vastasivat hyvin odotuksia. Samalla tuli opittua sellaisia asioita, joita harvoista kirjoista löytyy. Ainakin minulle tuli uutena tuttavuutena esimerkiksi tislaamojen läheinen suhde lumeen. Sulamisvedet kuulemma täyttävät lähteitä sateita tasaisemmin, mikä helpottaa tislaamoiden veden saantia.

Matkustamismuotona vuokra-auto oli täydellinen. Jälkeenpäin en voisi kuvitella lähteväni julkisen liikenteen rajoittamana seikkailemaan tislaamolta tislaamolle. Myös tislaamoille järjestetyt pakettimatkat näyttävät tämän reissun jälkeen jotenkin muovisilta. Eri vaihtoehtojen hintatasosta en osaa sanoa. Nationalilta vuokrattu Astra maksoi kepsin kanssa reilu 200€ plus bensat kahdeksalta päivältä. Kolmella jaettuna se ei enää paljoa tee.

Matkalta bloggaaminen yllätti myös hauskuudellaan. Asioihin tuli kiinnitettyä normaalia enemmän huomiota kun tiesi, että niistä pitäisi majapaikassa kirjailla jotain pientä ylös. Valitettavasti täysin ajantasalla ei blogi reissun kanssa kulkenut, sillä majapaikkojen WiFi-tarjonta heitteli.

Kaiken kaikkiaan suosittelen Skotlannin pyhiinvaellusta kaikille vakavammin viskiä harrastaville. Aika kasvottomiksi nuo pullot tahtovat ilman prosessin omakohtaista näkemistä jäävän. Päätän matkakertomukseni järkyttävään todistusaineistoon skottilaisten kehittelemästä muodonmuutos-aseesta.

Kuten referenssipullosta huomaa, kasvoin pituutta lähes metrin ja leveyttäkin tuli samalla vaivalla lisää. Syytän Illuminatia, Vapaamuurareita ja The New World Orderia.

4 kommenttia:

  1. Suurkiitokset matkakertomuksesta. Oli todella mukava seurata hyvin kirjoitettua tarinaa. Toivotaan, että pääset vielä Islaylle. Omien kokemusteni perusteella olin hyvinkin pettynyt Edinburghin Royal Milen viskikauppoihin ja eritoten niiden hintatasoon. Tästä poikkeus oli Cadenhead's, joten sitä voin kyllä suositella seuraavaa kertaa silmällä pitäen.

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että kiinnostusta riitti. Näin jälkeen päin tuo Cadenheadsin missaaminen harmittaa, mutta onpahan taas uutta porkkanaa jos reissuun vielä eksyy.

    VastaaPoista
  3. Kiitokset matkakertomuksesta. Islay houkuttelisi tänä vuonna, mutta ei tuo teidänkään matka loppujen lopuksi ihan huonolta vaikuttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Islay on kyllä paratiisisaari, mutta kyllähän Skotlanti on mielestäni loistava matkailumaa, meni minne tahansa. Ja tuon reissun extempore henkinen seikkailu oli näin jälkeen päin suoranainen onnenpotku. Jos et ole vielä Islayn matkakirjaani lukenut, niin kannattaa käydä katsastamassa. http://justpeatit.blogspot.fi/2015/03/islayn-matkakirja-yhteenveto.html

      Poista