keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Glenfiddich ja pohjoismainen unelma

Rakkaan pitkäripaisemme hyllyille on tänä vuonna ilmestynyt ilahduttava määrä ihan meitä suomalaisia varten valmistettuja pullotteita. VYSsin Bunnan ja 15-vuotiaan Suomen Mallaswhiskyseuran juhla-Benkun lisäksi kuuluu hienoja uutisia myös Glenfiddichiltä. Cask of Dreams -sarjan Nordic Oak Edition tarjoaa todella mielenkiintoisella idealla toteutetun erikoisuuden. Dufftownin kupeesta ponnistavan tislaamon viskiä on tungettu 13:sta pohjoismaalaisesta tammesta veisteltyyn tynnyriin viimeisteltäviksi. Viimeistelyn jälkeen viski palautuu sitten pohjoismaiden markkinoille monopolikauppojen ja laivojen hyllyjä koristamaan. Hyvin kohdennettua markkinointia. Ujoa suomipoikaa melkein nolottaa tällainen kunnia.

Tähän väliin on hyvä todeta, että en pidä hirveämmin Glenfiddichistä. 15-vuotias Distillers Edition säväytti joskus muutama vuosi sitten, mutta olen tislaamon muita tuotteita maistettuani taipuvainen laittamaan tuon "hairahduksen" kokemattomuuden piikkiin. Lähtökohdat Nordic Oakin maistelulle olivat siis viskin kannalta hankalat. Tähän kun lisää vielä suht suolaisen hinnan, yli 100 rahaa, niin odotukset eivät olleet kovin korkealla. Kätevästä kimppapullovenkoilusta ei voinut kuitenkaan kieltäytyä ja 2/7 osaa tätä erikoisuutta päätyi viskikaappiini.

Eiköhän Marimekko tämänkin pian kopio.


Glenfiddich Cask of Dream - Nordic Oak Edition

Tuoksu: Tuoksu on yllättävän makea. Omenamarmeladi ja kaneli tulevat mieleen. Omenat, hillo ja kaneli yhdistettynä vaniljaan saivat aikaan vahvan mielikuvan omenapiirakasta!

Maku: Glenfiddichiksi tuhdin oloinen suu-tuntuma. Ajatus omenapiirakasta jää päällimmäiseksi myös maussa. Lopussa makeus taittuu kepeäksi mausteisuudeksi. Erittäin miellyttävä.

Yhteenvetona totean, että tämä on mielestäni hyvä viski. Glenfiddichiksi jopa loistava. Lisäksi kiitän innovatiivista putkiloa, johon hökötys on pakattu. Toki alhaalta aukeavan putkilon aukaiseminen voi ensikertalaisen käsissä päättyä katastrofiin, mutta vaihtoehtoinen muotoilu lämmittää aina.

Sitten se epämiellyttävä puoli. Pullo on pirun kallis. Äkkiseltään keksin aika monta viskiä, joita tällä hinnalla kokeilisin ennen tätä. Hinta puoleen ja tässä olisi oiva viskikaapin outolintu.

***

Cask of Dreams pisti miettimään myös tynnyripolitiikkaa. Viskin kypsyttäminen tammitynnyreissä on kuitenkin oman historian tuntemukseni valossa täysin poliittinen päätös. Eikö tässä asiassa pikku hiljaa voisi kokeilla jotain uusia innovaatioita? Uutta Spice Tree -kokeilua odotellessa.

Salaisissa päiväunissani voitan lotossa, perustan tislaamon ja kypsyttelen viskini suomalaisessa puussa. Koivusta veivatut kypsytysastiat tulevat olemaan maailmanlaajuinen hitti. Erikoisemmat finistelyt voidaan suorittaa vaikkapa kelohongassa. Tämän tulevaisuuden markkinoita hallitsevan jätkänkynttiläviimeistellyn viskin makupaletista ei ainakaan tervaa tule puuttumaan!

torstai 17. lokakuuta 2013

Hopeinen hylje ja kuusi kautta yhdeksän indie-Clyneä

Joskus joku on kysynyt, että hyödynkö bloggaamisesta mitään. Esimerkiksi useat muotibloggaajat saavat vaatteita ynnä muuta lifestyle-humpuukia alan liikkeiltä testattavaksi. Perinteisessä mielessä vastaus on selkeä ei. Alko tai maahantuojat eivät lähetä sampleja ja muutenkin alkoholeista bloggailu ei ymmärtääkseni ole Suomessa mitään sen kummempaa kirjoittajilleen poikinut. Varmasti jokainen suomibloggari tekee tätä lähtökohtaisesti itselleen.

Yhtä aspektia ei kuitenkaan tule unohtaa. Bloggaamisen kautta olen tutustunut uusiin viskiä intohimoisesti harrastaviin ihmisiin. Ja kun ihmisillä on samoja intohimoja, juttu luistaa kuin itsestään. "Sää oot vissiin se viskibloggaaja" -heitosta alkanut keskustelu johti usean käänteen jälkeen siihen, että viime perjantaina sain kunnian osallistua uskomattoman tiukkaan kotitastingiin.

Odotuksia tastingia kohtaan ei vähentänyt se, että tarjolla oli kuusi herkkua lempitislaamoltani, Clynelishiltä. Kaiken lisäksi mukana oli pelkästään bourbon-kypsytyksen saaneita Clynejä, jonka olen tähän mennessä todennut toimivan kyseisen tislaamon kohdalla muita tynnyreitä paremmin. Toivottavasti voin joskus tästä mielikuvasta luopua.

Illan kattauksen tarkat speksit olivat seuraavat:

Carn Mor 2003-2009 cask 2223 46%
Boisdale/BBR 1992-2006 cask 7169 46%
Silver Seal 1984-2003 57,3%
Dewar Rattray 1982-2008 cask 5878 51%
Malts of Scotland 1982-2010 cask 5895 51,5%
The Single Malts of Scotland 1972-2007 cask 20156/24651 50,5%

Kattaus tuo hyvin esille, miksi Clynelish on tislaamona hankala. OB-pullotteiden olemattoman määrän vuoksi pitää juomat valikoida laajasta IB-pullottajien suosta. Tämän vuoksi pullotteiden laatua voi olla vaikea etukäteen arvioida, ja mikä ikävämpää, hyvän pullon löydettyäsi et luultavammin saa kovin helposti vastaavaa hankittua. Tämän voi toki nähdä myös suurena seikkailuna - jokainen uusi pullo on uusi elämys.

Ennen muutamaa sanaa itse viskeistä, vielä sananen Clynelishin ominaispiirteistä. Vahamaisuutta pidetään Clynelishillä ominaisena makuna, "distillery character" på engelska. Mitä tämä vahamaisuus sitten tarkoittaa? Itselle se tulee parhaiten esiin suutuntumassa. Suurin osa Clynelisheistä antaa mielikuvan parafiinista/steariinista. Asiaa voisi kuvailla monella tavalla. Pallojuuston punainen kuori, punaiset joulukynttilät, perhonsidontalakka, suksivoide ja tuohukset ovat termejä, joilla olen kuullut tätä ominaispiirrettä kuvattavan. Tähän mennessä lähes kaikki maistamani Clynelishit ovat jotain häivähdyksiä näistä asioista antaneet ja juuri tämä ominaisuus on pitänyt omaa mielenkiintoani tislaamon viskejä kohtaan yllä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki näitä asioita omasta Clynestään löytävät.

Sitten se muutama sana itse viskeistä:

Carn Mor 2003-2009 cask 2223 46%

Tuoksu: Vaniljaa ja salmiakkia. Hiukan liimamainen.

Maku: Lyhyt ja raa'an oloinen. Vanilja ei enää maussa jaksa ja salmiakkikin taittuu hiukan alkoholiseksi poltteeksi.

Nuori ja ärhäkkä viski, josta ei hirveämmin mitään erikoista irti saa. Hyvä aloitus kuitenkin kattaukselle ja antoi selkeitä viitteitä siitä mitä tuleman pitää.

Boisdale/BBR 1992-2006 cask 7169 46%

Tuoksu: Vaniljaa ja erilaisia mausteita. Vihreää omenaa sekä perhonsidontalakkaa muistuttavaa vahamaisuutta.

Maku: Mukavan pitkän makuelämyksen aloittaa vanilja ja erilaiset hedelmät, selkeästi vihreät sellaiset. Sitten hedelmät ja mausteet katoavat suun täyttää mukava salmiakkinen jälkimaku.

Pienellä iän lisäyksellä puhtia tulee selkeästi lisää. Vahamaisuus on taittunut liimasta jo huomattavasti mielyttävämmäksi lakkamaisuudeksi. Jälkimaun salmiakkisuus huomattava.

Hylje vaan ei kuutti.


Silver Seal 1984-2003 57,3%

Tuoksu: Tällä kertaa omenat ovat punaisia, ehkä jopä ylikypsiä. Muitakin hedelmiä havaittavissa. Todella tuhdin ja "kehokkaan" oloinen. Vahaakin voi kutsua jo vahaksi.

Maku: Ihmeellinen vuoristorata ylikypsien hedelmien, salmiakin, palaneiden tulitikkujen ja toffeen maailmassa. Maku tuntuu kestävän ikuisuuden. Vedellä hedelmät ja toffeet ikään kuin liittyvät yhteen ja makupalettiin ilmestyy hedelmätoffeesta tuttuja vivahteita.

Todella hyvä Clynelish! Yksi parhaita maistamiani.

Dewar Rattray 1982-2008 cask 5878 51%

Tuoksu: Ikä tuo selkeästi tammisempia vivahteita mukanaan. Vanilja alkaa kadota ja tuoksu on enemmänkin kukkainen ja hunajainen. Apila ei lienee kaukaa haettua.

Maku: Ryhdikäs, kukkainen, hunajainen ja kaikki mukavan vahamaisessa muodossa.

Mielenkiintoisesti salmiakki katosi muutamalla lisävuodella ja tammi nosti vähemmän yllättäen päätään.

Malts of Scotland 1982-2010 cask 5895 51,5%  

Tuoksu: Hyvin samantyylinen Rattrayn pullotteen kanssa. Ehkä hiukan hedelmäisempi, mutta rakennuspalikat ovat täysin samat. Hunaja, apila, tammi ja sitä vahaa. Nam!

Maku: Rattraystä puuttunut salmiakki palaa kuvioihin jälkimaussa. Koko makuelämys on myös Rattraytä pidempi, mutta hiukan tunkkaisempi.

MoS ja Rattray olivat todella samantyyppisiä viskejä, joista erojen löytäminen jopa rinnakkain maisteltuna oli hankalaa. Molemmat toki loistavia viskejä, mutta eivät ehkä Silver Sealin veroisia.



The Single Malts of Scotland 1972-2007 cask 20156/24651 50,5%

Tuoksu: Vielä  tammisempi kuin kaksi edeltäjäänsä, mutta tynnyrin ei silti voida sanoa jyränneen viskiä. Samat elementit toistuvat: mausteinen, kukkainen, vahamainen, mutta iän tuomalla kehokkuudella.

Maku: Pehmeä mustapippuri, suola, salmiakki, erilaisia hedelmiä. Elegantti kokonaisuus ikään kuin "sulaa" pois suusta, jättäen suuhun hiukan tuhkaisen olon. Tämä ominaisuus tuo mieleen maistamani Port Ellenit, eli mistään epämiellyttävästi ominaisuudesta ei ole kyse.

Viski, joka jo ikänsä puolesta ansaitsee kunnioitusta. Tämän lisäksi kyseessä on erinomainen Clyne. Kaikesta huolimatta en lähde tätä herkkua kruunaamaan kattauksen parhaaksi, sillä positiivisimmat tunnelmat jätti ehdottomasti hopea hylkeen 1984-2003. Hienon kattauksen päälle maisteltiin vielä kolme Clyneä, mutta niistä kirjoittaminen menisi jo Gonzo-journalismin puolelle. Lempitislaamostani ei ole tämänkään illan jälkeen epäselvyyttä.

Loppuun vielä muistutus, että blogosfääriin on ilmestynyt jälleen uutta ihmeteltävää. mushiMALT tarjoaa huikean määrän tastingnoteja niin viskeistä kuin oluistakin. Erityisen ilahduttavaa on blogin päivitystahti, joka on ulkopuolisen silmin lähes hurja. Peukutan!

torstai 3. lokakuuta 2013

Nasut ja viskimainonta - prologi

Anna Kortelainen kuvaa kirjassaan Virginie! omia harharetkiään taidehistorian syövereissä. Mielenkiintoista kirjassa on kuvaus tutkijan tuskasta ja löytämisen riemusta. Loppujen lopuksi tärkeää ei ole löytää vastauksia vaan nauttia matkasta. Populäärimmin voisi lainata vaikkapa Fintelligensiä: "Meille matka on määränpää."

Idea on niin hyvä, että päätin marimekkoilla ja inspiroitua Kortelaisen kerrontatavasta. Koska tämä on viskiblogi, mielenkiinnon kohteena eivät ole Suomen taiteen kultakauden taiteilijoiden naisystävät, vaan jokin maltaisempi arvoitus. Mietiskelin yksikseni nykyistä nasu-buumia ja aloin pohtia yksimaltaisen viskin historiaa. Jostain mielen syövereistä kohosi ajatus, että ehkäpä nämä viskiyhteisön kovasti arvostamat vintaget eivät olekaan historiallisesti niin kova juttu.

Ajatus jäi vaivaamaan ja päätin alkaa ottaa asiasta selvää. Ensimmäisenä googlailin hiukan viskin historiaa. Valitettavasti ainakaan minun google-taidoilla ei asiaan saanut oikein mitään selvyyttä. Juttu pitäisi siis selvittää pitkän kaavan kautta. Kysäisin kirjavinkkejä ihmisiltä ja sain myös hyvän tutkimusvinkin. Eräs kanssabloggaaja vinkkasi tarkistamaan elektroniset sanomalehtiarkistot ja katsomaan, miten viskiä on ajansaatossa mainostettu. Juuri mainoksethan vastaavat siihen, miten viskiä on yritetty saada kaupaksi. Ajatus oli mainio ja hiukan hävetti, että en ollut itse tullut asiaa ajatelleeksi.

Ensimmäisenä kävin mutkan Amazonissa ja nappasin noin 50€:lla kirjahyllyntäytettä. Mm. Still Going Strong - History of Whisky Advertising ja Schweppes Guide to Scotch tarttuivat haaviin. Samalla sain kauhistella joidenkin viskikirjallisuuden klassikoiden hintoja. Muun muassa pitkään himoitsemani The Distilleries of Campbeltown: The Rise and Fall of the Whisky Capital of the World kustantaa halvimmillaan 68£. Hurja hinta!

Sitten oli aika tarkistaa minkälaisiin elektronisiin sanomalehtikokoelmiin pääsisin käsiksi ilman kummempia rahallisia panostuksia. The British Newspaper Archive olisi tietenkin loistava paikka aloittaa, mutta pienen harkinnan jälkeen päätin pitäytyä ilmaisissa. Päätökseen vaikutti Oulun Yliopiston kirjaston tietokantojen suomat katseluoikeudet. Erityisesti The News Vault ja The Times Digital Archive, joka sisältää lehden vuosikerrat väliltä 1785-1985, lämmittivät mieltä. Näistä oli hyvä lähteä liikkeelle. Myös JStor ja muutama muu akateemisia julkaisuja sisältävä tietokanta antoi mielenkiintoisia tuloksia viskiaiheisilla hakusanoilla.

Perusteet on nyt luotu ja odotellaan rauhassa postin saapumista, jotta saadaan taustat kuntoon. Olen Whisky & Philosophy -teoksen avulla rakentanut "tutkimuskysymystä" hiukan eteenpäin, mutta siitä ensi kerralla. Rajoitetun vapaa-ajan puitteissa tulee edetä hätäilemättä. Idean julkiseksi tekemisellä pakotan itseni kuitenkin tekemään tämän loppun. Ihminen on yksinkertainen eläin.

***

Lähteitä selaillessa tuli maistella myös viskiä. Edradourin vuonna 2002 Andrew Symingtonin myötävaikutuksesta alkaneiden tynnyrikokeilujen tuloksena syntynyt ruby port -tynnyrissä kypsynyt Edradour Ruby Port valikoitui ihastuttamaan tutkimusretkeä. Alla muutama huomio.

Vahingossa otin kuvan vinoon.
 Edradour Ruby Port 2002/2013 46% OB (batch 1)

Tuoksu: Ruusunmarjaa ja kirsikkaa. Todella makean marjaisa olemus. Hiukan ummehtuneen oloinen. Tilkka vettä kokeilemisen arvoinen.

Maku: Suun valtaa tamminen hedelmäsalaatti, joka kuivuu mukavasti loppuun. Makeus säilyy kuitenkin pitkään kielen päällä. Todella marjaisa, vaikkakin ikävän lyhyt makuelämys.

Ei yhtä äärimmäinen kokemus kuin saman sarjan Chardonnay-kypsytelty versio, mutta oikein maukas, vaikkakin turhan yksioikoinen viski. Oma pullo on tislaamolta hankittu ja ainakin heidän hintatasoonsa nähden kelpo puteli. Edradourit ovat muutenkin nostaneet osakkeitaan minun silmissä - oikeasti huonoa pulloa ei ole vielä tullut vastaan. Aiempaa Port-kokeilua itse herra Symingtonin opastuksella voi ihmetellä vaikkapa tästä.