Ardbeg Uigeadail - Savuluumun lumoa

Leikkisästi voidaan todeta viskihipsterien märän unen, mekan ja profeetta Muhammadin tekevän erinomaista viskiä. Puhun tietysti Ardbegistä. Kiitos Jim Murrayn, on tislaamosta tullut lähes The New World Orderiin verrattava salaliittoteorioiden kohde. Tällä kertaa tislaamolta käväisi lasissa jälleen yksi Murrayn "Vuoden viski" (tm), tällä kertaa vuodelta 2009 - Ardbeg Uigeadail. Sivuhuomautuksena todettakoon, että Murray valitsi vuoden viskiksi kanadalaisen Uigeadailin. Malt Madness tietää kertoa, että Ardbegin mukaan pullotteissa ei pitäisi mitään eroa olla. Kukin tehköön tästä omat johtopäätöksensä.

1815 perustettu Ardbeg eli ensimmäiset historiansa jaksot vahvasti sekoiteviskiteollisuuden armoilla. Vasta Glenmorangien pelastettua tislaamon huuhtoutumasta viskihistoriaan vuonna 1997, alkoi Ardbegin nousu viskimaailman suurten joukkoon. Ardbeg on oikeastaan täydellinen esimerkki hyvän tuotteen ja erinomaisen brändäyksen kohtaamisesta. Kulttisuosiota nauttiva Ardbeg tislaa vuosittain noin 1,1 miljoonaa litraa viskiä, joista jokainen pisara menee OB-pullotteisiin. Indie-Ardbegit ovat lähes poikkeuksetta ennen tislaamotoiminnan uudelleenkäynnistämistä edeltävältä ajalta. Ardbeg on omien havaintojeni mukaan tällä hetkellä yksi viskiteollisuuden vahvimpia brändejä, ellei jopa se vahvin. Ardbegin historiaan kannattaa tutustua MaltMadnesin kautta. Tislaamon sivuilta löytyvä historiikki on sanalla sanoen huono.

Entä se Uigeadail? Mystisen nimensä viski on saanut Ardbegin vesilähteen mukaan. Muuten viski on vähemmän mystinen, vaikkakin se on ensimmäisiä pullotteita, joita tislaamo päästi markkinoille Glenmorangien otettua sen haltuunsa 1997. Uigeadail laskettiin markkinoille 2003. Tästä voisi päätellä ainakin ensimmäisten Uigedail-pulloteiden olleen villejä sekoituksia nuorta ja vanhaa Ardbegiä. Faktaa asiasta minulla ei ole esittää. Sekä bourbon- että sherrytynnyrissä kypsynyt kylmäsuodattamaton Uigeadail omaa kunnioitettavat 54.2-volttia. Ilmeisesti vettä on kuitenkin sekaan laitettu, sillä mainintaa pullotteen tynnyrivahvuudesta en löytänyt. 

Kokeilin ensimmäistä kertaa hiukan "shopata" kuvaa. On kai se vähän parempi?

Ardbeg Uigeadail 54,2% OB

Tuoksu: Ardbegille ominainen savu, turve ja mallas. Jotain hedelmäistä, ehkä luumu. Miellyttävä ja monitahoinen. Vedellä tuoksut aukenivat itselle paremmin.

Maku:  Volttimäärään nähden todella pehmeä! Turpeen seassa mielikuva hiukan ylikypsästä luumusta vahvistuu. Laastareita. Jälkimaussa luumu ja turve taittuvat hieman pippuriseksi loppurutistukseksi. Jälkimaku voisi olla pidempikin.

Viski, joka elää suussa. Turpeen sekaan taiotut luumut ovat herkkua. Silti monivivahteinen, ja halutessaan viskistä olisi voinut kaivaa vaikka mitä paperille. Nämä jäivät nootteihin tällä kertaa, mutta innolla odotan seuraavaa lasillista tätä herkkua. Erinomaisuudestaan huolimatta ei lempi-Ardbegini. Siitä juttua, kunhan saan valokuvan napsaistua. Pääkaupunkiseudulla asustavien kannattaa muistaa, että Ardbegiä pääsee maistelemaan 26.9. ihan ohjatussa tapahtumassa. Lisätietoja voi onkia vaikkapa Viskisiepon viskikalenterista, johon pääset tästä. Mukana mm. uusi tuttavuus Galileo!

Viski sallalaisittain - Balblair 97

Tiukan muuttorupeaman jälkeen alkaa tavarat olemaan siinä määrin paikoillaan, että on taas hetki aikaa syventyä viskiin. Tällä kertaa lasiin pääsi kyläilemaan Balblairin 1997.

Balblair ei ollut edes nimeltä tuttu ennen kuin sitä lasillinen nokkani eteen tuotiin. Tekosyitä voi aina keksiä, mutta yksi voisi olla se, että vain 15% tislaamon tuotannosta päätyy single malteiksi. Vuonna 2007 uusittu perusvalikoima perustuu vuosikertoihin, joista myös viskien nimet tulevat. Balblair 1997 / Balblair 97 on lyöty kypsymään vuonna 1997. Helppoa ja toimivaa. Uudistuksessa Balblair lanseerasi myös Glenrothesilta paljon vaikutteita saaneet pullot, jotka ovat todella näyttäviä.

Balblair omaa pitkän historian. Vuonna 1790 perustettu tislaamo on yksi Skotlannin vanhimpia tislaamoja ja, ainakin Balblairin kotisivujen mukaan, Highlandin vanhin. Viskiä tislaamon tiloissa on tehty lähes katkeamatta, vaikka tislaamo on käynyt läpi useat omistajanvaihdokset. Tällä hetkellä Balblair on Inver House Distillerssin omistuksessa, jolla on hallussaan myös Old Pulteney, Speyburn ja anCnoc. Yhtä asiaa tislaamo ei kuitenkaan ole vaihtanut: sen käyttämä vesi tulee edelleen samasta lähteestä, jota käytettiin ensimmäiseen Balblair-tynnyriin.

Balblairin 97:n ensimmäinen versio pullotettiin kymmenvuotiaana vuonna 2007. Maistelussa ollut pullo antoi ymmärtää, että vuosia olisi tullut neljä lisää ja liemi olisi pulloon päätynyt vasta 2011. Tarkkaa tietoa juuri tämän 1997/2011 pullotteen kypsytyksestä en saanut ongittua, mutta nuoremmat saman vuorikerran Balblairit ovat bourbontynnyrin lapsia. Loogisesti voisi valistuneen arvauksen heittää, että näin on myös tämän pullootteen osalta. Ainakin kaikki merkit maussa viittaavat siihen.

Pullo on karkean tyylikäs. Yksi suosikkejani.

Balblair 97 46% OB (pullotettu 2011)

Tuoksu: Kampanisu! Isäni salaisessa kampanisureseptissä käytetään viljalti vaniljasokeria, joten erotellaan tuoksut vaniljaksi ja maltaaksi. Hämmentävän paljon silti edellä mainittu leivonnainen tulee mieleen, mikä on vain hyvä asia. Ehkä enemmän sallalainen kuin kemijärveläinen.

Maku: Jämäkkä tekstuuri antaa viskille pureksittavan suutuntuman. Silti yllättävän ärhäkkä. Vanilja ja mallas saavat ystävikseen pippuria ja sokeria.

Kun katsoo omia noteja, viski näyttää herkulliselta. Jotain elämyksestä jäi kuitenkin puuttumaan. Balblair 97 on erinomainen perusviski, mutta se on vain perusviski. Se ei tarjoa yllätyksiä eikä tee mitään väärin. Mielelläni tätä juon. Silti se tuntuu painuvan keskinkertaisuuteen. Lahjapullona varma valinta näyttävän ulkoasun ja peruslaadukkaan viskin ansiosta.