GlenDronach Allardice 18yo

Kerrotaan ensin ikävät uutiset: jatkoin viskin ja energiajuoman sekoittamista toisiinsa. Hyvänä uutisena kerrottakoon, että viski oli Highland Reserveä. Kyseistä litkua ei muuten sokkotestissä varmaan erottaisi edes viskiksi, sen verran kuraisesta aineesta on kyse. Positiiviset puolet löytyvät lähinnä hinnasta ja toisaalta, onhan se viskin väristä! ES:n ja Reserven yhdistelmä sai muuten nimekseen Highland Reverse. Nimen etymologian voi selvittää juomalla esimerkisi puolipulloa Reverseä ja muutaman saunaoluen.

Hyvät uutiset: Lasissani on erinomaista viskiä! Kyseessä on GlenDronachin ajokortti-ikäinen oloroso sherry-tynnyrissä varttunut Allardice. Highlandeillä sijaitseva tislaamo on erikoistunut sherryviskeihin ja koko heidän core rangensa on pelkkää sherrytynnyreillä skeneilyä. Jos hyvässä viskiravintolassa pyydät tarjoilijalta sherryviskiä on GlenDronach varmuudella ensimmäisten ehdotusten joukossa. Ja se ei ole huono asia!

Ennen varsinaisia maistelumuistiinapanoja on pakko hehkuttaa viskin sherryisyyttä. Useat maistamani sherrytynnyrillä viimeistellyt/kypsytetyt viskit ovat tarjonneet jollain tapaa päälle liimatun oloisen sherryn ja tammen maun. Esimerkkinä huonosta sherryllä leikkimisestä annettakoon Aberlourin 12 vuotias sherrykypsytelty versio. Alardicen sherryisyys on aivan toista maata. Siitä seuraavassa:

Kaunis viski - ruma kaakeli

GlenDronach Allardice 18yo

Tuoksu: Makea sherryinen. Ripaus aprikoosia?

Maku: Suutuntumaltaan siirappinen ja paksu. Makean ja täyteläisen sherryn alla makeita hedelmäisiä sävyjä sekä hennon mausteinen vivahdus. Lämmittää mukavasti syksyistä rapakeliä katsellessa.

Jälkimaussa viskin ainoa heikkous paljastuu. Vaikka takakansi mainostaa kovasti pitkää jälkimakua jää se minusta harmittavan lyhyeksi. Onneksi tätä herkkua voi ottaa uuden suullisen!

Kaiken kaikkiaan Allardice on loistava viski. Maistuu hyvältä, näyttää kauniilta ja ei ole hinnalla pilattu. Oman pulloni sain vajaaseen 60 euroon. Suosittelen lämpimästi kaikille. Myös sherrykammoiset voivat yllättyä positiivisesti. Järjestään sherrykypsytetyt viskit haukkuva ystäväni piti tätä mainiona nektarina.

Clyneslish 14yo ja ES-labelin tarina

Syksyllä parasta ajanvietettä on tietysti alkoholin juominen. Tätä rakasta harrastusta harjoiteltiin ystäväporukalla hiukan humalahakuisemmin ja tietysti emme malttaneet jättää viskiä juomavalikoimasta pois. Läträyspulloksi eksyi 0,35 litran "leka" Johnnie Walkerin Red Labelia. Juoman nauttimista ei edes mietitty raakana vaan saunaoluenhakureissulla mietimme mahdollisia lantrausvaihtoehtoja. Arvonnan voitti tietysti jumalten juoma ja jonnen parhain kuoma, euroshopper energiajuoma eli ES. Kaikista epäilyksistä ja yleisestä paheksunnasta huolimatta juomasekoitus niin sanotusti pärisi. Huomattavasti makoisampaa kuin kumpikaan juoma paljaaltaan. Suosittelen ehdottomasti, jos vaikka sukulaiset sattuvat epähuomiossa pullon Red Labelia lahjoittamaan. Noin vakavammalla naamalla voisi puhua viskidrinkeistä, mutta jätettäköön se toiseen kertaan. ES-label toimii myös baarissa hyvänä välipalana ja baarimikon hämmentäjänä: "ES-label ja Jalovenäläinen tuplana".

Seuraa aasinsilta. Clynelish on erinomainen tislaamo.  Clynelishin 26-vuotias on tarjonnut henkilökohtaisesti sen parhaan viskinjuontikokemuksen. Oulun St. Michelissä pääsin kyseistä herkkua maistamaan. Kateellisille sen verran suolaa haavoihin, että kyseinen tuote on baarista nyt jo loppunut. Johnnie Walkeriin Clynelish taas liittyy Johnnie Walker Gold Labelin  myötä. Wikipedian mukaan Clynelish olisi yksi tuon mystisen juoman pääraaka-aineista. Gold Labelia en valitettavasti ole päässyt maistamaan, mutta Clynelishiltä 26-vuotiaan lisäksi lasissa ovat käyneet The Creative Whisky Companyn 12-vuotias indie ja nyt esittelyssä olevan firman peruspullote - Clynelish 14yo.

Clynelishin historia kietoutuu läheisesti myös erääseen toiseen mallasjuomaan. Vuonna 1969 Clynelish aloitti tislaustoiminnan pienen tauon jälkeen uudestaan ja uusissa tiloissa. Vanhan Clynelishin tiloissa jatkui tislaamotoiminta. Sen tislauspannut syöttivät tuosta vuodesta eteenpäin Brora nimistä ainetta. Huhut kertovat, että muuton yhteydessä myös viski menetti jotain olennaista luonteestaan. Väitteen todenperäisyyden lupaan selvittää.

Viimeiset pisarat ennen pullon joutumista viskipullojen taivaaseen

Clynelish 14yo:

Tuoksu: Hedelmäinen, makea. Hedelmät ehkä lähempänä jotain tropiikkimeininkejä kuin esim. omenaa.

Maku: Tekstuuriltaan loistava aine. Maku yllättävän kompleksinen vaikka mielikuvat vievät hedelmäkorin ääreen. Ehkä hitunen turvetta? Jostain myös mystinen palaneiden tulitikkujen mielikuva pääsi mukaan kuvaukseen. Jälkimaultaan lyhyehkö.

Kokonaisuudessaa Clynelishin peruspullote hämmentää. Siinä on periaatteessa kaikki mitä hyvä viski vaatii: miellyttävä tekstuuri ja  kompleksinen makupaletti, joka huutaa ottamaan toisen lasillisen. Silti siitä puuttuu jotain. Maistamistani Clynelisheistä tämä jäisi ensimmäisenä ostamatta. Mystisiä ovat viskinmaistelun salat. Ottaisin silti tätä ennen kuin ES-labelin jäillä.

You just don't simply walk into Mordor

 Bunnahabhain Darach Ur,

Vanha sanonta kuuluu, että hoppuilemalla tulee vain kusipäisiä lapsia. Kusipäisyydestäni en tiedä, mutta hoppuiluun olen taipuvainen sortumaan. Viskiharrastuksessa tämä näkyy peruspullotteiden väheksymisenä. Tuntuu aina viskejä hankkiessa, että miksi ihmeessä ostella peruspullotteita, kun voi samantien maistella erikoisempia pullotteita. Tämä on johtanut siihen tilanteeseen, että olen kyllä maistanut kymmenien tislaamojen pullotteita, mutta niin sanotut peruspullotteet ovat aukko sivistyksessä. Näin on myös Bunnahabhainin kanssa. Ensimmäinen pullote, joten tislaamolta pääsin maistamaan oli Darach Ur, joka ilmeisesti eroaa melkoisesti tislaamon peruspullotteista.

Nimenä Darach Ur tuo mieleen J.R.R rauha hänen sielulleen Tolkienin Keskimaassa kohoavan Barad-Durin. Tässä joku vielä suurempi tolkienhippi voisi alkaa etsimään Gaelin kielen merkitystä Tolkienin haltiakielien kehitykseen. Itse tyydyn toteamaan, että yhtäläisyydet Barad-Durin kanssa jäävät lähinnä nimeen. Vaikka ”musta torni” voisi kuvata viskiä hyvin: lasissa viski on yksi kauneimmista. Tumman ruskea, näyttää lähes siirapilta. Sanatarkasti Darach Ur tarkoittaa uutta puuta. Tällä viitataan viskin kypsytyksessä käytettyyn käyttämättömään amerikanmmitynnyriin.

Tislaamona Bunnahabhain on Islayn äpärälapsi. Se käyttää viskeihinsä turvesavulla kuivattua mallasta hyvin vähän tai ei ollenkaan ja erottuu täten Islayn muista viskeistä lähentyen tyyliltään mantereen tislaamojen tuotteita. Syy saaren muista tislaamoista eroavaan tyyliin löytyy viskin historiasta. Aikoinaan sekoiteviskien hallitsemilla viskimarkkinoilla turpeella höystetyn viskin kysyntä oli rajoitettua. Sitä käytettiin lähinnä tuomaan vienoa savunmakua blendien makupalettiin. Bunnahabhain päätti iskeä tähän markkinarakoon tarjoamalla Islaysaaren viskin, joka oli maultaan kevyempi.

Hyvä viski sai hymyn allekirjoittaneen huulille

Bunnahabhain Darach Ur

Tuoksu: Makea, siirappimainen, rusinaa, sherryä. Näyttää siltä, että makupaletissa sherry ja tammi ovat tautologia.

Maku: Suutuntumaltaan täyteläinen. Samat aromit jatkavat dominointiaan. Sherryä, hedelmää (rusina), makea. Jälkimaultaan ei pisin mahdollinen, toisaalta viskinä sen verran miellyttävä tuttavuus, että lasi tulee kumottua pikavauhtia.

Edullisena litran pullotteena Darach Ur on yksi parhaita kauppoja, mitä budjettimaistelija voi tehdä.

Ei ehkä hirveän mielikuvituksellinen, mutta niin pirun hyvä ja maukas. Peukutan useiden dramien verran!

Sampo

Kuvista kiitos Ronkaiselle ja Mustoselle

Sekoiteviskien aatelinen

Olen sen lyhyen aikaa, jonka olen viskejä maistellut, inhonnut blendejä. Mikään ei pistä vihaksi enempää kuin ihminen, joka sanoo vihaavansa viskiä ja on maistanut ainoastaan Alkon viskiosaston alahyllyn helmiä, kuten Kolme Leijonaa, Highland Reserveä ja Johnnie Walkerin Red Labelia. Minäkin inhoan kyseisiä litkuja! Siksi ennakko-odotukset Ballantinesin 17-vuotiasta kohtaan olivat hyvin epäilevät. Tosin täytyy häpeäkseni myöntää, että Ballantinesin peruspullotetta en ole koskaan ”päässyt” maistamaan.

Aloitetaan siitä kauheimmasta tosiasiasta. Siinä on KIERREKORKKI! En ole ikinä maistanut yhtään hyvää viskiä, jossa olisi kierrekorkki. Kyseinen Ballantines liikkuu kuitenkin jo sellaisessa hintaluokassa, että korkkikorkkia olisi luullut olevan tarjolla. Muuten pullo ja pakkaus ovat oikein edustavia.

Miksi sitten yleensä sotkeutua blendeihin, jos kerta Ballantinesin hinnalla saa jo oivia yksimaltaisia? Yksi painava syy on se, että Ballantinesin 17-vuotiasta on kehuttu maasta taivaisiin. Milloin se on paras blendi maanpäällä, milloin eräs nimeltämainitsematon viskikriitikko kehuu sen vaikutuksia seksielämäänsä. Ja toisaalta, kun sitä tarjolla kerta oli, niin miksipä ei? Viski on kuitenkin aina viskiä ja oman yleissivistyksen laajentaminen myös blendien puolelle ei varmasti tee pahaa.

Ballantines 17yo

Väri: Joku luonnehtisi kultaiseksi. Minä sanon omppumehu!

Tuoksu: Vieno, hienostunut, vaniliaa

Maku: Suutuntunma uskomattoman pehmeä. Kuin untuva! Vahva vanilia, ripaus mallasta. Aavistus jotain hedelmäistä, olisiko banaanimörkö jälleen kummittelemassa? Takakannen mainostamaa turpeista vivahdetta en havainnut.

Sehän oli hyvää! Paras maistamani blendi. Jos hakisin kaupasta hieman kevyempää viskiä niin tämä olisi hintaluokassaan todella vahvoilla. Asteikolla 1-2... selkeä kakkonen.

P. Ronkaiselle kiitos ja kumarrus kuvasta.

-Sampo

P.S. Viskin mahdolliset vaikutukset seksielämään on tämän hetkisen kenttäkokemuksen perusteella todettu lähinnä kielteisiksi.

Pistetään, pistetään banaania poskeen: The Glenlivet 16yo Nadurra

Ystävieni kanssa viskiä maistellessa huomasimme, että Glenlivetin Nadurra vetelee viimeisiään. Tämä tarkoitti tietysti sitä, että oli aika kaivaa lasi ja kynä esille!

Glenlivet ei itselle se tutuin tai mieluisin tislaamo ole ollut. 18-vuotias oli ensin erittäin namia, mutta muuttui myöhemmin vähän tylsäksi. Perus 12-vuotiasta, eli niin sanottua ”tusinatavaraa”, ei ole tullut maisteltua. Vitsi oli muuten oma keksimä! Glenlivetillä on kuitenkin paikkansa jokaisen viskinharrastajan yleissivistyksessä. Kerrataanpa miksi:

Eletään 1800-luvun alkua. Ilkeä Iso-Britannian hallinto on kieltänyt viskin tislaamisen. Viskille persot skotit vähät välittivät kiellosta ja Speysiden maastoissa majaansa piti huhupuheiden mukaan noin 200 laitonta tislaamoa. Yksi näistä oli Upper Drumin maatilalla viskiä tislannut George Smith. Vuonna 1822 kuningas Yrjö IV:n vieraillessa Skotlannissa aikansa johtava intellektuelli Sir Walter Scott tarjosi kuninkaalle lasillisen elämän vettä. Tämä neste sattui olemaan George Smithin Glenlivettiä. Kuningas julisti sen parhaaksi maistamakseen viskiksi ”evö” ja vaati sen tarjoilemista kaikissa kuninkaallisissa kissanristiäisissä.

Vuotta myöhemmin parlamentin laillistettua viskin tislaamisen erillistä tislauslupaa vasten, oli George Smith ensimmäinen luvan hankkija. Alueen muut tislaamot olivat asiasta tietysti näreissään, sillä salapoltto oli kehittynyt skoteille jo kunnia-asiaksi. Smith joutui puolustamaan tislaamoaan vihamielisten kyläläisten hyökkäyksiltä. Huhu kertoo hänen kuljettaneen tämän vuoksi aina pistoolia vyöllään. Myöhemmin viskin saama hurja suosio ajoi useat tislaamot jäljittelemään Glenlivetin tyyliä aina nimeä myöten. Laskekaapa huviksenne kuinka monta Glen- alkuista viskiä Skotlannista tulee! (Laskelmassa on toki otettava huomioon Glenin tarkoittavan myös laakson kaltaista luonnonmuodostelmaa, joissa useat tislaamot sijaitsevat.)

Takaisin nykyhetkeen. Kyseessä oli siis edellä mainitun tislaamon Nadurra-pullote. Nadurra on jatkoa useiden tislaamojen gaelinkieliselle skeneilylle. Nadurra tarkoittaa yksinkertaisesti ”luonnollinen”. Glenlivetin tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että viski on ”non chill filtered”. Eli mitä?

Suurin osa markkinoilla olevista viskeistä jäähdytetään ennen pullotusta -10 – 0 celsiukseen, jonka jälkeen ne filtteröidään. Tämän avulla viski ei sameudu vaikka siihen lisättäisiin jäitä tai vettä. Skenepiireissä prosessin kuitenkin arvellaan tuhoavan viskin luonnollisia rasvoja ynnä muita herkullisia asioita, joita ilman viski ei ole viskiä. Tämän vuoksi useat tislaamot ovat ottaneet pullotteisiinsa mukaan ei-kylmäsuodatettuja pullotteita. Erityisesti yksityiset pullottajat ovat luopuneet suodatuksesta lähes kokonaan. Edellä mainitun lisäksi 16-vuotias Nadurra ei muita yllätyksiä sisällä. Ja miltä se maistui?

Lasillinen Nadurraa muiden harrastusvälineiden ympäröimänä.

Tuoksu: Missään viskissä en ole tavannut yhtä dominoivaa ja selkeää tuoksua, en edes Islayn turvesavupommeissa. BANAANI + kolme huutomerkkiä. Viski tuoksuu samalta kuin marketin baanaanilaatikko!

Maku: Maussa idea banaanista hajoaa kokonaiseksi hedelmäkoriksi. Makujen erottelu vaatisi itseltä vierailua kuivattujen irtohedelmien hyllylle. Vienon hedelmäisyyden alta nousee esille vaniljaa ja pieni palanutta tulitikkua muistuttava aromi. Lupaavan tuoksun jälkeen maku on pienoinen pettymys. Erityismaininta tekstuurille: 18-vuotiaan serkkunsa tavoin tässä viskissä on parasta sen suutuntuma. Ikään kuin viski pitäisi pureskella ennen kuin sen uskaltaa nielaista!

Nadurra on tuoksunsa vuoksi erityislaatuinen viski. Se ei nouse omien suosikkieni listalle, mutta on ehdottomasti tutustumisen arvoinen tuttavuus. Jos pidät banaanista, tämä on sinun viskisi!

-Sampo

Faktojen tarkistamisessa apua antoi:

David Wishart: Whisky Classified – Choosing single malts by flavour. 2006 Readme.fi

Word whisky. Toimittanut Charles MacLean. 2009Dorling Kindersley Limited.

Wikipedia: http://en.wikipedia.org/wiki/Chill_filtering

Kuvan otti: Panu Ronkainen

Oak Cross: Kepeä kesäviski

Tutustuin aikoinaan Compass Boxiin The Peat Monsterin kautta. Kyseinen neste ei silloin esimerkiksi Lagavulinin 16-kesäisen rinnalla oikein innostanut. Otin kuitenkin firmasta selvää, ja innostus heräsi. Firman peruspulloihin kuuluvat Turvehirviön lisäksi Asyla, Oak Cross, Spice Tree ja Hedonism. Lisäksi yhtiö julkaisee tasaisin väliajoin erilaisia kausi- ja erikoispullotteita. Compass Boxin kotisivuihin voi tutustua tästä.

Compass Box on ennen Diageolla työskennelleen John Glazerin panos maailman viskikulttuurille. Se ei tislaa itse viskejään vaan on erikoistunut omien blendien tekemiseen. Tunnetuksi yhtiön on tehnyt sen omaperäiset ja innovatiiviset tavat lähestyä viskin tekoa. Kuuluisin esimerkki tästä on yhtiön Spice tree -viski, jonka ensimmäisen erän yhtiö joutui vetämään pois markkinoilta. Compass Box käytti viskin viimeistelyssä tynnyrin sisällä erillisiä tammisauvoja antamaan makua, mikä oli viskin tekoon pyhänä asiana suhtautuville skoteille liikaa. John Glazer kommentoi omia näkemyksiään viskistä, sen tekemisestä ja Spice tree -tapauksesta täällä.

Oma Compass Box -pulloni on Oak Cross. Sen erikoisuutena on sen tynnyriviimeistely; se on kypsytetty kaksiosaisessa tynnyrissä. Näissä erikoisvalmisteissa tynnyreissä on päät ranskalaista tammea, mutta rungot ovat amerikan tammea. Compass Boxin oman mainospuheen perusteella näin saadaan parhaat ominaisuudet kummastakin tynnyreistä esiin. Itse litku on niin sanottu ”vatted malt” eli sekoite eri skottilaisia single malt -viskejä. John Glazerin video Oak Crossista löytyy täältä.

Pullo on huvennut jo uhkaavasti

Tuoksussa Oak Cross tarjoaa erilaisia kukkia, hunajaa ja vienoa mantelia. Myös mallas on voimakkaasti läsnä. Aluksi tuoksussa on myös pieni liimaa muistuttava aromi, joka onneksi katoaa viskin hiukan rauhoituttua lasissa.

Maultaan Oak Cross on todella kevyt. Vieno makeus ja maltaisuus ovat vahvasti läsnä. Maltaisuus tuo mieleen Glenturretin 10-vuotiaan. Jälkimaku on lyhyt, mutta mukavan pehmeä ja kevyt. Oak Cross on yksi helpoiten lähestyttäviä single maltteja, joita olen maistanut. Pieni vesitilkka taittaa alkoholin mukavasti mausta pois tehden viskistä entistä kevyemmän ja helpomman.

Keveydessään ja helppoudessaan Oak Cross on mainio viski, jos single malttien voimakkaat maut eivät vielä ole tuttuja. Miksikään maatamullistavaksi elämykseksi sitä en kuitenkaan nostaisi. Kokeilemisen arvoinen, kyllä, mutta tuskin tulee löytämään takaisin viskikaappiini. Compass Box saa puolestaan Spice Treen verran aikaa vakuuttaa minut innovaatioidensa toimivuudesta.

-Sampo