Bowmore Darkest X Maistila Talventäkki

Sain pari kuukautta sitten Maistilan pojilta suosituksen, että heidän Talventäkkinsä toimisi Bowmoren Darkestin kanssa mainiosti. Oulussa ei enää hirveästi lunta ole, joten talvimyrskyjen varalle säästelty Talventäkki on syytä juoda pois ennen kuin happanee ja kesä pilaa olutelämyksen.

Talventäkki on 9,5 % Winter Ale. Etiketin mukaan olut on "karamellisen maltainen" ja "leppoisan lämmittävä". Olut tuo ilman viskiä haisteltuna ja maisteltuna mieleen joululimpun, muskottipähkinät, palan banaanikakkua ja kourallisen lakritsia. Belgiahan tässä maistuu, niin kuin niin monessa panimon oluessa, vaikka hiivakanta ei kuulema ole Manner-Eurooppalainen.

Bowmoren Darkestia olen juonut ämpäritolkulla. Tällä hetkellä kaapista löytyi vain 2006 pullotettua vanhan etiketin Darkestia, joka on mahtava viski. Makumaailmasta löytyy kaakaota, hienostunutta lämmintä puuta, hapanta marjaa ja yskänpastilleja. Juoma on sopivasti sekoitettu suoraan juomavahvuuteen (43 %), joten vedelläkään ei tarvitse läträtä. Huikea viski!

Ja sitten näitä pitäisi maistaa yhdessä. Molemmat olivat yksistään hyviä. Valitettavasti näissä parituksissa kaksi hyvää ei aina toimi yhdessä. Vedin parituksen perinteisellä olut-viski-olut -kaavalla.

Talventäkki ja Darkest

Maistila Talventäkki 9,5 % X Bowmore Darkest 43 %

Yhteenveto: Viskillä lakritsi muuttuu silmille hyökkääväksi salmiakiksi, jossa on mukana ripaus mustapippuria. Viski taittaa myös joululimppua ja banaanikakkua taka-alalle ja tarjoilee tilalle tiukkaa mustaherukkapastillin tapaista leikittelyä. 

Tämä pari kyllä toimi. Hankala sanoa, ovatko juomat enemmän kuin osiensa summa, sillä tällä kertaa osat ovat niin priimaa. Huonommat ne eivät ole. Valitettavasti tätä paria ei ole maailman helpoin enää päästä maistamaan. Talventäkki on kiven alla ja vanhan etiketin Darkest on myös hinnoissaan ja hankala löytää. En näe kuitenkaan tämän parin valossa, miksi ei kokeilisi nykyistä Darkestia ja mitä tahansa belgivaikutteista Winter Alea. 

Koska Darkest ja Talventäkki ei oikein sovi vuodenaikaan niin kevättä voi fiilistellä vaikka uudella suomalaisella popilla.

***

Bowmore Darkest 43 %

Kuvabonuksen lisäksi aiempia oluen ja viskin kanssa tehtyjä kokeilujani voi lueskella täältä:

http://justpeatit.blogspot.fi/2018/02/olutta-viskia-ja-ruokaa-roosterissa.html

http://justpeatit.blogspot.fi/2017/03/sonnisaari-ja-maistila-sydan-viski.html

Olutta, viskiä ja ruokaa Roosterissa

Tiistaina nautittiin oululaisessa Cafe Roosterissa erikoisherkkuja. Paikalle oli, tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa,  rakennettu varta vasten oluen, viskin ja ruoan yhdistävä kokonaisuus. Idean takaa löytyi tuttuja nimiä: Jarkko Nikkanen Edringtonilta ja Joni Harju Maistilan panimolta.

Kaava noudatteli Nikkasen edellisiä oluen ja viskin yhdistäneitä tastingejä. Maistilan oluille oli etsitty Edringtonin portfoliosta viski kylkeen ja tarkoituksena oli ihmetellä näiden makuparien toimintaa kielen päällä. Nyt soppaan lisättiin kolmanneksi pyöräksi Roosterin keittiön loihtimat naposteltavat.

Ruokia ei tietenkään vetopari ollut päässyt etukäteen maistamaan. Onneksi asiaa ihmeteltyäni opin uuden hupaisan termin: kuivamaistelu. Kuulema esimerkiksi drinkkikilpailuissa on normaalia, että tuomaristo kuivamaistelee drinkit etukäteen. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että luetaan resepti ja mietitään, miltä juoma voisi maistua. En ole ihan varma, ostanko tätä ajatusta, mutta sen verta hauska idea, että haluan siihen uskoa. Google ei termiä ennen tätä blogipostausta tuntenut.

Ensimmäinen ruokalaji oli lohiceviche avokadolla ja ripauksella chiliä. Olueksi oli valikoitunut Maistilan uusi jenkkihumalilla ryyditetty saison nimeltään Ryhä, joka huuhdottiin alas Macallanin 12-vuotiaalla Fine Oakilla.

Tämä trio oli itselleni pettymys. Lohiceviche oli itsessään herkullista, mutta chili sekoitti sekä oluen että viskin makumaailmaa. Ryhän mahtava raikkaus katosi viskin ja ruoan myötä kokonaan ja toi suuhun lähes epämiellyttävän voimakkaan maisteisuuden. Fine Oak ei sinänsä huonontunut ja yhdistelmä teki Fine Oakista marjaisan hedelmäistä. Olisin juonut/syönyt kaikki mieluummin erikseen.

Onneksi toinen trio toimi jo paremmin. Ruokana toimi ulkofileepihvi pippurikastikkeella, kirsikkatomaateilla ja ranskalaisilla. Oluen virkaa toimitti Maistilan Leiskaus, "belgityylinen ruisolut" kuten he itse tuotetta kutsuvat. Viskinä Laphroaigin 10-vuotias.

Ennen tuomiota on kerrottava vaiettu salaisuus: en hirveästi pidä Laphroaigin kympistä. Minusta se on heikoimpia Islayn peruspullotteita. Vetistä vaniljasavuvettä, josta puuttuu runko. Tässä kombinaatiossa se toimi kuitenkin loistavasti. Leiskauksen ruispohja häivytti Lapparin vetisyyden ja toi tilalle rukiisen maltaan ja mausteisuuden. Tämä yhdistettynä päälle jäävään erittäin miellyttävään savuun ja jodiin toimi yhdistelmä todella hyvin pihvin kanssa. Ihan kuin liha olisi savustettu. Oluen mausteisuus komppasi myös pippurikastiketta. Vahva suositus tälle kolmikolle!

Illan paras kolmikko oli kuitenkin vasta edessä. Vadelmaisen marenkileivoksen kylkeen Nikkanen ja Harju olivat valinneet "ammattilaisten parin": Kalex Luthor sour alen ja Laphroaigin Loren.

Tämä oli illan paras olut-viski-pari ja leivos täydensi juomia loistavasti. Loren merellisyys ja savu saivat Hiiden kanssa yhteistyössä toteutetun, mustaherukalla ja kirsikalla maustetun, oluen laulamaan ihan omia laulujaan. Hapan merellisyys, mustaherukka ja savu toivat parhaimmillaan mieleen vanhemmat Bowmoret. Leivoksen makeus taittui oluen ja viskin myötä ällömakeasta optimaaliseen ja marjainen savuisuus sopi yhdistelmään loistavasti.

Valitettavasti illan viimeinen yhdistelmä ei ollut kahden edellisen veroinen. Tämä on sinänsä outoa, koska ainakin kuivamaisteltuna kolmikon pitäisi toimia loistavasti. CoolHeadin ja Maistilan yhteistyössä tekemä oatmeal stout, Other Side O.F. the Moon, sai kylkeen lasin Maker's Markia ja suklaaleivoksen.

Tässä kolmikossa pisimmän korren veti suklaaleivos, jonka tummasuklaa oli mielestäni jopa dominoiva. Olisin kaivannut oluen suhteen hiukan makeampaa otetta, eli suomeksi jotain imperial stoutin tapaista. Nyt outmeal stoutin hiukan kevyempi suutuntuma tuntui valjulta suklaan hallitessa makumaailmaa. Viskistä en saanut olueen enkä ruokaan oikein mitään lisää. Bourbonin vaniljapuuro pitäisi paperilla toimia näiden kanssa, mutta ei se nyt oikein lähtenyt. Ehkä odotusarvot olivat kahden edellisen parin kohdalla nousseet liian korkealle?

Yhteenvetona illasta jäi mieleen kaksi loistavaa kolmikkoa, yksi ok ja yksi rehellisesti huono. Marjaisen sourin ja savuviskin yhdistäminen jäi kyllä kummittelemaan takaraivoon. Tätä kompoa pitää kokeilla uudestaan!

Panimokauppavahvuiset oluet ovat täällä!

Suomen alkoholaki ja sen historia on surullista luettavaa. Löysin kesällä kirpparilta Jorma Simpuran "Vapaan viinan aika - 50 vuotta suomalaista alkoholipolitiikkaa" -teoksen. Kirja maalasi kuvan alkoholipolitiikasta, jonka johtavana ajatuksena on ollut holhous. Ihmisen oma harkinta alkoholiasioissa ei ole ollut vaihtoehto, johon olisi uskottu saati luotettu.

Tästä huolimatta itsenäisyyden ajan Suomen alkoholihistoria on suurimmaksi osaksi kulkenut rajoituksista kohti vapautta. Enää alkoholin kanssa ei tarvi ottaa kaveriksi pakollista leivänkannikkaa tai pubin narikasta vuokrata kravattia, jotta pääsee sisälle oluselle. Silti perusajatus kokonaiskulutusta kyttäävästä ja kansainterveys edellä menevästä holhouksesta on säilynyt.

Muutama päivä ennen joulua Suomen eduskunta vihdoin päätti uudesta alkoholilaista. Päällimmäinen tunne minulla oli pelko. Yhteiskunnallisessa keskustelussa konservatiiviset äänensäävyt tuntuivat olevan voitolla ja jopa nuorekkaana ja edistyksellisenä puolueena pitämäni Vihreät oli uuden puheenjohtajansa Touko Aallon suulla pitäneet maitokaupan prosenttirajojen nostoa virheenä. Olutihmisenä itseään pitävän Toukon on syytä hävetä!

Pelkoni oli, että kaikki hyvät uudistukset vesittyisivät kokonaiskulutuksen ympärille kietoutuneeseen kansanterveydelliseen näkökulmaan ja puskat, aallot ja räsäset veisivät voiton. Kun äänestystulos vihdoin tuli julkisuuteen, muistan hihkaisseeni ääneen riemusta kun autoradio minulle asian tiedotti. Ensimmäinen päivä tammikuuta hakiessani saksalaista 5,2 prosenttista vehnää lähikaupasta päässäni oli vain yksi iloinen ajatus: Taantumuksen tuulet eivät puhaltaneetkaan sillä voimalla, mitä media oli antanut ymmärtää!

Alkoholiuudistuksen mielenkiintoisin pointti ei kuitenkaan ollut maitokaupparajan nosto vaan panimoiden ulosmyyntioikeus. Vaikka mediassa on liikkunut tietoa, että tätä prosessia on tahallisesti viranomaisen puolesta yritetty vaikeuttaa ovat ensimmäiset panimot kauppansa auki saaneet. Tämän myötä on syytä lanseerata uusi termi alkoholikeskusteluun limuviinojen rinnalle: panimokauppavahvuus. Tällä tarkoitetaan kaikkiea 0-12 prosenttisia alkoholeja, joita panimot voivat nyt myydä.

Oululainen panimo Maistila aukaisi kauppansa tänään. Tämä oli päivä, jota piti tietysti lähteä juhlistamaan.

Maistilan tyypit olivat rakentaneet mukavan pienen kioskin panimon kylkeen, jossa oli kaikki heidän käsiinsä saamat oman panimon tuotteet esillä. Hinnat mukailivat Alkon ja maitokaupan linjoja, mutta kymmenen kertaa kymmenestä annan katteen  panomiehille itselleen kuin S-mafian tai Alkon hyppysiin. Historiallinen hetki, mukava kauppa ja konkreettinen esimerkki siitä, että alkoholi- ja olutkulttuuri menee eteenpäin. Käykäähän asioimassa. Alla muutama fiilistelykuva.

Jonin ilme kertoo oleellisen.

Täältä sitä saa!

Valikoima ja hinnasto.

Saalis!