Dram – Whisky Explorers Bar

Olen Puolaa koskevissa kirjoituksissani maininnut useaan otteeseen, että Puola ei ole viskimaa. Hämmästykseni oli suuri, kun edellisellä Poznaniin suuntautuneella reissullani törmäsin ipapäissäni ihka oikeaan viskibaariin.

Vanhankaupungin keskusaukion Wedel-kahvilan (paikallinen Fazer) kupeesta löytyvä kuppila kantaa nimeä Dram – Whisky Explorers Bar. Sisään astuessa käy selväksi, mikä Puolassa on halpaa. Ihmistyövoimalla ei voi olla liikaa hintaa, jos pienessä baarissa on töissä neljä tarjoilijaa. Tragikoomiseksi tilanteen teki vielä se, että olimme paremman puoliskoni kanssa paikan ainoat asiakkaat.

Paikan viskilistan voi katsastaa kätevästi etukäteennetistä. Listaa selaillessa käy pian läpi myös tämän kaltaisen viskibaarin ongelma.

Valikoima sisälsi suuren määrän pulloja, mutta suurin osa niistä oli noin 50–100 euron arvoisia tislaamojen omia peruspullotteita. Ei näitä jaksa baarissa maistella. Ryypätä toki voi, mutta se on eri asia. Hyllyistä löytyi myös kovempaa kamaa, mutta olen köyhä, joten esimerkiksi Taliskerin 35-vuotias jäi maistamatta. Eli ehkä ongelma on enemmän pinkan puutteessa kuin valikoimassa?

Valikoin lasiini Gordon & MacPhailin 12-vuotiaan Scapan. Viski oli mukavan suolainen tuttavuus, jonka kumosi kitusiin kitisemättä.

Ei paha.

Kyselin baarimikoilta kuulumisia Puolan viinaskenestä. Kuulema gini ja viski ei puolalaisia nappaa, mutta vodkaa kyllä tehdään. Skippasin tarjotut perunavotut, mutta baarimikko sai maistamaan paikallisia hunajasimoja.

Simasuille simaa.

Olen juonut muutamia puolalaisia hunajasimoja. Omaan suuhuni ne ovat erittäin mukavia ja makeita herkkuja. Näitä saa muuten Suomesta ainakin Tuulensuusta Tampereelta. Maistamani versio oli kuplivaa simaa, joka oli saanut muistikuvieni mukaan tynnyriäkin osakseen yli kymmenen vuotta. Toki juoman makeus on mallia diabetes, mutta pienissä erissä nämä laittavat suupielet ylöspäin. 

Kannattaa maistaa jos sattuu törmäämään.

Linkkejä ja lisälukemista:

Dramin nettisivut 

Dramin viskilista
Squad Whisky Poznan
Viinavinkkejä Varsovaan
Puola ja kalja
Kaikki viskimatkailusta

Viskimatkailua: Malesia

Kävin vajaan neljän viikon reissulla Aasiassa. Tarkoitus oli bloggailla matkalta, mutta matkakiireet ja se fakta, että kohdemaani Malesia on muslimimaa, vaikeutti suunnitelmia. Näin kotisohvalta matkaa takautuvasti katsoen reissusta jäi käteen myös tähän blogiin sopivia tarinoita.

Vietin suurimman osan matkastani Penangissa. Penangin saari on yhdenlainen Aasian turistikeskittymä, mutta oma majapaikkani sijaitsi mantereen puolella, missä kommunikaatio tapahtui lähinnä viittoen ja jokainen länsimaalainen oli ihmetyksen aihe.

Muslimaaksi Malesian alkoholinlainsäädäntö on yllättävän vapaa. Alkoholia saa ostaa ja juoda, kunhan on täyttänyt 21. Käytännössä kuitenkaan muslimit eivät juo, ainakaan julkisesti. Maan väestöstä muslimeja on reilu 60 prosenttia. Niinpä kadunvarsikauppojen alkoholivalikoima koostuu muutamasta tölkistä Tigeriä, Guinnesia ja Heinekeniä.

Paikallinen siiderimainos.

Suuremmissa ostoskeskuksissa on usein oma alkoholinurkkaus, jonka tarjonta ei päätä huimaa. Valikoima koostuu lähinnä erittäin kalliista tuontiviineistä, bulkkikaljasta ja muutamasta hajanaisesta pullosta erittäin epäilyttävän näköisiä viskejä ja konjakkeja.

Päihtymään Malesiassakin siis pääsee, jos moiselle on tarvetta. Itse kokeilin paikallisia isoja ”food courtteja”, joissa nuudeliaterian kylkeen sai yleensä tilattua Tiikerin tai pari. Trooppisessa ilmanalassa tämä oli oikein mukavaa luksusta.

Tiikeri sopii nuudeleihin.

Mielenkiintoisimpia alkoholituttavuuksia reissulla olivat satunnaiset kiinalaiset tuontiviinat. Suurimmassa osassa etikettejä ainoa ymmärrettävät sanat olivat ”medicine” ja ”contains animal parts”. Itse olen sen verran tiedostava kuluttaja, että yritin löytää juoman, johon ei ole jauhettu tiikereitä ja sarvikuonoja mukaan.

Ja tällainen löytyikin. Golden Bell Wu Chia Pi Chiew myydään mukavassa pienessä pyöreässä pullossa, joka tuo mieleen Unicumin. Tätäkin litkua markkinoidaan sen tervehdyttävillä ominaisuuksilla, ja juomalla on legendan mukaan muun muassa selkäkipuja parantava vaikutus.

Paikallinen Jekku.

Pullon unicumimainen ulkoasu oli selkeä enne, sillä itse juoma maistui hyvin pitkälti Jägermeisterin ja Unicumin lehtolapselta. Ihan hyvää siis, mutta eipä tuota varta vasten kannata lähteä ostamaan.

Reissun ehkä mielenkiintoisin anti oli keskustelut Malesian kiinalaisten kanssa. Kiinalaisessa lääketieteessä/perimätiedossa juomien ja ruokien lämmittävä ja kylmettävä vaikutus on keskeisessä osassa. Keskusteluissa selvisi, että näiden perinteiden valossa viski on viilentävä juoma ja konjakki puolestaan lämmittävä. Täällä sohjoisessa pohjoisessa kannattaisi siis kiinalaisten oppien mukaan juoda viskin sijaan konjakkia.

Toinen kiinalaisesta perimätiedosta kummunnut oppi oli konjakin tuunaaminen ginsengillä. Pullo XO:ta ja reilulla kädellä tuoretta ginsengjuurta pohjalle. Kypsytysaika juomalle on kuulema optimitilanteessa noin kolme vuotta, minkä jälkeen juomalla on tauteja parantava vaikutus. En aio testata.

Kotimatkalla katsastin myös lentokenttiä niin sanotusti ostohousut jalassa. Juran uusi Travel Retail -sarja oli kovasti kentillä esillä ja sitä pääsi useammalla kentällä ihan maistamaankin. 19-vuotias ”The Paps” oli oikein hyvää, mutta ei tarttunut tällä kertaa ostoskärryyn.

Sen sijaan todellinen löytö oli Cathay Pacificin koneessa myytävät viinakset. Kavalanin sherry Solisti maksoi naurettavat 84 dollaria. Houkuttelin matkaseurani viskimuuleiksi ja tilasin lentoemolta kolme pulloa, joita hän lähti iloisesti takahuoneesta noutamaan. Haaveet kuitenkin kaatuivat nopeasti, kun selvisi, että koko lentokoneessa on kyseisiä pulloja vain yksi. Yksi on toki enemmän kuin nolla, mutta harmittaa vieläkin.

Viskimatkailua: Squad Whisky Poznan

Vietin reilun viikon ihmetellen Poznania. Käsityöläisoluen litkimisen ohella päätin vierailla viskikaupassa. Tähän asti puolalaiset viskikaupat ovat olleet pettymyksiä, mutta päätin antaa Squad Whiskylle mahdollisuuden.

Kauppa sijaitsee Poznanin kasinon läheisyydessä. Vanha kasarmialue on paikallisen ylemmän keskiluokan ja turistien leikkikenttä, jossa kaikki on puolet kalliimpaa kuin vanhassa kaupungissa. Toki palvelua saa lähes fluentilla englannilla ja alueella myydään paljon sellaisia tuontitavaroita, joita ei muualta kaupungista saa. Esimerkiksi Squad Whiskyn vierestä sai ranskalaisia laatuviinejä laatikkotavarana.

Squad Whiskyn hintataso oli Keski-Euroopan nettikauppoihin verrattuna hintava. Useat pullot olivat samanhintaisia kuin Alkossa yleisen hintatason ollessa hiukan kotoista monopolia huokeampi. Valikoima oli laaja, mutta koostui pääosin peruspulloista.

Mukaan tarttui Aberlourin uutuus, Casg Annamh, josta maksoin käytännössä saman, mitä pullo kustantaa Alkossa. Miksi ihmeessä ostin Puolasta perusviskin, jonka olisin voinut hakea Oulun keskustan Alkosta samaan hintaan?

Avainsanat ovat palvelu ja kokemus. Kun astuin kauppaan, avulias myyjä tarttui hihasta ja kyseli kuulumiset. Juteltiin viskistä ja lempiviskeistämme. Kerroin, että tykkään Clynelishistä ja Springbankista. Kaveri talutti kaupasta löytyvälle baaritiskille ja löi eteeni erittäin avokätisellä kaadolla mukin Ben Nevisin uutta kymppiä. Parempi puoliskoni sai lasiinsa mukaan tarttunutta Aberlouria.

Aberlour Casg Annamh

Maistelimme ja haistelimme viskejä ja juttelimme pullotteista myyjän kanssa. Tämän jälkeen ihastelimme vielä kauppaa. Suuri määrä viskipulloja on yksinkertaisesti ympäristö, jossa on mukava vain olla möllöttää. Omaan suuhuni Aberlour maistui edulliseksi nassiksi yllättävän hyvältä, ja koska kaupassa ei mitään erikoista ollut, nappasin pullon mukaani erittäin tyytyväisenä asiakkaana.

Oli siellä jotain erikoisempaakin, mutta oon köyhä.

Kaupasta poistuttua jäi vaivaamaan mieltäni ajatus, että miksi alkoholikauppa ei voisi toimia näin myös Suomessa? Mitenkään Alkoa väheksymättä, en ole koskaan tavannut siellä myyjää, joka ymmärtäisi viskeistä tai oluista alkeita enempää. Monopolin purkua odotellessa koetan ostaa viskinä myös jatkossa sieltä, missä koen hinnan, helppouden ja palvelun kohtaavan minua miellyttävällä tavalla. Hyvin usein tämä paikka ei valitettavasti ole Alko.

Linkkejä ja lisäluettavaa:

http://squadwhisky.pl/

Mietteitä edelliseltä Poznanin vierailulta

Helsinki-Vantaan viskitarjonta

Kun viskinystävä suuntaa ulkomaille, on usein mielessä mahdolliset kohdemaan halvat viinakaupat ja lentokentältä saatavat litran travel retail -pullotteet. Yleensä suomalainen suuntaa ulkomaille Helsinki-Vantaan kautta ja ensimmäiset viskiostoksethan kannattaa tehdä jo kohdemaahan matkustaessa. Vai kannattaako?

Lensin viime perjantaina Helsinki-Vantaalta Puolaan ja ajattelin tehdä pienen katsauksen lentokentän tarjontaan. Liian usein matkustaessa tuudittautuu ajatukseen, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Ehkä kotipesästä löytyy jotain mielenkiintoista juotavaa talvi-iltoja piristämään?

Olen ostanut Helsinki-Vantaalta viskiä muutaman kerran ja ikkunashoppaillut terminaalien kaupat kymmeniä kertoja. Tähän asti olen pitänyt tarjontaa tyydyttävänä. Toki se kalpenee monelle Keski-Euroopan kentälle, mutta viskiä on tarjolla useista hintaluokista ja useampaa sorttia.

Nopean vilkaisun perusteella minun täytyy hiukan korjata näkemyksiäni Helsinki-Vantaasta. Tällä kertaa viskitarjonta oli suorastaan surkea. Esimerkiksi Helsinki Duty Freessä oli nolla Ardbegiä ja nolla Bowmorea. Tämä oli järkytys siksi, että molempien tislaamojen 10-vuotiaat litran pullot ovat olleet niitä henkilökohtaisia talousviskejä joita olen kentiltä kantanut, jos en ole muuta ostettavaa jaksanut etsiä.

Joudun/pääsen lähiviikkoina lentämään hiukan enemmän ja ajattelin aloittaa Helsinki-Vantaalta hintaseurannan muutaman peruspullon pohjalta. Valitettavasti järkytyin tarjonnan heikkoudesta niin paljon, että ainoa pullo, jonka hinnan otin lopulta ylös, oli Taliskerin Dark Storm. Ja sitä en kyllä suosittele kenelläkään ellei omaa jotain sairasta fiksaatiota kyseiseen tislaamoon.

Alla pieni kuvareportaasi ja sanallinen yhteenveto.

Minun suositukseni Helsinki-Vantaalle on, että ostakaa suomalaista giniä ja suomalaista viskiä. Sitä ei liiemmin muualta saa ja ainakin gineissä laatu on kohdillaan. Muuten valikoima on mitäänsanomaton.

Helsinki-Vantaalta muuten puuttuivat myös överikalliit viskit, joita on aina kiva ihastella vitriinistä. Tätä "high endiä" edusti Ballantinesin 30-vuotias. Muistaakseni Helsinki Duty Freellä oli joskus Dalmoren Constellations -sarjaa hyllyssä ainakin yksi kappale. Vai muistanko omiani?

Kaksi alkoholivinkkiä Varsovaan matkaavalle

Kävin viikonloppuna Varsovassa. Vaikka matkan pääpaino oli kaikessa muussa kuin alkoholissa, tarttui matkalta mukaan kaksi jakamisen arvoista vinkkiä.

Puolassa tuntuu olevan kasapäin ravintoloita, joista löytyy huikea olutvalikoima. Katselin Ratebeerin kaupunkiopasta Varsovasta ja hiukan kärjen alapuolelta tarttui silmiini tuttu nimi - Mikkeller! Tanskan ykköspanimo omaa ainakin minun tuttavapiirissäni sellaisen kulttimaineen, että reissun baarikohde ole tätä myöten sinetöity.

Mikkellerin baari sijaitsee kävelymatkan päässä päärautatieasemalta. Chmielna 7/9 osoitteesta löytyvä baari ei ollut maailman helpoin löytää. Chmielnalta pitää osata kääntyä pienelle sisäpihalle, missä ravintola sijaitsee. Vierestä löytyy paikallinen Goethe-instituutti, joka voi helpottaa suunnistamista.

Sisälle astuttaessa homman nimi käy heti selväksi. Paikalla on nimittäin vain turisteja. Ruotsalaisia turisteja. Baarin hintataso onkin hiukan normaalia kovempi, mutta valikoima oli aivan pöljä. 20 hanaa sisälsi kaksi Mikkeller Varsovalle pantua olutta, jonka lisäksi hanoista löytyi kourallisen muita Mikkellerejä sekä puolalaisia erikoisuuksia sekä hyvä määrä muun maalaisia herkkuja, kuten belgialaisia klassikoita. Ajankohtaisen hanatilanteen sekä muut tiedot saa esille klikkaamalla tästä.

Mielenkiintoista antia olivat myös Mikkellerin muut alkoholit. Hanassa oli Mikkellerin oma riesling, joka näin viiniamatöörin suuhun oli oikein hyvä, öljyinen riesling. Myön omaa giniä oli tarjolla. Ja tynnyrikypsytettyjä tisleitä!

Mikkeller Spirits Black on sarja, jossa Mikkellerin imperial stouttia, Blackkia, on tislattu Braunsteinin tislaamolla ja lyöty erilaisiin tynnyreihin kypsymään. Tuloksena on syntynyt hyvin kokeellisia tisleitä, joista yhtä uskaltauduin baarissa maistamaan.

Mikkeller Spirits Black, Oloroso Cask 43 %

Mikkeller Spirits Black, Oloroso Cask, 43 %

Tuoksu: Hyvin paloviinamainen pienellä marjaisella twistillä. Ei houkuta maistamaan.

Maku: Huomattavasti tuoksua parempi. Puu tulee hyvin esille ja tisleessä on miellyttävä kivennäisvesimäsimäinen minaraalisuus. Nuori, makea, hitusen marjainen.

Paikanpäältä sai myös toasteja. Tilasin itselleni chipotle toastin ja se oli aivan helvetin tulinen. Silmistä valui vettä, hengitys vaikeutui ja pihalla ollut jäätelökoju pelasti. Vain äärimmäisille chilipäille, minulle kokemus oli aivan liikaa ja eipä tuon jälkeen olutkaan oikein maittanut kun makuaisti oli kadonnut. Oppia ikä kaikki.

Toinen vinkki liittyy viskiin. Törmäsin sattumalta Grand Prix -nimiseen viski- ja viinimyymälään. Heillä oli hyllyssään reilu 200 single malttia, joten valikoimassa oli valinnan varaa. Valitettavasti hintataso ei ole Puolassa mitenkään erityisen alhainen. Viskin ostamisessa alan liikkeestä on kuitenkin oma viehätyksensä ja paikka on mielestäni vierailun arvoinen, jos Varvovassa sattuu liikkumaan. Liike löytyy kätevästi pääraitiovaunulinjojen varrelta. Valikoimaa ja hintatasoa voi vilkuilla etukäteen täältä.

Linkkejä:

Mikkeller Varsova
Mikkeller Spirits
Grand Prix - viskikauppa
Ratebeerin kaupunkiopas Varsovaan
Matkaraporttia Poznanista ja Krakovasta
Matkaraporttia Gdanskista

Puolan viski- ja olutmeiningit

Olen syksyn ja talven aikana päässyt tutustumaan puolalaiseen alkoholikulttuuriin hiukan pintaa syvemmältä. Parempi puoliskoni muutti Poznaniin töihin, ja Puolassa on tämän myötä tullut vietettyä paljon aikaa. Samalla myös puolalainen juomakulttuuri on tullut tutuksi. Maan tapoja on tullut tutkailtua lähinnä kahden minulle rakkaimman juoman eli viskin ja oluen kautta.

Poznan ja viski

Puhutaan ensin viskistä. Puola ei ole viskimaa. Poznanin baareissa ei suuremmin single maltteja näy. Keskusaukiolta löytyy yksi viskikauppa, Whisky Embassy, mutta sen hinnat huitelevat Suomen hinnoissa ja valikoima on hyvin tavanomaista. Eli isoimpien brändien peruspullotteita suolaisilla hinnoilla.

Kaupungin hienostoalueelta, Poznanin Casinon ja City Park Hotellin kupeesta löytyy Whisky Bar 88, joka oli haalinut hyllyihinsä huomattavan kokoelman hyviä mallasjuomia. Suomen hintoihin tottuneena viskit olivat edullisia, mutta paikalliseen tasoon nähden ökykalliita. Itse nappasin lasiin Taliskerin 175-vuotisjuhlapullotteen ja Mortlachin 16-vuotiaan Flora & Faunan. Vierestä löytyi myös viskikauppa Squad Whisky, jossa en valitettavasti kerennyt vierailla ennen sulkemisaikaa, mutta ikkunashoppailun perusteella kyseessä oli ihan lupaavan oloinen kauppa.

Silmät auki puolassa kannattaa silti kävellä. Viini- ja olutkauppoja on kadut täynnä ja näistä voi tehdä löytöjä. Esimerkiksi Diageon Special Release -sarjaa löytyi todella yllättävistä paikoista. Oma "löytöni" oli Longrown 14-vuotias, joka lojui erään viinikaupan alahyllyllä erittäin edulliseen 60€:n hintaan. Hyvän alkoholin ystävän kannattaa kuitenkin minun mielestäni keskittyä paikallisen käsityöläisolutbuumin hedelmistä nauttimiseen.


Poznanin ja Krakovan oluttarjonta

Poznanin oluttarjonnasta haluan nostaa esille kaksi erinomaista baaria. Minister Cafe tarjoaa yläkerrassa herkullisia burgereita ja alakerrassa puolalaista craftia ja ajattomia klassikoita. Reilu kymmenen hanaa, joista yksi on kuulema aina Deliriumia, ei jätä varmasti ketään janoiseksi. Täältä löytyi myös hyvin paikallisen Kingpinin tuotteita, jotka olivat kautta linjan laadukkaita. Pullopuolella muun muassa Omnipolloa löytyi useita eri laatuja. Vahva suositus, mutta erityisesti viikonloppuna kannattaa pöytävaraus tehdä etukäteen. Tämä pätee kaikkiin puolalaisiin juottoloihin, sillä paikalliset tykkäävät varata isolle porukalle pöydän baarista. Perjantaisin jokainen pöytä näytti olevan noin kello seitsemästä eteenpäin varattu.

Minister Cafen herkkuja.

Vielä Minister Cafea enemmän, minua miellytti Piwna Stopa -niminen baari. 16 hanaa ja yli 200 pulloa pitivät huolen viihtymisestäni. Täältä sai myös maistelulautasia ja herkullisen juustomakkaralautasen. Kivana yksityiskohtana baarista löytyi takka, jonka edessä oli erityisen mukava juoda laadukasta olutta ja lämmitellä kylmettyneitä jäseniä.

Tässä on ihmisen hyvä olla.

Krakova on Poznaniin verrattuna todellinen turistihelvetti, mutta olutravintolavalikoimaltaan runsaampi. Täältä löytyi useita puolalaisten pienpanimoiden omia baareja. Ensimmäisenä näistä on suositeltava T.E.A Time Brewpubia. Olin kerennyt hädin tuskin saada paikassa tuopin käteen kun olin jo alakerrassa ihmettelemässä panimolaitteita ja maistelemassa suoraan käymisastioista tulevia uutuuksia. Ystävällisin henkilökunta, mihin matkallani törmäsin, eivätkä heidän oluetkaan pahoja olleet.

Tilannekuva 5 minuuttia baariin astumisen jälkeen.

Puolan olutskenen ykkösnimi on omien havaintojeni mukaan tällä hetkellä Brokreacja. Tynnyrikypsytyksiä, milkshake ipoja ja kaikkea trendikästä tekevä panimo oli pykännyt pystyyn myös erinomaisen ravintolan Krakovan vanhan keskustan ja juutalaiskortteli Kazimierzkin välimaastoon. Burgerin kylkeen nappasin Big Boy -nimisen mango milkshake ipan. Muita erinomaisia oluita panimolta olivat Sweet Tempation (tynnyrikypsytetty barley wine) ja Deep Dark Sea (imperial Baltic porter), joista jälkimmäistä pääsi maistamaan hanasta tynnyrikypsytettynä.

Herkkua!

Viimeinen Krakovan olutkohde oli Pinta panimon pubi Viva la Pinta. Erinomainen hanavalikoima, lähinnä heidän omia tuotteitaan, ryyditettynä  BrewDogin pullovalikoimalla sai viihtymään. Erityisesti mieltä lämmitti myös Alkosta aikoinaan löytyneen Imperator Baltyckin oloroso kypsytelty versio, joka vei sekä kissan että kielen mennessään.

Pilssiä, appelsiinimehua ja joulumausteita.

Loppuun vielä muistutus puolalaisen olutkulttuurin hämmentävimmästä yksityiskohdasta. Paikalliset juovat nimittäin glögin sijaan maustettua lämmintä kaljaa. Yleensä pilsneriin tehty juoma sai ajatuksena aikaan kylmiä väreitä, mutta suosittelen kokeilemaan. Yllättävän hyviä ja sopivasti lämmittäviä juomia nämä!

Uisge 2017

Viime lauantaina päästiin nauttimaan Vanhalla Ylioppilastalolla Suomen hauskimmasta alkoholitapahtumasta. Uisge 2017 oli jälleen ylistyslaulu hyvällä tislatulle viinalle. Ja ennen kaikkea viskille. Tänä vuonna erityisesti suomalaiset tuottajat olivat tuoneet paikalle paljon muutakin nautittavaa, mutta niistä tuonnempana.

Oma Uisgeni alkoi perinteisillä lentokonesekoiluilla. Onnistuin jälleen nappaamaan ainoan myöhässä olevan lennon Oulusta Helsinkiin. Onneksi perjantai oli matkustuspäivä, eikä suurta vahinkoa tapahtunut. Majapaikan isännän tarjoamat belgioluet olivat maukasta nautittavaa samalla kun tarkisti Uisgen ohjelmalehtisestä, mitä tänä vuonna olikaan tarjolla.

Tastingiksi valikoitui tänä vuonna Arran. Tislaamo on itseltäni jäänyt paitsioon, mutta ne harvat pullot mitä olen maistanut ovat olleet maukkaita. Nyt oli mahdollisuus ottaa koko range haltuun hyvässä ohjauksessa, joten miksipä ei. Koska tastingin oli määrä alkaa heti ovien auettua, suuntasin jonottamaan noin puoli kolme, mikä oli jälleen viisasta. 14:50 jono kiemurteli jo kaukana Kolmen sepän patsaan takana. 

Minä ja Louisa.

Tastingia oli tislaamolta vetämässä Louisa Young. Asiantuntevan tastingin seitsemästä viskistä mieleen jäivät sekä perusrangen 18-vuotias että amaronetynnyrissä viimeistelty versio. Viimeiseksi jätetty "yllätysherkku" veti kuitenkin potin kotiin. Suomen 100-vuotiaan itsenäisyyden kunniaksi pullotettu single cask Arran oli todella maukas. Sain tastingissa käsityksen, että tynnyrin olivat valinneet Suomen Mallaswhiskyseuran jäsenet vierraillessaan tislaamolla. Korjatkaa toki jos sain väärän käsityksen.  16-vuotias sherry single cask tulee alkoihin tornihuhujen mukaan alle satasen hintalapulla, mikä ei ole tämmöisestä viskistä kyllä paha hinta. Vanha Ylioppilastalo tarjosi muutenkin parastaan, sillä 100-vuotiaan Suomen kunniaksi pullotettu viski on ilo juoda kun edessä seinän peittää Ekmanin Väinämöisen soitto ja takana pälyilee Gallen-Gallelan Kullervon sotaanlähtö. 

Tahtoo pullon!

Tastingin jälkeen oli suunta salin puolelle. Tänä vuonna järjestävä taho oli vihdoin päässyt eroon paperilapuista ja maksupolitiikka hoitui kätevästi ladattavalla kortilla. Systeemi oli kuulema perjantaina hiukan yskinyt, mutta lauantaina se toimi moitteetta. Tämän myötä mielestäni Uisgen isoin ongelma on korjattu, enkä keksi äkkiseltään mitään isompaa valitettavaa festareista. Hienoa, että palautetta on kuunneltu ja tapahtumaa kehitetty.

Tiskeistä suuntasin Suomi 100 -huumassa ensimmäisenä HP:n ständille. SMWS <3 VYS -kollaboraatio ja uusi HP:n Suomi 100 -pullote oli päästävä maistamaan. Tämä oli näin jälkikäteen katsottuna virhe. Molemmat olivat todella isoja sherryjyriä, joissa tanniinit ja alkoholi tekivät selväksi, mistä on hommassa kyse. Eli kuten meillä Oulussa sanotaan, poskeen ottivat. Festarit alkoivat siis kuin aikuisviihde-elokuva. En keksi tähän nyt enää kolmatta mautonta läppää, joten kerrottakoon, että omaan suuhuni tämä Suomi 100 oli näistä parempi, lähinnä kuivemman ja ei niin hyökkäävän sherryisyytensä ansiosta.

Loppulimat vol 1

Loppulimat vol 2

Tämän jälkeen maistelin muutamia skotteja läpi ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Huomioitavaa oli se, että monelta tiskiltä pääsin/jouduin juomaan pullon loppuun tai sain vastaukseksi "ei oota". Esimerkiksi Fettercairnin 30 yo:n ja Springerin 16 yo Local Barleyn pullonpohjat katosivat lasiini ja Ardbegin OB 17, Compass Boxin 3yo Deluxe ja Glengoynen CS jäivät maistamatta. Toki kahden ensimmäisen kohdalla asian ymmärtää, sillä ensimmäisen tapauksessa myyjä ei ollut maahantuoja (vaan Pikkulintu) ja toisen tapauksessa pullo oli tuotu festareille tasting-extraksi. Joka tapauksessa, jos tiskinalusia haluaa näissä bileissä maistella, kannattaa tulla paikalle jo perjantaina. Ja kaikille ei aina riitä ihan niitä tiskin päällä olevia juomiakaan.

Mukavan rikkinen tuttavuus.

Parhaat etiketit ja hyvä viski.

Kuriositeettaja.

Skottikierroksen jälkeen siirryin festareiden mielenkiintoisimpaan osioon, eli suomalaisten tuottajien uutuuksiin. Kyrö, Valamo, Teerenpeli, Ägräs, Helsinki Distilling Company tarjosivat tiskeillään monia tuotteita, joita en ollut päässyt maistamaan. Tässä tullaan festareiden ongelmaan näin omalta kohdalta: pää ei kestä ja aika ei riitä kaikkeen. Suomikierroksen jälkeen oli rehellisesti aika tuiterissa ja esimerkiksi näiden jälkeen maistetut HP:n Fire ja Ice menivät kyllä nyt ihan hukkaan.

En suosittele juotavaksi tyrnipontikan jälkeen.

Silti juuri tämä suomikierros oli itselle se antoisin. Valamon ensimmäinen virallinen viski, Ägräsin herkullinen akvaviitti tai vaikkapa Teerenpelin uutuudet nostivat uskoa siihen, että suomalaiset mikrotislaamot ovat oikealla polulla. Hyvä te, hyvä Uisge-tiimi ja hyvä me festarikävijät. Nähdään ensivuonna uudestaan.

Oikeasti halusin kuvata vain tuon hienon ranteen.

Tämä oli todella hyvää.

No nyt!

P.S. Loppuun vielä hauska kuriositeetti sunnuntailta. Jaffan, Rennien ja Buranan ohella päätin nauttia myös taidetta. Kiasman tarjoaman Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin "Pahan jälkeen" -näyttely olikin omiaan poistamaan krapulahuuruja. Olin ennen näyttelyä sitä mieltä, että sopisin näyttelyesineeksi kyseiseen näyttelyyn, mutta siinä happoiskujen myötä kasvonsa menettäneiden kuvia katsellessa kävi mielessä, että asiat voisivat olla huonomminkin. Luksusalkoholeilla hankittu pääkipu ja siitä valittaminen on todellinen ensimmäisen maailman ongelma.

Alkoholimatkailua Suomessa

Hetkessä eläminen ja heittäyminen on ihmiselämän parhaita mausteita. Kesällä tempaukset on kiva yhdistää matkustamiseen. Pari viikkoa sitten, kun katseltiin vaimokkeen kanssa lauantaina telkkaria, käytiin seuraava keskustelu.

Vaimoke: Lähetäänkö kesälomareissulle? Autoilemaan pitkin Suomea?

Minä: Mmm, mennään vaan.

Vaimoke: Lähetäänkö huomenna?

Minä: Käy. Pitäiskö käydä vaikka viinitiloilla ja tislaamoilla?

Vaimoke: Hyvä idea!

Tästä alkoikin ankara googlettelu. Minne mennä ja mitä tehdä? Pääsisikö suomalaisiin alkoholintuotantolaitoksiin oikeasti tutustumaan näin lyhyellä varoitusajalla? Päätimme olla ottamatta asiasta paineita ja mennä minne nenä näyttää. Tällä kertaa se näytti Ilomantsiin ja Hermannin viinitilalle. Laitoimme viinitilan infoon sähköpostia ja painuimme nukkumaan.

Aamulla ajelimme hissukseen kohti Ilomantsia. Paikkakunta on oikeasti aika kaukana kaikesta sivistyksestä. Saavuimme iltapäivästä Hermannin Viinitilalle ja astelimme myymälään kyselemään mahdollisuudesta käydä katsastamassa tiloja ja viinin tekoa. Ja ehkä jopa päästä näkemään se kuuluisa hedelmäviinapannu! Valitettavasti näin extempore touria ei pystytty järjestämään. Kuulema vähintään 10 hengen ryhmille 8€ per nenu saa arkena kierroksia varattua. Voi toki myös maksaa 80€ ihan yksinkin jos haluaa takahuoneeseen kurkkimaan. Ei kiva.

Maisemat miellyttivät silmää. 

Valamo III ja VI

Muutaman tuliaispullo kainalossamme lähdimme viereiselle Viinitornille nauttimaan kesästä ja punomaan uusia suunnitelmia. Hermannin Viinitilan ravinteli sijaitsee päheästi vanhan vesitornin huipulla, josta avautui aika mellevät maisemat. Herkullinen kiivihillolla ja vuohenjuustolla täytetty croisantti maistui mainiolta Valamon III ja VI -tisleitä nauttiessa. Ja siitähän se idea syntyi. Tästähän ei olisi pitkä matka Valamoon? Soitto Valamon respaan ja yöpaikka Valamon hotellista oli varattu.

Valamolla pitäisi tietysti päästä näkemään pannuja. Heti luostariin saavuttuamme juoksin viinimyymälään kyselemään mahdollisuuksista vierailla tislaamolla. Vastaus oli linjassa Hermannin Viinitilan kanssa: vain etukäteen varattuna ja vain ryhmille. Onneksi maailmassa asioiden on tapana järjestyä ja näpsyttelin kännykällä sähköpostia arkkimandriitta Sergeille. Aamupalan jälkeen soikin puhelin iloisesti ja arkkimandriitta ilmoitti, että munkki Andreas tulee näyttämään meille tislaamoa. Näin!

Lähdimme siis munkki Andreaksen opastuksella kohti kaikkein pyhintä. Andreas esitteli laitteet ja tuotantoprosessin asiantuntemuksella. Valamossa on käytössä tällä hetkellä vain yksi tislauspannu, jossa viski tislataan kahteen kertaan. Systeemi, jota en ole muualla nähnyt. Tällä hetkellä tislaamo tuottaa tislettä sekä savustetusta että savustamattomasta maltaasta. 26 000 litran vuosikapasiteettia on tarkoitus nostaa lähivuosina 40 000:een. Ensimmäisen luostariviskin pitäisi ilmestyä kauppoihin 2018 tai 2019, riippuen kypsytysprosessin etenemisestä. Vanhoihin kirkkoviinitynnyreihin sullottu tisle ei ainakaan sitä kaikkein tavallisinta viskiä tule olemaan. Festareilla ja anniskeluravintoloissa pyörineitä bloodtub-kokeiluja ei kuulema aiota vähittäiskauppaan lanseerata. Ytimekkään kierroksen jälkeen oli aika kiittään Andreasta ja suunnata auton nokka kohti Lahtea.

Pannun muodot tuovat mieleen viereiset kirkontornit.

Tisleen sydän, eli "potti".

Savutisle odottaa tynnyröintiä.

Lahteen ajatellessa alkoi tehdä mieli sahtia. Tämä ei sinänsä sattumaa ollut, sillä matkalukemisena toimi Sahti - elävä muinaisolut. Google Maps osasi kertoa, että Pihamaan viinitila on lähes matkan varrella ja tarjoaa sekä sahtia että tilaviinejä. Kalkkinen ja Pihamaan Viinitila oli kyllä maaseutumatkailua parhaimmillaan. Kiemurteleva sivutie toi idylliseen maalaismaisemaan, josta löytyvältä viinitilalta sai viinien lisäksi omia oluita, vihanneksia, marjoja ja kaikkea sympaattista ja herkullista. Sahtia ei ollut ulosmyyntiin, mutta iso tuopponen meni hymyssä suin terassilla istuskellen ja miljööstä nauttien. Ei voi kuin suositella! Ja sahtikin oli mainiota.

Kesä ja sahti. Lyömätön pari.

Lahdessa alkoholimatkailu jäi sukuloinnin jalkoihin, mutta pari mukavaa juttua tuli testattua. Sahtikirjan innoittamana soittelin Lammin Sahdin Pekka Kääriäiselle ja tiedustelin, mistä sitä sahtia nyt saa ja pääseekö pääkallopaikalla vierailemaan. Pekka oli Suuret Oluet - Pienet Panimot -limbossa ja neuvoi käymään hakemassa sahtitonkan Tuuloksen kauppakeskuksesta. Kyselin samalla myös Lammin tislattujen tuotteiden, kuten Sahdin Hengen perään, mutta niiden saatavuudesta ei Kääriäisellä valitettavasti ajankohtaista tietoa ollut tarjota.

Tuuloksen kauppakeskuken Lammin myymälä oli kaukana maalaisromantiikasta. Kotipizzan myyjä löi minulle 3 litraa sahtia kouraan ja toivotti hyvää päivänjatkoa. En itseasiassa tiennyt, että yli 4,7%:sta sahtia saa myydä. Pikaisella googlettelulla se ilmeisesti rinnastetaan tilaviineihin ja niitä voidaan sen vuoksi myydä myös mukaan. Finlex kertoo, että "myyntipaikan tulee sijaita tilaviinin tai sahdin valmistuspaikan välittömässä tai läheisessä yhteydessä." Ilmeisesti Tuulos on tarpeeksi lähellä Lammia, että sahtia sieltä mukaan saa. Tykkään. Samalla reissulla tuli tutustuttua myös itselle uuteen suomalaiseen pienpanimoon, sillä Vääksyn kanavan baarista löyty paikallista Kanavan panimon Sulku-olutta.

Vääksyn kanavan paikallista.

Lahdesta matka jatkui Tampereelle. Tarkoituksena oli nuuskia kaupungin tunnelmaa ilman sen kummempia suunnitelmia. Juomiseksihan se meni. Panimoravintola Plevna tarjosi herkkujaan Suomen mittakaavassa uniikissa ympäristössä. Valtava oluthalli tarjosi hienoja juomia, joista erityisesti jäi mieleen Plevnan Sima, joka sopi hellepäivään loistavasti. Aikoinaan kehumani 67 minutes IPA oli näin rauhassa maisteltuna pettymys. Alkuperäinen suunnitelma oli myös syödä Plevnassa, mutta ruokalista ei aiheuttanut suuria kiiman tunteita, joten suuntasimme muualle. 

Internet osasi kertoa hyviä juttuja Gastropub Tuulensuusta, joten suuntasimme sinne nälkäämme tyydyttämään. Ja voi pojat, mikä paikka. Olen oikeasti aika tyytyväinen Oulun baaritarjontaan, mutta tästä paikasta olen kateellinen tamperelaisille. Aivan käsittämätön belgiolutvalikoima, hyvää ruokaa ja todella osaava ja avulias henkilökunta. Tämä paikka on kaiken hypensä ansainnut. Erityisesti digestiiviksi kaivetut puolalaiset simat olivat jotain ennen kokematonta. Mistähän noita saisi tilailtua?

Ruokajuomat vol 1.

Ruokajuomat vol 2.

Aina löytyy jotain uutta.

Turkulaista olutta Tampereella.

Tuulensuusta suuntasimme Kaksiin kasvoihin tarkastamaan olutvalikoimaa. Lasiin eksyi Finlandia Sahtia, Radbrewn mainio Teapot IPA ja muutama muu olut. Paikassa oli kuitenkin yksi perustavanlaatuinen vika: musiikki. Paikallista musiikkiosaamista sisältävä soittolista tarjosi noin miljoona kappaletta Dave Lindholmia ja vaikka salaa vähän Ukkometsosta tykkäänkin, oli tämä liikaa. Tamperelaisen mielenlaadun summasi ulkopuolen torikaraokesta kaikuva kännisen pariskunnan esittämä Popedan Erotomania: "Pillua saan! Mua ei estä kukaaaaanhh!".

Aamulla oli aika lähteä kohti Oulua. Välietapiksi oli valikoitunut itseoikeutetusti Kyrö Distillery. Pari päivää aiemmin olin tislaamon kanssa vaihdellut mailia ja oli selvinnyt, että tislaamolla on avoin kierros perjantaina klo 16:30. Sinne siis. Välissä tuli nälkä, joten kävimme nauttimassa ruokaa Mallaskosken panimobaarissa. Hieno paikka. Erityismaininta leipäjuustoburgerille.

Mallaskoskella.

Mallaskosken maistelulautanen.

Leipäjuustolla et epäonnistu.

Kyröllä on kyllä brändääminen hallussa ja tämä näkyi myös tislaamolla. Tuotteistaminen on viety osin pidemmälle kuin Skotlannissa, ja näin sen pitää ollakin. Olen vuoden sisällä päässyt vierailemaan Valamolla, Teerenpelillä ja Kyröllä ja Kyrö on ainoa, jossa suomalaisten innostus väkijuomiin on oikeasti osattu laittaa rahoiksi myös matkailun kannalta.

Tältä tislaamon pitää näyttää.

Isokyrö, keskellä ei mitään, oli vetänyt lähes 40 ihmistä tislaamokierrokselle. Missään Skotlannissa en ole moiseen väestöryntäykseen törmännyt. Obanilla taisi olla aikoinaan reilu 10 henkeä, mutta muuten on vierailijamäärät olleet maltillisia. Ja nyt puhutaan suomalaisesta tislaamosta, jossa tislaamokierrokseen ei kuulu edes mitään juotavaa. Baarista sai kierroksen jälkeen ostaa juomia ja niinkin yksinkertainen asia, mutta esim. Valamolta puuttuva asia,  kuin tislaamon logolla varustettu glencairn löytyi kaupasta. Moni kierroksella ollut osti myös t-paitoja ja muuta sälää. Melkein liikutuin ihmisten mielenkiinnosta tislaamoa kohtaan.

Uudet pannut olivat asennuksessa.

Vanha pannu on nyt olennainen osa ginin valmistusta.

Itse kierros oli perushyvä tietopaketti tislaamon lyhyestä historiasta, eri juomista ja valmistustavoista. Pienet tilat ja väkipaljous vaikeuttivat hiukan kierroksesta nauttimista, mutta se ei menoa haitannut. Hienosti kierroksella ei myöskään peitelty faktoja vaan esimerkiksi Napouen tekemisestä Viron Rakverestä tulevaan pirtuun puhuttiin avoimesti ja häpeilemättä. Peukutin. Kierroksen jälkeen maistelin Academy Ginin ja yllätyksekseni löysin baarista myös itseltäni väliin jääneen Valamo pullotteen, sillä pullossa komeili numero IX. Sekä Valamon luostari että Viinitorni tarjosivat vain versioita III ja VI, jotka olin jo ennestään maistanut. Reissun viimeinen alkoholiannos maistui makealta ja kotimatka taittui kuskin vaihdon jälkeen mukavasti Kalevan kisoja radiosta nauttien.

Erikoisherkku.

Mitä sitten kotimaan alkoholimatkailusta pitäisi tämän reissun perusteella sanoa? Ainakin siinä on paljon käyttämätöntä potentiaalia, kuten Kyrön väestönryntäys osoitti. Ihmisiä kiinnostaa, miten asioita valmistetaan ja valmistusprosessien seuraaminen pitäisi olla helpompaa. Tähän auttaa varmasti se, että ottaa haluamiinsa tahoihin ajoissa yhteyttä. Toinen seikka on yhteydenotot oikeisiin henkilöihin. Tästä esimerkkinä Valamon respa, josta ajatus tislaamovierailusta tyrmättiin, mutta oikeille ihmisille mailia laittamalla hommat onnistuivatkin. Samanlainen tarina kävi viime vuoden vierailulla Teerenpelille. Tai täällä Oulussa vierailu Maistilalle onnistui mukavasti mailia laittamalla. Asiat selviävät ihmisten kesken puhumalla, pitää vain päästä puhumaan oikeille ihmisille.

Kolmantena pisti vihaksi alkoholipolitiikka. Toin reissusta laatikollisen tilaviinejä, mutta miksi en saa Plevnalta Siperiaa mukaan tai miksi Pihamaan oluet olivat kaikki 4,6 prosenttisia? Miksi huikeaa kotimaista giniä ei voi ostaa tislaamolta kotiin tai Valamon hienosta luostaritislaamosta ei saa kotiin omia tisleitä? Miksi en saa ostaa pullollista puolalaista hunajasimaa Tuulensuusta yömyssyksi? Kaikki nämä vaikeuttavat suomalaista pienyrittäjää ja vievät paikkalliselta osaamiselta kilpailuvaltteja verrattuna isoihin toimijoihin. Erittäin työvoimaintensiivisillä tislaamo-, panimo-, ja viiniteollisuuden haaroilla tämä on sulaa hulluutta. Se ei suomalaisten alkoholikuolemia lisää, että minun saunaolueni tulisivat postin sijaan naapurin panimolta.