Illan kattaus oli seuraavanlainen:
- Bowmore 21v 1972 OB 43%
- Bowmore 16v 1983/2000 DL OMC 50%
- Bowmore 20v 1989/2010 Whiskyfair.com 51%
- Bowmore 18v 1995/2014 MOS Images of Islay (round church) 52.3%
- Bowmore 10v 2003/2014 Whisky-Fässle Bourbon hogshead 50.2%
- Bowmore 16v 1983/2000 DL OMC 50%
- Bowmore 20v 1989/2010 Whiskyfair.com 51%
- Bowmore 18v 1995/2014 MOS Images of Islay (round church) 52.3%
- Bowmore 10v 2003/2014 Whisky-Fässle Bourbon hogshead 50.2%
Siis Bowmoreja neljältä eri vuosikymmeneltä. Alkuun saatiin kuulla vielä hieno esitelmä Bowmoren maun salaisuuksista. Mitään varmaa tietoahan ei maallikoilla ole tarjota, mutta olen kuullut huonompiakin analyysejä. Tässä parhaita paloja.
Bowmore kevyt ruohoisuus syntyy mäskin lyhyestä käymisajasta (noin 48h), jolloin siihen jää paljon kitkeriä elementtejä. Koska tämä tuo mukanaan myös paljon epämiellytäviä komponentteja, pitää asiaa fiksailla tislausvaiheessa. Tämän vuoksi Bowmoren ensimmäinen tislaus on todella pitkä, jopa kahdeksan tuntia. Toisessa tislauksessa pannut täytetään lähes täyteen ja tisleeseen lähdetään hakemaan raskaampia ainesosia. Pitkä cut ja suuri täyttöaste tuovat tisleeseen täyteläisiä, öljyisiä vivahteita.
Ja sitten se kuuluisa ranskalaisen huoran parfyymi (RHP). Bowmorella oli 80-luvulla hetken aikaa käytössä metalliset käymissammiot. Tällä on voinut olla vaikutusta asiaan. Samoin liian kiireinen ensimmäinen tislaus voi vaikuttaa tisleen makuun. 80-luvullahan viskillä ei mennyt lujaa ja naapurista lakkautettiin muun muassa legendaarinen Port Ellen. Voisiko olla niin, että laaduntarkkailu ei ole ollut yksinkertaisesti samalla tasolla kuin myöhemmin tislaamon historiassa? Tisleet blendaajille ja rahat pois.
Vaan foliohatut nurkkaan ja viskien kimppuun. Maistelujärjestys oli nuorimmasta vanhimpaan ja ideana tutkia viskin muuttumista ajansaatossa.
Bowmore 21v 1972 OB 43%
Tuoksu: Herukkaa ja sherryistä marjaa. Kanervaa, laventelia. Kevyt turve kutittelee nenän sopukoita. Hapan.
Maku: Kanervat ja laventelit muuttuvat hyvin mentholiseksi, hammastahnamaiseksi kokonaisuudeksi. Pitkä ja tyylikäs. Jotain metallista jää ikeniin.
Olipas hieno viski. Kokonaisuutena yllättävän hapan, mutta siitä minä nautin.
Bowmore 16v 1983/2000 DL OMC 50%
Tuoksu: RHP:tä, makeaa mallasta ja kukkaketoja.
Maku: RHP hajoaa kevyeksi mentholiksi. Kukkia löytyy pitkin pitkää makukaarta. Lopussa ripaus hentoa turvetta.
Todella yksinkertainen viski. Mutta jos makukomponentit on noin miellyttäviä, niin ei ainakaan minua haittaa. Namia oli tämäkin.
Bowmore 20v 1989/2010 Whiskyfair.com 51%
Tuoksu: Kahden ensimmäisen jälkeen todella hento ja hankalasti lähestyttävä. Ei saa nenä kiinni niin millään. Mallasta. Vetinen ja hento.
Maku: Maussa ei suurta ahaa-elämystä pääse nyt syntymään. Vesi aukaisee viskiä hiukan, jolloin ainakin menthol nousee tunnistettavasti esiin. Palaneita tulitikkuja loppussa. Murunen herukanlehteä.
Olipas hankala viski. Ei saanut kiinni niin millään. Todella outo tapaus. Voi johtua myös seurasta. Onneksi seuraava ehdokas ei ainakaan makujen hentouteen sortunut.
Bowmore 18v 1995/2014 MOS Images of Islay (round church) 52.3%
Tuoksu: Tämähän maistuu rommikolalta! Rikkiä, ruutia, kolaa, sokeria ja kaikki todella tuhdin oloisessa paketissa.
Maku: Kumihan se siellä antaa kivasti rommikolalle luonnetta. Myös kahvia on lyöty tähän mukaan. Lihaisa ja pitkä.
No nyt oli äärimmäistä menoa. Ei mene kahden ensimmäisen ohi, mutta voidaan puhua jo samassa lauseessa. Jos sokkoina haistaisi, niin luulisin varmaan väriviinadrinkiksi. Erilainen ja siksi hyvä.
Bowmore 10v 2003/2014 Whisky-Fässle Bourbon hogshead 50.2%
Tuoksu ja Maku: Tiedätkö ne lähikaupassa myytävät sitruunamuffinsit. Sisällä jotain creme-johdannaista ja maku jotain teollisen sitruunan ja E-koodin väliltä? Tämä tuoksuu ja maistuu niiltä.
Ei ankat nyt tuoneet taikaansa Bowmoreen. Jos tykkää einesmuffinseista, niin tämä voi olla sinun juttusi. Minulle ei uponnut.
-72 ja -83 dominoivat tastingia 90-luvun sherryjyrän tullessa hyvänä kolmosena. Kaksi ei niin maistuvaa tapausta mahtui mukaan, mutta kyllähän Bowmore edelleen moneen taipuu ja on hieno tislaamo. Loppuun kaivettiin repusti vielä ylläri.
Bowmore 14yo SMWS 3.196 "A Walk on the wild side" 56%
Tuoksu: Tiukkaa, vaatii vettä. Joulukinkkua, skittlesejä, salmiakkia ja ripaus sherryä. Erilainen Bowmore, jälleen kerran.
Maku: Kahvia, jouluomenoita, mentholia. Raikas ja ruohomainen.
Tuoksu huijasi pois perinteisistä Bowmoren vahvuuksista, mutta maussa oli selviä Bowmoren tunnusmerkkejä. Toi mieleen VYSsin Old Buckin, ei siis pahaa. Yllättävän jouluinen ollakseen niin vihreä. Joulukinkku ja -omena ei ole perinteisin yhdistelmä. Hienoa oli taas juoda hyvää viskiä vielä paremmassa seurassa. Jatkot Maikkelissa, pari mukia Laitilan Agricolaa ja tiesi taas seuraavana päivänä, että viina on viisasten juoma. Please, drink responsibly!
