Kävin vajaan neljän viikon reissulla Aasiassa. Tarkoitus oli
bloggailla matkalta, mutta matkakiireet ja se fakta, että kohdemaani Malesia on
muslimimaa, vaikeutti suunnitelmia. Näin kotisohvalta matkaa takautuvasti katsoen
reissusta jäi käteen myös tähän blogiin sopivia tarinoita.
Vietin suurimman osan matkastani Penangissa. Penangin saari
on yhdenlainen Aasian turistikeskittymä, mutta oma majapaikkani sijaitsi
mantereen puolella, missä kommunikaatio tapahtui lähinnä viittoen ja jokainen
länsimaalainen oli ihmetyksen aihe.
Muslimaaksi Malesian alkoholinlainsäädäntö on yllättävän
vapaa. Alkoholia saa ostaa ja juoda, kunhan on täyttänyt 21. Käytännössä
kuitenkaan muslimit eivät juo, ainakaan julkisesti. Maan väestöstä muslimeja on
reilu 60 prosenttia. Niinpä kadunvarsikauppojen alkoholivalikoima koostuu muutamasta
tölkistä Tigeriä, Guinnesia ja Heinekeniä.
 |
| Paikallinen siiderimainos. |
Suuremmissa ostoskeskuksissa on usein oma alkoholinurkkaus,
jonka tarjonta ei päätä huimaa. Valikoima koostuu lähinnä erittäin kalliista tuontiviineistä,
bulkkikaljasta ja muutamasta hajanaisesta pullosta erittäin epäilyttävän
näköisiä viskejä ja konjakkeja.
Päihtymään Malesiassakin siis pääsee, jos moiselle on
tarvetta. Itse kokeilin paikallisia isoja ”food courtteja”, joissa nuudeliaterian
kylkeen sai yleensä tilattua Tiikerin tai pari. Trooppisessa ilmanalassa tämä
oli oikein mukavaa luksusta.
 |
| Tiikeri sopii nuudeleihin. |
Mielenkiintoisimpia alkoholituttavuuksia reissulla olivat
satunnaiset kiinalaiset tuontiviinat. Suurimmassa osassa etikettejä ainoa ymmärrettävät
sanat olivat ”medicine” ja ”contains animal parts”. Itse olen sen verran
tiedostava kuluttaja, että yritin löytää juoman, johon ei ole jauhettu
tiikereitä ja sarvikuonoja mukaan.
Ja tällainen löytyikin.
Golden Bell Wu Chia Pi Chiew myydään
mukavassa pienessä pyöreässä pullossa, joka tuo mieleen Unicumin. Tätäkin
litkua markkinoidaan sen tervehdyttävillä ominaisuuksilla, ja juomalla on
legendan mukaan muun muassa selkäkipuja parantava vaikutus.
 |
| Paikallinen Jekku. |
Pullon unicumimainen ulkoasu oli selkeä enne, sillä itse
juoma maistui hyvin pitkälti Jägermeisterin ja Unicumin lehtolapselta. Ihan
hyvää siis, mutta eipä tuota varta vasten kannata lähteä ostamaan.
Reissun ehkä mielenkiintoisin anti oli keskustelut Malesian
kiinalaisten kanssa. Kiinalaisessa lääketieteessä/perimätiedossa juomien ja
ruokien lämmittävä ja kylmettävä vaikutus on keskeisessä osassa. Keskusteluissa
selvisi, että näiden perinteiden valossa viski on viilentävä juoma ja konjakki
puolestaan lämmittävä. Täällä sohjoisessa pohjoisessa kannattaisi siis kiinalaisten
oppien mukaan juoda viskin sijaan konjakkia.
Toinen kiinalaisesta perimätiedosta kummunnut oppi oli
konjakin tuunaaminen ginsengillä. Pullo XO:ta ja reilulla kädellä tuoretta
ginsengjuurta pohjalle. Kypsytysaika juomalle on kuulema optimitilanteessa noin
kolme vuotta, minkä jälkeen juomalla on tauteja parantava vaikutus. En aio
testata.
Kotimatkalla katsastin myös lentokenttiä niin sanotusti
ostohousut jalassa. Juran uusi
Travel Retail -sarja oli kovasti kentillä esillä
ja sitä pääsi useammalla kentällä ihan maistamaankin. 19-vuotias ”The Paps” oli
oikein hyvää, mutta ei tarttunut tällä kertaa ostoskärryyn.
Sen sijaan todellinen löytö oli Cathay Pacificin koneessa
myytävät viinakset. Kavalanin sherry Solisti maksoi naurettavat 84 dollaria. Houkuttelin
matkaseurani viskimuuleiksi ja tilasin lentoemolta kolme pulloa, joita hän
lähti iloisesti takahuoneesta noutamaan. Haaveet kuitenkin kaatuivat nopeasti,
kun selvisi, että koko lentokoneessa on kyseisiä pulloja vain yksi. Yksi on
toki enemmän kuin nolla, mutta harmittaa vieläkin.
