Glenfiddich Whisky Quiz + tasting St. Michaelissa 20.5.

Helteiden kunniaksi oli hyvä suunnata tiistaina istumaan sisälle pimeään ja juomaan viskiä. Ympäri Suomea kiertävä Glenfiddichin Whisky Quiz -tour rantautua tiistaina Ouluun ja pitihän se käydä kokemassa. Kattaus oli etukäteen ajateltuna mielenkiintoinen, vaikka en edelleenkään mikään Glenfiddich-fanipoika ole. Kattaus sisälsi 14-vuotiaan Glenfiddich Rich Oakin lisäksi kaikki ne komponentit, mistä viski valmistetaan. Niin sanotun base whiskyn lisäksi tarjolla oli muutaman viikon amerikkalaisessa tammessa ja muutaman viikon eurooppalaisessa tammessa viimeistellyt viskit sekä näistä kolmesta sekoitettu tynnyrinvahva Rich Oak.

Tai näin piti olla. Saluunaan saavuttuani tilaisuuden isäntä Nikkasen Jarkko kertoi suru-uutiset. Tynnyrinvahvuinen Rich Oak oli päättänyt Suicide Bunnies -hengessä hypätä baaritiskiltä kivilattialle. Yläasteelta päähäni jääneet fysiikan lainalaisuudet mielessäni kerraten totesimme viskin entiseksi. Pienen hiljaisen hetken jälkeen selvisi myös korvaava pullote. Vaihtopenkiltä suoraan ykköskentälliseen asteli Cask of Dreams Nordic. Kertaukseni illan kattaus:

-Glenfiddich 14yo Rich Oak
-Glenfiddich "Base Whisky"
-Glenfiddich "American Oak Finish"
-Glenfiddich "Spanish Oak Finish"
-Glenfiddich Cask of Dream Nordic

Vain yksi on joukosta poissa, Rich Oak CS:ää siellä ei näy...

Tällä kertaa pääosassa eivät olleet pelkästään viskit. Tilaisuudessa promottiin myös  iOS ja Android käyttöjärjestelmille saatavilla oleva Whisky Quiz -appia. "Leikkimielisen" kisailun lisäksi osallistujien kesken arvottiin myös yhdelle matkapakettiin Ruotsiin maistelemaan viskiä Stockholm Beer & Whisky festareille. Tätä kutsuihin ihan hyväksi diiliksi kun tastingin hinta oli huokeat 15€.

Itse tasting vietiin läpi jopa normaalia leppoisammissa tunnelmissa. Jokaisen viskin jälkeen pelailtiin kolmen hengen joukkueissa Whisky Quizia. Panoksia nosti voittajajoukkueelle luvattu yllätyspalkinto. Onneksi luotto omiin joukkuekavereihini oli kova ja onhan tuota appia tullut itsekin muutama peli pelailtua.

Tastingin aloittanut Rich Oak oli suurinpiirtein sitä, mitä muistelinkin. Mausteinen, vaniljainen ja kevyen tamminen tyylikäs speysideri. Ei mitään yllättävää, mutta laadukas hyvä viski. Mukana olleet tynnyrivahvuiset rakennusaineet olivat sitten asteen tylympää tykitystä. Base Whisky nimellä kulkeva 14-vuotias perus Glenfiddich ei hirveämmin riemunkiljahduksia aiheuttanut. Huomattavasti Rich Oakia yksioikoisempi tapaus, vaikkakin mausta spottaamani banaani oli veikeä makukomponentti.

Uudessa tammessa viimeisteltynä Base Whisky näytti saavan kuitenkin hurjasti lisää menoa ja meininkiä. Amerikkalaisessa tammessa viimeistelty versio tarjosa todella mausteisen ja vaniljaisen kokonaisuuden, josta oli löydettävissä myös ripaus ananasta. Espanjalainen tammi oli puolestaan kuin joulu, sanan kaikissa merkityksissä. Huumaava mausteisuus yhdistettynä suklaan aromeihin rakensivat hyvin lähellä Julia-karamellejä olevan makuelämyksen. Tämä taisteli kattauksen parhaan viskin tittelistä viimeiseksi jätetyn Nordic Oakin kanssa. Kyseisestä viskistä voit käydä katsomassa tarkemmat mielipiteeni tästä.

Kokonaisuutena erittäin onnistunut tasting antoi pienen ripauksen siitä salatieteestä, jota tislaamomestarit ympäri maailmaa tekevät. Enpä suoralta kädeltä olisi noista komponenteista noin onnistunutta lopputuotosta kuvitellut voivan rakentaa. Tämmöisiä kulissien taakse kurkisteluja näkisi mielellään useammin.



P.S. Voitin sen enemmän taitoa vaatineen kisan ja palkinnoilla lunastetusta herkusta juttua piakkoin!

Mäkkiä Maikkelissa 14.5.

Keskiviikkona oli St. Michaelissa tarjolla Macallania. Korkeahko hinta oli karsinut ikävästi porukkaa ja maistelu vedettiin väljemmin kuin kertaakaan niistä kerroista kun minä olen ollut paikalla. Hävetkää oululaiset!

Tislaamona Macallan herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Periaatteessa se edustaa kaikkea, mitä viskiteollisuudessa vieroksun. Macallan on vienyt brändäämisen huippuunsa ja selkeä luksustuotteen imago kosiskelee valkokauluskansaa ympäri maailmaa. Tislaamon tuotteilleen luoma imago on todella kaukana omasta kokemusmaailmasta ja siitä huokuva porvarillisuus suorastaan oksettaa. "Valitettavasti" tislaamo tekee pirun hyvää viskiä. Tässä mielessä menee samaan kastiin toisen brändi-inhokkini, Ardbegin, kanssa.

Tastingin syy oli hyvinkin tutun kuuloinen. Macallan lanseerasi vuoden alussa uuden NAS-sarjan, jonka on tarkoitus käsitykseni mukaan pikku hiljaa syrjäyttää niin Fine Oak kuin perinteinen puhdas sherry-linja. Ovelasti tisleen värin mukaan nimetyt pullotteet kantavat mukanaan myös tislaamon perustamisvuotta 1824. Goldin, Amberin, Siennan, Rubyn ja hintansa puolesta kuuluisa M:n joukosta St. Michaeliin kokoontuneita ihmisiä ilahduttivat Amber ja Ruby. Koko kattaus maistelujärjestyksessä näytti tältä:

- 12yo Fine Oak
- 1824 Amber
- 12yo
- 1824 Ruby
- 21yo Fine Oak

Tilaisuuden vetäjänä toimi maahantuojan Edrington Finlandin puolesta Veli Salonen. Veli vetikin hyvän ja asiapitoisen tastingin. Juomia maisteltiin sopivaan tahtiin ja infon suhteen pysyttiin suhteellisen syvissä vesissä koko tastingin ajan. Erityispisteet myös siitä, että Veli ei yrittänyt väkisin muuttua vastaukseksi muutamaan todella spesifiin kysymykseen vaan myönsi avoimesti, että ei tiedä ja antoi tämän jälkeen valistuneen arvauksen asiasta. Harvinaista suoraselkäisyyttä, jota arvostan.

Veli näytti myös hienon kikan tisleen koostumuksen tutkimiseen. Tapahtuman loppupuolella hän kehotti lorauttamaan tilkan viskiä kämmenelle ja hieromaan kämmeniä yhteen. Tämä toi todella miellyttävällä tavalla esille Macallanin tisleen öljyisyyden. Yleisössä tämä herätti heti hyviä ja vähemmän hyviä ideoita öljyisen tisleen käyttötarkoituksista. Hieno metodi tisleen öljyisyyden testaamiseen.

Koko komeus + mysteerikäsi.

Itse viskeistä on syytä puhua kahdessa erässä. Ensin samassa hintaluokassa pyörivät "normia" 12yo, Fine Oak 12yo ja Amber. Olen itse pitänyt aina Fine Oak -sarjasta ja eikä tuo 12-vuotiaskaan pitkästä aikaa pahaa ollut. Keltaiset hedelmät ja kevyt mausteisuus sopivat Macallaniin loistavasti. 12-vuotias pelkästään first fill -sherryä osakseen saanut  "perusmäkki" taas näyttäyty aikamoisena yhden hitin ihmeenä. Kuiva hedelmäisyys on kyllä miellyttävää, mutta viski on harmittava yksipuolinen ja tylsä.

Uutuus Amber oli kokonaisuutena positiivinen yllätys. Viski oli yllättävän tuhdin ja kehokkaan oloinen verrattuna Fine Oakkiin ja tuoksusta sai huomattavasti kompleksempia vivahteita esiin, vaikka Fine Oakin kanssa oltiin selkeästi samoilla makukartan sivuilla. Maussa Amberin lupaava tuoksu kuitenkin hiukan lopahtaa. Öljyinen ja makea viski on kyllä puhdaspiirteinen, mutta jotenkin palaneen/paloviinamaisen oloinen. Keltaisia hedelmiä ja tulitikkuja tämäkin kaveri oli nauttinut. Hankala näistä kolmesta on suosikkiaan valita.

Kalliimpi kaksikossa oli jo meininkiä. Ruby tarjosi tuoksussa todella miellyttäviä jouluisia mausteita ja punaisia kuivattuja hedelmiä (punainen omena, luumu). Maku jatkoi samoilla teemoilla leikitellen ollen samalla pitkä ja monitahoinen. Sherry kuivui tyylikkäästi eikä häirinnyt jälkimaussa. Suuhun jäi myös miellyttävä metallinen/rautainen tunne juoman kadottua sisuksiin. Hyvä viski!

21yo Fine Oak antoi Rubylle kovan vastuksen. Tasapainoinen "Ventti-Mäkki" tarjosi mausteita, salmiakkia ja verhosi koko komeuden miellyttävään maltaisuuteen. Makuprofiililtään tasapainoinen ja raikas viski on nyky-Macallania minun makuuni. Väittäisin kattauksen parhaaksi viskiksi.

Loppuun todettakoon, että hyviä uutuuksia, maukkaita vanhoja tuttuja ja hyvin vedetty tasting. Jotenkin se kuitenkin kalvaa mieltä, että tastingin jälkeen tiskiltä tilaamani 10-vuotias CS Macallan pesi koko kattauksen mennen tullen ja palatessa.

Tomatinin hyökkäys

Kaikki hyvät jutut alkavat vitsillä, joten tykitetään se nyt tähän heti alkuun:

Laitoin toiseen lasiin porkkanan ja toiseen Tomatin.

Sitten kun naurulta tai myötähäpeältä pystyy, on aika vakavoitua. Kerrataan alkulähtökohta: En ole ikinä maistanut yhtään Tomatinia enkä ole hirveämmin ihmisten kuullut tislaamosta puhuvankaan. Samplen antajan mukaan tämä kolmekymppinen nauttii kuitenkin tietyissä piireissä kulttimainetta. Tämän kuultuani sisäinen hipsterini oikaisi lasejaan sekä villatakkiaan ja nosti odotukset kattoon.

Tislaamona Tomatin on yllättävän mielenkiintoinen. Aikoinaan kapasiteetiltaan Skotlannin suurin tislaamo on Nipponin poikien ensimmäinen aluevaltaus skottiviskimarkkinoilta. Tomatin oli ensimmäinen kokonaan japanilaisomistukseen siirtynyt skottitislaamo.

Tämän hetken perusrange sisältää kuusi yksimaltaista, kolme blendiä ja suuren joukon erilaisia erikoispullotteita. Ainakaan tällä hetkellä tislaamo ei tuota kolmekymppistä vaan erikoispullotteissa on kierrossa 40-vuotias Tomatin. 30yo OB lanseerattiin 2008 ja tämä samplena toimiva 46-volttinen versio 2011. Hirveämmin näitä ei näyttäisi nettikaupoissa enää roikkuvan, joten poistakaahan tomaattipojat omanne jos vielä vastaan järkevissä hinnoissa tulee.

Tomatin 30yo 46%

T: Jotain vihreää, mahdollisesti tinjamia. Vahva lehtivihreä tuo mieleen myös herukanlehdet. Sitruunankuorta.

M: Yllättävän mausteinen, tuoksu ei antanut tämmöisestä viitteitä. Lehtivihreä sekoittuu kesäiseksi yrttikimaraksi. Jälkimakua kuvaisi parhaiten se kuuluisa "mellow&smooth". Ehkä liiankin helppo?

En ole ennen näin "yrttistä" viskiä maistanut. Tein paripäivää sitten tinjamilla, mintulla ja basilikalla höystettyä wokkia ja tuota ruokaa varten tekemäni yrttimäski tuli välittömästi mieleen kun viskiä haistoin. Hauska, kesäinen ja helppo viski, jonka ottaisin mieluusti kaappiini. Tämän ikäiseltä viskiltä odottaisi ehkä jotain suurempaa palapeliä pureksittavaksi, mutta kyllä tämä on minusta sen verta suunmyötäistä tavaraa, että en valita.

Viski nautittiin keväisissä musatunnelmissa!