Maisteluraportti: Sokkopikkujoulut

Joulukiireet meinasivat haitata bloggaamista, mutta onneksi näin uuden vuoden aattona voi ottaa ihan keskellä päivää lasin viskiä lasiin ja istahtaa kirjoittamaan. Nimittäin nyt on käynyt niin, että yhdet viskipikkujoulut jäivät raportoimatta. Kattauksessa oli jännittäviä juomia, joten asia täytyy korjata.

Sokkotasting ei ole minun lempiformaattini maistelulle. Sokkona juominen menee valitettavan usein suorittamiseksi, joka ei ole se nautittavin tapa naukkailla viskiä. Pikkujouluihin sokkotasting tuo sen sijaan pienen leikillisen elementtinsä, mikä on näin kerran vuodessa mukava lisä.

Tämän kerran sokkoteema olivat, yllätys yllätys, skottilaiset single malt -viskit. Mitään sen kummempaa kilpailua emme laittaneet pystyyn, vaan viskejä ihmeteltiin hyvässä hengessä tynnyreitä ja tislaamoja arvuutellen.

Tässä viskeistä sokkona kirjaamani maistelunootit sekä valistuneita arvauksia viskistä. Annetaan bonustehtäväksi yhdistää nootit ja viskit. Illan kattaus oli satunnaisessa järjestyksessä seuraava:

Hazelburn Barolo Cask Matured 9 yo, 57,9 %

Arran 12 yo, First Cask 2001/2014,  1st fill Sherry, 52,3 %

Glengoyne 16 yo, Cadenheads 2001/2017, Sherry Butt, 58,2 %

GlenAllachie 10 yo Cask Strenght, 57,1 %

Glenrothes 19 yo, Van Zyulen 1997/2016, Sherry Butt, 53,5 %

Glen Garioch 10 yo (Old Label), 40 %

Viski 1

Tuoksu: Tuoksuu Speysideltä. Todella vahvat hedelmäsalaatit: ananasta, päärynää ja vaniljajäätelöä. Mukava makeus tuo mieleen myös hedelmätoffeen. Bourbontynnyri tai jopa ihan uutta tammea?

Maku: Huh, pakko olla tynnyrivahva! Hedelmäkarkkeja ja toffeeta. Tietty kirpeys tuo mieleen hedelmäremmit.

Viski 2

Tuoksu: Mukavan mineraalinen tuoksu. Ripaus salmiakkia ja vaniljaa. Nuori viski. Veikkaan taas Speysideä. Vaniljaa on tässäkin.

Maku: Tuoksun elementit löytyy maustakin. Tujua on. Veikkaisin siis tynnyrivahvaksi.

Viski 3

Tuoksu: Itse tuomaa pulloa on hankala juoda sokkona. Lappapuuromaista makeutta, rikkiä ja lakattua puuta.

Maku: Näillä volteilla huutaa vettä kaveriksi. Rikkiä ja tanniineja riittää. Makeita marjoja ja ripaus suklaata.

Viski 4

Tuoksu: Kookosta ja lakritsia. Hyppysellinen turvetta ja mukavasti myös tammea.

Maku: Suutuntuma tuo mieleen Clynelishin ja maku Highland Parkin. Nyt voltit ei jyrää ja raadin yleinen mielipide oli, että nyt on kyseessä hiukan vanhempi pullote. Ja kyllähän se kuuluisa OBE sieltä nostaa päätään. Todella hyvä viski!

Viski 5

Tuoksu: Nyt on pikkujouluviski: konvehteja, salmiakkia ja joulumausteita. Hento tammisuus. Lienee olorosotynnyrissä kypsynyt?

Maku: Taitaa tämäkin olla täysillä volteilla liikkeellä. Iso ja mausteinen runko.

Viski 6

Tuoksu: Rusinaa, rikkiä, syksyn lehtiä ja hurjat tanniinit. Joku sanoisi, että ”ottaa poskeen”. Eli ns. #metoo-viski.

Maku: Mitä tähän nyt sanoisi. Olorosopommi isolla O:lla. Voltit myös tapissa. Näin vahvan tynnyrin takaa on aivan turha arvailla tislaamoa.  

Alla kuvamuodossa oikea järjestys. Kuvasta puuttuva Glenrothes juotiin viimeisenä.

Muutama asia jäi kattauksesta mieleen. GlenAllachien 10-vuotias tynnyrivahva on erinomainen viski, joka haukkuu hintansa mennen tullen. Meni itselläni heti ostoslistalle. Toinen huomio on vanha valitusvirsi: ennen oli kaikki paremmin. Kattauksen nautittavin viski oli vanha italialaisten kyykkyviski, Glen Gariochin vanha kymppi.

x

Teerenpelistä mysteeri viisikkoon - Suomalaisen Viskin Päivä vol. 2

Perjantaina oli tarkoitus ottaa takaisin "Suomalaisen viskin päivänä" sattuneet vääryydet ja maistella Suomen ykköstislaamon tuotteita. Teerenpeli julkaisi itseasiassa 6.6. yhdessä Viskin Ystävien Seuran kanssa seuran 4-vuotis juhlapullotteen, joka oli kaavailtu tastingin päätähdeksi muutaman muun Teerenpelin kera. Kaikki ei kuitenkaan mene aina suunnitelmien mukaan. Tällä kertaa eivät sentään pullot särkyneet, mutta Alko ei saanut hankittua Teerenpeliä ajoissa Ouluun (tymä Alko, tymä VYS).

Kun tämä valitettava tapahtuma oli tiedostettu tasting-porukan kesken, piti tehdä päätöksiä. Pitäisikö juoda Teerenpeliä ilman uutukaista vai keksiä jotain muuta? Päädyimme keksimään jotain muuta ja juoda Teerenpelit sellaisena kattauksena kuin ne olivat alun perin suunniteltu. Tämä "jotain muuta" tarkoitti sokkotastingia illan isännän kaapista. Suurena portkypsytysten ja Springbankin fanina tunnettu isäntä suuntasi siis virne naamallaan kohti viskikaappia ja extempore sokkotasting laitettiin käyntiin.

Mysteerit 1 & 2

Ensimmäiset kaksi viskiä olivat väreiltään hentoja, mutta nenä kertoi, että mistään höpöhöpöstä ei ollut kyse. Ensimmäisen kukkaiset ja hennot tuoksut veivät ensin Speysidelle, mutta tietty vahamaisuus ja "kovuus" jälkimaussa vei ajatukset Highlandiin. Jälkimaun pippurisuus vei myös ajatuksia muihin maisemiin. Bourbonhogissa kypsytelty Glenmorangie / Clynelish?

Mysteeri kaksi oli saanut ensimmäistä enemmän tynnyriä osakseen ja mukava tammisuus tervehti nenää. Maussa mahtavaa yrttisyyttä ja maltaista makeutta. Pehmeä ja selkeän kypsynyt tapaus. Todella hyvää! Speysideri tai highlanderi, mutta mikä? Oma veikkaukseni osui Tomatiniin. Kun olimme luetelleet noin 15 Speysiden tislaamoa putkeen ilman tulosta, toi isäntä pullot pöytään. Alla oikeat vastaukset.

Mysteeri 1.

Mysteeri 2.

Rehellisesti en olisi koskaan arvannut näitä. En edes tiennyt näiden tislaamojen olemassaolosta. Sokkona nämä molemmat olivat kuitenkin todella hyviä. Glenburgie yrttisyydessään jopa loistava! Jotakin skottilaisesti viskiteollisuudesta kertoo se, että kun tarkistelin tislaamojen profiileja netistä, kävi ilmi, että molemmat ovat kapasiteeteiltaan valtavia teollisuuslaitoksia. Reilun neljän miljoonan litran tuotannollaan nämä ovat esimerkiksi noin neljä kertaa Ardbegiä suurempia. Ja mihin tämä viski menee? Vastaus on Ballantines.

Mysteeri 3

Seuraavaksi otettiin lasiin vain yksi mysteeri. Tällä kertaa kyseessä oli jotain hyvin sherryistä ja likaista. Kumia, ylikypsiä hedelmiä. Maussa myös turve hyökkäsi silmille ja sherryiset nootit muuttuivat punaisiksi marjoiksi. Tämä sai epäilemään myös port-kypsytystä. Alkoholiprosentit eivät pomppineet esille, joten kyseessä lienee 40-46% liemi. Turvenootit olivat jotenkin outoja ja veivät pois Islaylta ja saivat aavistelemaan isännän lempitislaamoa. Longrowiahan tämän on pakko olla?

Mysteeri 3.

No melkein osuttiin oikeaan! Ja toisaalta ei sinne päinkään. Yllättävän likaiseksi ovat tämän 13yo Greenin taikoneet. Hyvää oli tämäkin. Ostaisin.

Mysteerit 4 & 5

Viimeiset kaksi viskiä saivat isännältä jo vinkkejä. Kyseessä olivat kuulema kattauksen nuorimmat ja alkoholiprosenteiltaan kovimmat viskit. Ensimmäisen kaveri teki alkoholin läsnäolon selväksi. Alkoholilla kyllästettyjä erittäin happamia marjoja. Sherryä taas kypsytyksessä? Maussa huonekalulakkaa, kumia ja marjoja. Alkoholinen ja yksioikoinen. Ei mitään hajua tislaamosta. Jokin Glenfarclasin CS nasu?

Toinen mysteeri tarjosi mukavan tammisia nootteja, mutta yleisilme oli jotenkin tunkkainen ja pölyinen. Mausteita, suolaa löytyi myös, mutta tunkkainen alkoholisuus häiritsi tässäkin. Jätti suuhun kivan kalvomaisen tunteen, eli hyvinkin pureksittava. Koetin läträtä molempiin reilusti vettä, mutta kun näin pullot niin totesin, että olisi pitänyt lisäillä vielä reilummalla kädellä. Nimittäin muutaman lisäpillillisen jälkeen tämän olisi tunnistanut.

Mysteeri 4.

Mysteeri 5.

Ensimmäisenä siis HP:n Ruotsiin pullottama CS nasu. Kukaan raadista ei päässyt edes lähelle. Ja ei tästä HP:tä löydetty edes pullon paljastuksen jälkeen. Kattauksen heikompaa päätä. Hiukan positiivisempia nootteja tästä voi lukaista vaikka Viskikonttorista.

Viimeinen viski jäi hävettämään. Lempitislaamoni Clynelish. Kun tämän tiesi Clyneksi ja holvasi sitä vettä oikein kunnolla, niin voltit taittuivat herkulliseen vahamaiseen suutuntumaan, jota rakastan. Tässä tapauksessa kävi perinteiset, ja on todettava, että sokkotasting pilasi hyvän viskin. Ylianalysointi vie fokuksen pois itse viskistä. Sokkomaistelut jätettiin tämän illan osalta tähän.

Loppuun vielä illan isännän pyynnöstä osittainen synninpäästö eräälle tuotteelle.

Haukuin aikoinani kuvan MoSsin Glengoynen lyttyyn, koska se maistui kananmunapierulta. Kuuleman mukaan viski oli pullossa rauhoittunut ja ei enää niin ärhäkkäästi rikkiä tarjonnut. Ja kyllä, pierut olivat kadonneet, mutta ei tästä minun suosikkiani silti saa. Tynnyri on tämän viskin jyrännyt. Tanniinit hyökkäävät ikeniin niin voimalla, että ei voi sanoa muuta kuin, että tämä jos mikä "ottaa poskeen". Todettakoon, että olin tällä kertaa mielipiteineni yksin.

IB ja OB Glengoynet rivissä

Glengoyne on tislaamo, joka ei ole allekirjoittaneessa hirveästi intohimoja herättänyt. Tämä on outoa, sillä tislaamon tuotteita on paljon kehuttu. Erityisesti 21-vuotias OB on saanut krediittiä niin makunsa kuin hintansa puolesta oivana viskinä. Noin vuosi sitten moisen kaappiin ostinkin ja kyllähän sitä on kiva silloin tällöin napata mukillinen. Nyt tarjoitui tilaisuus maistella useampi Glengoyne rauhallisissa kotioloissa vierekkäin. Ja sehän tarkoittaa, että paikalle on mentävä.

Uutta kulmaa Glengoyneen toi myös talvella suoritetty Islayn-ekskursio, jonka välietappina kyseinen tislaamo toimi. Kaunis tislaamo kauniilla paikalla. Ja hyvä aloitus viskintäyteiselle retkelle. Alla muutama itse tislaamolta nappaamani otos, ihan vain fiilistelymielessä.

Mutta se kotoisampi Glengoyne-tasting. Kattaus näytti tältä:

Glengoyne 10yo
Glengoyne 12yo
Glengoyne 18yo
Glengoyne 21yo
Glengoyne CS Batch 1
Glengoyne Malts of Scotland 2000 Sherry Butt #15012
Glengoyne Malts of Scotland 1999 Sherry Hogshead #13044
Glengoyne Malts of Scotland 1998 Sherry Hogshead #12024

18, 21 ja CS edustivat uudempaa OB Glengoyneä. Kymppi oli hiukan vanhempaa, sillä etiketistä ei joutsenia löytynyt. 12-vuotias oli oikeasti antiikkisempaa kamaa, oletettavasti ysärin alusta. Malts of Scotland on puolestaan pullottanut viljalti Glengoynea erinäköisistä sherrytynnyreistä, joten ne olivat päässet edustamaan indiepuolta tastingiin.

Glengoyne 10yo OB 40%

Tuoksu: Metsää ja marjoja; mustikkaa ja mustiherukkaa. Mukavasti mallasta myös mukana.

Makua: Marjamehua, mallasta, lopussa alkoholi hyökkää palaen kitalakeen. Jossain kaiken takana ripaus salmiakkia.

Maukas ja marjaisa OB-kymppi, jota ottaisi mielellään pullon kaappiin.

Glengoyne 12yo OB 40%

Tuoksu: Hennompi kuin nuorempi serkkunsa. Silti marjaa, jonka lomassa parfyymejä ja viinikumeja. Todella makea jo nenään.

Maku: Alkoholi puskee kymppiä enemään läpi, vetisiä lehtiä, marjoja. Ei jaksa pitää nenän antamia odotuksia.

Nenään parfyymimäisyydessään huippu, mutta suussa aikamoinen pettymys. Kaksijakoisuudensa vuoksi ei minusta kympin veroinen. Sellainen tuoksutteluviski. Sitten hypättiinkin sherryn maailmaan.

Glengoyne 18yo OB 43%

Tuoksu: Kahvia, mustikka/luumukiisseliä, tupakkaa ja nahkaa.

Maku: Yllättävän reilusti puuta kera mausteiden. Jää kivasti poskiin kiinni ja kuivuu tyylikkäästi loppuun. Pitkä ja tasapainoinen tapaus.

Glengoyne 21yo OB 43%

Tuoksu: Mukavia sherryisiä nootteja: ylikypsiä hedelmiä, nahkaa, kahvia, karpaloita (tästä käytiin tiukkaa vääntöä onko kyseessä syys- vai kevätkarpalo, mutta mitäpä sitä jankkaamaan kun kyseessä oli selvä syyskarpalo).

Maku: Muikeita mokkaisia sävyjä. Pitkä ja tasapainoinen tämäkin. Jotain vegetaalisia piirteitä, kuin syksyn lehtiä haravoisi. Tyylikäs tapaus.

18- ja 21-vuotiaat on rakennettu hyvin samantapaisista elementeistä. 21-vuotias vaan tekee samat asiat paremmin kuin 18yo. Tämän vuoksi moni koki 18-vuotiaan tastingin väliinputoajaksi; se on hiukan heikompi esitys 21-vuotiaasta kun taas kaksi ensimmäistä tarjosivat aivan jotain muuta. Huono viski 18-vuotias Glengoyne ei ole. Sitten otettiin lasiin tynnyvahvoja Glengoyneja.

Glengoyne Cask Strenght 58,7%

Tuoksu: Todella hapas, tulee pihlajanmarjat mieleen. Mukavia viljaisia nootteja. Ylikypsiä keltaisia hedelmiä.

Maku: Yksioikoinen, lyhyt ja terävä. Vedelläkään ei oikein rauhoitu. Mausteet ja maltaat hallitsevat makupalettia. Pettymys.

Glengoyne Malts of Scotland 2000 Sherry Butt #15012 52,9%

Tuoksu: Marjaista sherryä, tuoreita hedelmiä, suklaata ja jopa mentholia. Todella hyvä nenään!

Maku: Tasapainoinen ja marjaisan makea. Suklaa muuttuu enemmän kaakaon suuntaan. Jättää suuhun metallisen tunteen. Kaiken takana pieni ripaus vaniljaa.

Jos CS oli pettymys, tämä ensimmäinen MoS oli erinomainen viski. Sherry ei todellakaan jyrännyt vaan viskissä oli kivasti eri ulottovuuksia vielä mukana, kuten harvemmin sherryn kanssa maistamani vanilja. Tämä antoi suuret odotukset seuraaville MoSseille.

Glengoyne Malts of Scotland 1999 Sherry Hogshead #13044 54,3%

Tuoksu: Kumia, suklaakonvehteja, appelsiinin kuorta ja mausteita. Huomattavasti tuhdimpi.

Maku: Ruutia niin että ikenet vuotaa verta. Tämän tykittelyn sivussa ripaus makeita hedelmiä. Kuivuu loppuun kuin Sahara.

Tämä oli siinä rajoilla jo, että onko sherryä jo liikaakin. Ruuti ja ikenistä veren vuotaminen on aika äärimmäinen kokemus. Vaan vielä äärimmäisempää oli tulossa.

Glengoyne Malts of Scotland 1998 Sherry Hogshead #12024 54,8%

Tuoksu: Kahvia, rikkiä ja kumia. Todella tuhti!

Maku: Suussa kuin siirappia, ja tässä tapauksessa ei aivan positiivisessa mielessä. Vedellä ripaus mausteita siloittaa tätä sherrypommia. Valitettavasti rikkisyys tuo tässä jo mieleen ne kuuluisat mädät kananmunat. Ei jatkoon.

Olen kuullut näistä kananmunaviskeistä, mutta enpä olisi uskonut ennen kuin tällainen sattuu kohdalle. Yleensä rikki taittuu minun suussa miellyttävään ruutiin, mutta nyt mentiin yli. Nestemäinen mätä kananmuna ei ole minun kuppini teetä.

Kaiken kaikkiaan jälleen kerran hieno tasting. En ihmettele, että Glengoynella niin vannotaan sherrykypsytyksen perään. Tätä kananmunatapausta lukuunottamatt erinomaisia tuotteita. Silti hämmentävästi juuri vähemmän sherryiset Glengoynet jäivät tällä kertaa mieleen. Kymppivuotias oli yksinkertaisuudessaan ja puhtaassa marjamaisuudessaan hieno viski. Malts of Scotlandin pullotteista vuonna 2000 pullotettu Sherry Butt oli ehdoton suosikkini. Näitä pitää saada lisää.

Islayn matkakirja - kuvabonus

Glengoyne.

Yleisnäkymä tislaushuoneesta.

Lautalla maistui paikallinen.

Bunnan Warehouse.

Paps of Jura, eli tissit.

Paikallinen betonilähiö.

Herkku.

Hippi töissä.

Bowmoren Mashtun.

Bowmoren käymisastiat.

Ja saman tislaamon pannut.

Aamuinen Lagavulin.

Kielimuuri @ Kilchoman

Ei kylmä- vaan ihan perusfiltteri.

Keskellä ensimmäinen Octomore.

Insinööripornoa.

Aamukahvimaisemat.

Känniturismin huipentuma.

"Nehän on kuin lonkeroita."

Lapparilla oli savuiset tunnelmat.

Maker's Mark tynnyreiden kokoontumisajot.

Perintömailla.

Ongittiin juotavaa.

Artulla.

Reissun paras viski.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan.