Dufftown kotitasting

Perjantaina oli se päivä vuodesta kun oli minun vuoroni järjestää kotitastingia harvoille ja valituille mallasjuomien ystäville. Teemaksi valikoitui hieman yllätten Dufftown. Aloitin illan pienellä tarinalla, ja laitetaan samat jorinat tähän tekstimuodossa.

Noin vuosi sitten olin omalla viskirumspringalla Skotlannin ylämailla. Vietimme seurueemme kanssa muutaman yön Dufftownin legendaarisessa viskikaupungissa ja eräänä iltana tuli maistettua myös Dufftownin 15yo Flora & Faunaa, joka silloin oli oikeinkin suunmyötäistä. Matkapäiväkirjan tapahtumasta löydät klikkaamalla tästä. Toinen kokemus Dufftownien kanssa tapahtui ihan kotoisassa Oulussa kun St. Michaelin viskihyllyltä eteeni lyötiin Rare Maltsin 21yo Glenlivet-Dufftownia, joka oli sekin maittavaa kamaa. Näistä positiivisista kokemuksista innostus kyseistä tislaamoa kohtaan heräsi.

Vuonna 1896 perustetun tislaamon 5,8 miljoonan litran kapasiteetista vain n. 3% menee yksimaltaisiin. Leijonanosa tisleestä toimii raaka-aineena Diageon blendeihin, erityisesti Bell'siin. Diageon kolmanneksi suurimpana tislaamona voisi leikkisästi sanoa Dufftownin olleen Diageon Roseisle ennen Roseislea: Blendien saatavuuden takaava työhevonen.

Yksimaltaisena Dufftown on yllättävänkin uusi juttu. 60-luvulta löytyy 8-vuotiasta Pure Malttia OB:na, mutta vuonna 2006 lanseerattu Singleton of Dufftown on nykyisen rangen alkusysäys sen korvatessa 15-vuotiaan Flora & Fauna -pullotteen. Singleton tuotemerkki on Diageon kiertopalkinto, jota on yritetty lanseerata useampaan otteeseen. Ensimmäisen kerran Singleton nimellä myytiin Auchroiskia ja 2006 travel retail tuotteena lanseerattu Singleton of Dufftown sai lentokentille kaverikseen myös Singleton of Glendullan että Singleton of Glen Ord -tuotteet. Singleton of Dufftown lanseerattiin vuonna 2008 myös normimarkkinoille, mutta muiten Singleton tuotteiden kohtalosta en saanut tietoa ongittua.

Tällä hetkellä Dufftownia saa Singleton tuotemerkin alla 12-, 15-, ja 18-vuotiaina versiona. Tämän lisäksi Diageo on julkaissut muutaman erikoisemman Singleton of Dufftownin, joista mainitsemisen arvoinen on ainakin Diageon 2013 Special Release -sarjassa julkaistu 28-vuotias Dufftown. Myös lentokentillä saattaa törmätä perusrangen ulkopuolisiin kokeiluihin. Näitä en ole valitettavasti päässyt maistamaan. Dufftownin kohdalla pätee sama viisaus mikä valitettavan monen viskin kohdalla tänä päivä: järkevän hintaisten ja mielenkiintoisten pullotteiden perässä on hypättävä indie-pullottajien kelkkaan.

Koko kattaus.

Illan tasting sisälsi perusrangen lisäksi kaksi tynnyrivahvaa indietä. Toinen oli Signatoryn CS 1997/2013 ja toinen Riverstownin 1982/2011. Perusrangen pullojen kyljestä löytyvä teksti, "perfectly balanced, naturally rich & smooth", pelotti etukäteen, sillä edellä mainitut eivät kuulu äärimmäisyyksistä elävän egoni viskipreferensseihin. 

Varoitusteksti.

Singleton of Dufftown 12yo

Tuoksu: Hento, maltainen, omenaa, lakritsia ja puuta.

Maku: Todella helppo ja hiukan jopa vetinen. Jälkimaussa nousee vastaleikutta ruohoa ja hentoa mausteisuutta, mutta muuten vaisuhko tapaus.

Mielenkiintoisena pointtina viski tuntui elävän lasissa todella paljon. Vajaan tunnin jälkeen viski tarjosi lähes liköörimaista makeutta sekä nenään että kielelle. Tätä puolta pitää vielä tutkia enemmän.

Singleton of Dufftown 15yo

Tuoksu: Sama hento ja helppo meininki jatkuu. Tuoksusta hankala saada otetta sen, mutta ainakin mallasta ja pientä mausteisuutta sieltä löytyy.

Maku: Rungoltaan hiukan viinimäisempi ja 12-vuotiaan ruohomaisuus on vaihtunut jälkimaussa tammisuudeksi. Jollain oudolla tavalla myös hiukan hapokkaan oloinen. Erittäin samanlainen 12-vuotiaan kanssa jopa rinnakkain maisteltuna.

Singleton of Dufftown 18yo

Tuoksu: Mitä näistä nyt sanoisi? Tuoksuu täysin samalta kuin kaksi edellistä.

Maku: Maut ovat iän myötä integroituneet yhteen ja mausteisuus on enemmän enemmän läsnä, mutta onhan tämä edelleen aika vaisua kamaa.

Kokonaisuutena perusrange oli todella vaisu esitys. Hentoa ja helppoa ilman sen kummempia särmiä. Niin perusmaltaita kuin olla ja voi. Toisaalta, nämä eivät todellakaan ole hinnan kirossa ja saattavat toimia erinomaisina ensiaskeleina mallasviskin pariin. Itse en aioi näitä ostaa enää koskaan. Internetin suurin viskiauktoriteetti Serge on Dufftown arvioissaan todennut Dufftownin tarvivan reilusta enemmän voltteja kuin perusrangen tarjoaman 40%. Tätä taustaa vasten odotukset tynnyvahvojen indyjen suhteen olivat tapissa kun korkit poljettiin lattiaan kahdesta jäljellä olevasta pullosta.

Signatory Dufftown 1997/2013

Tuoksu: Makeita hedelmiä, mausteita, kukkia, ruohoisuutta.

Maku: Voltit todellakin antavat mukavasti kehoa viskille. Maut jaksavat leikkiä kielellä huomattavasti monimuotoisemmin ja pidempään. Pienellä vesilisällä viski aukeaa vielä lisää ja mukava mausteisuus tulee erityisesti jälkimaussa hyvin esiin.

Tässä oli jo enemmän yritystä, mutta aika peruselementtien kanssa tämäkin leikittelee.

Graafikot kännissä töissä?

Riverstown Dufftown 1982/2011

Tuoksu: Valkopippuria, hedelmiä, mallasta. Yllättävän nuorekkaan oloinen näin vanhaksi viskiksi.

Maku: Punaista lihaa, pippureita, vaniljaa ja jälkimaussa jotain salmiakkiin viittaavaa. Viereisestä tuolista ehdotettiin jopa wasabia. 

Kattauksen paras tapaus, mutta tämän pullon hinnalla saa koko perusrangen + puolipulloa Signatorya. Hyvä viski, mutta ei hintansa väärti ja ikä ei ainakaan minun suuhun ihan toivotulla tavalla tässä pullotteessa näy. Väsynyt tynnyri kenties?

Tämän kattauksen jälkeen Dufftown ei noussut kovin ylös lempitislaamojeni listalla ja ainakaan modernit OB:t kierrän tästä lähin kaukaa. Indie-pullotteita aion katsastaa tästäkin eteenpäin sen, mitä niitä eteen sattuu tulemaan. Alun tietopaketti perustuu pitkälti MaltMadnessin tislaamoesittelyyn, joka kannattaa vilkaista painamalla tästä.

Seuraava projekti.

Loppukevennyksenä todettakoon, että vaikka viski on tislattua olutta, ei Dufftown ole tislattu kuuluisasta Duff-merkkisestä mallaspirtelöstä.

Living in London viskituristin silmin

Vuoden vaihteessa päätin elellä viikon verran Lontoossa. Kaupunkina Lontooseen ei kuulema voi kyllästyä, joten viskihommat jäivät kaiken muun aktiviteetin varjoon. Jalkapallo ja erinomainen museo- ja teatteritarjonta veivät mielenkiinnon, mutta eihän koera karvoistaan pääse, ja muutaman maltaisen aktiviteetin sain reissuun mahdutettua.

Shoppailu on näistä Suomen veropolitiikan vuoksi se tärkein. Lontoosta pitäisi viskikauppoja löytyä joka lähtöön ja listalla oli ainakin tutun lontoonserkun kivijalkamyymälä, The Whisky Exchange. Pikagooglella katsoin kaupan sijainnin ja hyppäsin matkaseuran kera metroon. Tässä vaiheessa tulee reissun opetus: tarkista kauppojen osoitteet aina heidän omilta sivuiltaan. Google Maps vei Lontoon sumuisiin teollisuuslähiöihin, joista olisi pitänyt löytyä Thw Whisky Exchange "Elixir House". No, ei löytynyt.

Myöhemmällä tarkastelulla olimme kävelleet muutamaan otteeseen kaupan ohi. Onko kyseessä sitten oikea kauppa vai pelkkä varasto, ei koskaan selvinnyt. Toki heti kun tajusin mennä katsomaan liikkeen omilta sivuilta selvisi, että kivijalkakauppa löytyy teollisuusghettojen sijaan aivan Lontoon sydämestä, London Bridgen kyljestä. Kaiken lisäksi Vinopolis, jonka sisältä The Whisky Exchangen kauppa löytyy, on merkitty lähes jokaiseen turistikarttaan. Kuinka tyhmä ihminen voi olla?

Jotta tulevat lontoonmatkaajat eivät tekisi samoja virheitä kuin me, tässä rautalangasta ohjeet Vinopolikseen: Mene metrolla London Bridgen pysäkille. Jubilee (harmaa) ja Northern (musta) metrolinjat vievät kivasti perille. Tämän jälkeen etsi London Bridge ja lähde kulkemaan siitä suoraan pois päin oikealla puolella tietä. Tien haarautuessa kahtia mene oikealla ja käänny Stoney Streetille. Stoney Streetiltä haarautuu lähes välittömästi Park Street, jonka päästä löytyy Vinopolis niminen viinikauppa, jonka sisällä The Whisky Exchange sijaitsee. Metropysäkiltä kauppaan on noin 5 minuutin kävelymatka. Helppoa kuin lasten hakkaaminen.

Löytyihän se!

The Whisky Exchange oli kauppana minulle pieni pettymys. Nykyään tulee katseltua lähinnä mielenkiintoisia indie pullotuksia, joita The Whisky Exchange ei erästä toista kauppaa, josta pian lisää, paremmin tarjonnut. Toki narkki ei kauppaa tyhjin käsin voinut jättää ja mukaan tarttui uusi Shiraz-marinoitu Longrow Red sekä Berry Bros Tormore. Lisäksi nappasin pari "aloittelija-settiä" sukulaismiehille ihmeteltäväksi. Pitää toivoa, että 0,2l Clynelish 14yo ja 0,2l Caol Ila CS kera kahden snifferin houkuttaa kaksi uutta mallasviskin harrastajaa koukkuun. Tuliaiskauppana The Whisky Exchange on kyllä loistava.

Piti kaupasta tai ei, kannattaa Park Streetillä takaisin metroon tallustaessaan pysähtyä The Wrights Brothers -nimiseen osteribaariin nauttimaan mereneläviä. Tuopillinen katkarapuja ja hyvää valkkaria kera osterilautasen on jumalten ateria. Ja tarjoilevat kuulema myös hyviä porttereita. En testannut.

6x Ostrea edulis

Kävin toki myös toisessa viskikaupassa, joka osoittautui The Whisky Exchangea paremmaksi kauppapaikaksi. (Straight outta) Old Compton Streetiltä, Lontoon Sohosta löytyy The Vintage House nimeä kantava puoti. Kauppa tarjosi erinomaisen indie valikoiman. Erityisesti Black Adderiä oli tarjolla huimat määrät. OB:t ja pakollinen lasivitriini nelinumeroisen hintalapun omaaville viskeille löytyivät myös. Palvelu ei ehkä maailman parasta ollut, mutta toisaalta verkkatakin ja repun kanssa kauppaan ryntäävä juniorituristi ei ehkä maailman yleisin asiaskas yli 100 punnan yksimaltaisille ole. Kaupasta valikoitui mukaan Riverstownin 29yo Dufftown, mutta jälkeen päin ajatellen koko reissun viskibudjetti olisi täällä pitänyt pöytään lyödä, eikä turhaan säästellä Vinopolikseen. Kaupan vinkkasi Teemu Strengel, suuri kiitos hänelle.

Straight outta Old Compton.

Sen kummemmin en viskijuttuihin reissulla keskittynyt ja vyölle kertyi mm. 0-kappaletta drameja pubeissa. Onneksi mainiota olutta saarella riittää. Kaksi vinkkiä on kuitenkin vielä Lontoon reissaajille tarjota.

Kannattaa pitää silmät auki pienten kioskien ja kauppojen suhteen. Niihin on saattanut unohtua jotain hyvääkin kamaa hyllyihin. Itse ostin eräästä pikkukioskista Macallanin vanhan kymppivuotiaan reilulla 30:llä punnalla. Toinen vinkki liittyy lentokenttiin. Ainakaan Heathrown kolmosterminaali, mistä finski lentää, ei ihmeellisiä viskielämyksiä tarjoillut. Bonuksena toki monia tuotteita pääsee maistamaan, mutta eipä mitään ihmeellistä osunut silmään. Läpällä poistin kuitenkin Longmornin 16yo:n.

Blogin suojeluspyhimys löytyi hyväkuntoisena British Museumista.

Seuraava viskireissu suuntautuukin rakkaaseen pääkaupunkiimme. Helsingissä järjestetään Uisge 2014 6.2.-7.2. Lisäinfoa kannattaa onkia vaikkapa mushiMALTIN tai Viskisiepon blogeista, jotka löydät siirtämällä hiirtäsi paarpuuriin ja painamalla etusormen kohti lattiaa. Myös festivaalin Facebook-ryhmä kannattaa katsastaa. Nähdään Uisgeessa!

Viskilöylyt - Corryvreckan ja Quinta Ruban

Joulukuu meni kiireiden vuoksi suurimmaksi osaksi blogosfäärin ulkopuolella, mutta näin uuden vuoden kunniaksi on hyvä alkaa purkamaan "juttusumaa" ihmeteltäväksi.

Joulun alla on Suomessa tapana kokoontua porukalla yhteen, juoda holtittomasti alkoholia ja käyttäytyä siveettömästi. Tätä riittiä kutsutaan pikkujouluksi ja niiden järjestämiseen ei sen kummempaa tekosyytä tarvita. Itse eksyin illanistujaisiin, missä oli tarkoitus juoda yksimaltaisia hyvässä seurassa. Samalla lämmiteltiin sauna ja puhuttiin pehmeitä.

Viime jouluna kokeilimme samalla porukalla jo viskiä löylyveden joukkoon ja olihan tuota jaloa perinnettä jatkettava. Niinpä saunan lämmettyä lyötiin kuusi senttiä Ardbegin Corryvreckania kiuluun ja pari litraa vettä päälle. Vaatteet pois ja saunaan. Ja mitkä löylyt sieltä tulikaan! Sitruunaa, turvetta ja todella miellyttävää savuisuutta. Perus-Arttujen ykkönen ei pettänyt edes eri olomuodossa ja massiivisella vesilisällä. Myös Glenmorangien Quinta Rubania kokeiltiin tilkka löylykauhaan ja hyvin sekin toimi. Pitkällisen analysoinnin jälkeen totesimme sen tuoksuneen puolukalle. Erittäin toimivaa!

Avarakatseisuus on valttia myös mallasjuomissa. Uudet tavat nauttia hienoista etanolipohjaisista liuottimista kannattaa testata ainakin kerran. Sen lisäksi, että voi kokea jotain uutta, voi myös oppia jotain.

Tapahtumat tallentuivat myös videolle, joten jaetaan h-hetki myös kuvan ja äänen kera. Iloista uutta vuotta blogin lukijoille!