Japan Tamaryokucha Yonkon (guricha)

Eksyin eräänä päivänä Kofeiinikomppaniaan juomaan ällömakeita maitokahveja ja ostamaan teetä. Pieni juttutuokio myyjän kanssa ja mukaan tarttui Japan Tamaryokucha Yonkonia. Myyjä osasi vetää oikeista naruista, sillä tee tuoksuu purkista aivan herukalle. Tarkemmin sanoen punaherukalle. Raha vaihtoi omistajaa ja minä suuntasin kotiin teeveden keittoon.

Tamaryokucha, vapaasti suomentaen "kihara vihreä tee", on nimensä mukaan mukavasti käkkyrällään. Tämä sencha-teelaatu tunnetaan myön nimellä guricha ja se tulee Japanin eteläisimmältä pääsaarelta Kyushulta. Teestä kannattaa lukea lisäinfoa vaikkapa Mellow Monkin teeblogista.

Mukillinen senchaa.

Japan Tamaryokucha Yonkon (guricha)

Tuoksussa leikattua ruohoa, merilevää ja jotain taikinamaista ja (vihreäksi teeksi) tuhtia. Suussa raikas, mutta taikinamaisuus jättää suuhun jännän mattapinnan. Levät ja ruohotkaan eivät puske häiritsevästi esille vaan muodostavat yllättävän tasapainoisen kokonaisuuden.

En hirveänä pidä vihreästä teestä, mutta tämä on aika onnistunut, kunhan haudututuksen kanssa on tarkkana. Pakkauksen ohjeita on syytä noudattaa tarkkaan. Valitettavasti se lehtien lupaama herukka ei kuitenkaan itse hauteessa tule esille.

Teen kylmähaudutus

Eksyin pitkästä aikaa teekauppaan ja juonikas myyjä-täti sai minut hankkimaan Formosa Oolong Maple Syrup -nimellä myytävää oolongia. Mikäli oikein ymmärsin, tämän teen lehdet poimitaan lehtien ollessa horroksessa (eng. "dormant". En keksinyt tarkempaa suomennosta) jolloin lehdissä on enemmän sokereita. Nämä sokerit sitten kypsytysvaiheessa antavat teehen vaahterasiirappia muistuttavan makean vivahteen.

Pääsyy teen ostoon oli kuitenkin myyjän mainostama kylmähaudutus. Tarpeeksi hyvälaatuista teetä kun voi tehdä myös kylmään veteen. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että päätin tehdä testin lämpimän ja kylmän veden eroista teen makuun.

Lähdin liikkeelle pakkauksen ohjeiden mukaisesti. Ruokalusikallinen teetä noin litran vetoiseen astiaan, vettä päälle ja vuorokaudeksi jääkaappiin muhimaan. Seuraavana päivä oli sitten aika laittaa testilaboratorio pystyyn ja hauduttaa pannullinen samaa oolongia vertailukohdaksi.

Välineet.

Litku ennen mukiin menoa.

Ainakaan väriin kylmähaudutus ei vaikuttanut. Maku oli puolestaan erittäin positiivinen yllätys. Makea ja erittäin kukkainen. Ensimmäisenä mieleen tuli krysanteemi. Ja kyllä se vaahterasiirappi siellä myös maistui. Lämpimässä vedessä 2 minuuttia hautunut verrokki ei itseasiassa eronnut paljoakaan kylmästä pikkuserkustaan. Ehkä pieni kermainen vivahde oli tullut lämmön myötä mukaan. Toisaalta taas kylmähaudutuksen läpikäynyt haude antoi maut jotenkin selvempinä ja kirkkaampina.

Värissä ei suurta eroa ollut.

Ladukkaan teen tunnistaa lehdistä.

Oolongin kylmähaudutus on hyvä vaihtoehto jääteelle. Ainakaan omaan makuun en sokeria kaivannut mukaan. Yleensähän jääteet ovat niin sokereilla kyllästettyjä, että hampaat itkevät jo pelkästä ajatuksesta. Kokeilkaa ihmiset!

Lapsang Souchong - Viskinystävän tee

Nimimerkki HavisFin haastoi minut kokeilemaan viskinystävien lempiteetä, Lapsang Souchongia. Haaste otetettiin vastaan ja haettiin paikallisesta teekaupasta China Tarry Souchong -nimellä kulkevaa Lapsang Souchongia haudutettavaksi.

Lapsang Souchongia käytetään puhekielessä yleisesti kaikesta savustetusta teestä. Lapsang Souchong näyttää kuitenkin olevan nimitys tietyltä Kiinan teeviljyalueelta (Wikin mukaan Fujian) tulevasta teelajikkeesta. Teehuone Pienen Kilpikonnan Lapsang Souchong esittelyssä mainitaan, että kaikki Lapsang Souchongit eivät suinkaan ole savustettuja vaan parhaat teelaadut myydään savustamattomina. Vahva savustaminen ja tervaesanssin lisääminen teehen on joissain tapauksissa keino peittää teen alkuperä, jolloin Lapsang Souchong nimen alla voidaan myydä myös muiden alueiden teelaatuja. Herkkähipiäisempi kutsuisi tätä piratismiksi.

Lehdet ennen haudutusta.

Maistelussa oleva tee myytiin minulle nimellä "China Tarry", joka viittaa vahvaan tervaiseen aromiin, joka teessä on. Perinteisesti Lapsang Souchong savustetaan mäntysavussa. Jos mänty sattuu olemaan tervaista, tulee myös teehen tervainen vivahde. Toinen vaihtoehto on mainitsemani tervaesanssi. Kupissa olevan teen kohdalla en osaa sanoa, onko kyse ns. "aidosta" Lapsang Souchongista vai halvasta taiwanilaisesta kopiosta. Hinta puoltaisi ehkä jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä kovin edulliselta oma tee ainakin Pienen Kilpikonnan Lapsang Souchongeihin verrattuna vaikutti.

Ensimmäinen haudutus kupissa.

Lapsang Souchong maistui omaan suuhun tällä kertaa paljon paremmalta kuin muistin. Osansa voi olla myös kehittyneillä haudutustaidoillani. Nykyään maltti pysyy mukana haudutuksessa ja teetä eksyy haudutusastiaan yleensä kohtuullinen määrä. Varsinkin näin vahvassa teessä tämä on tärkeää, sillä liian vahvana/kitkeränä Lapsang Souchong on juomatonta kuraa. Tällä kertaa haudutus kuitenkin onnistui ja tee maistui aika tutun kuuloiselta: savua, tervaa, tupakkaa. Savu ja terva kietoutuivat yhteen hyvin pehmeäksi makuelämykseksi. Lehdet kestivät mainiosti myös toisen haudutuksen.

Itseasiassa teen pehmeä savu muistuttaa joitain vanhempia Islay-pullotteita. Äkkiseltään esimerkiksi Laphroaigin 18-vuotiaan pehmeä savuisuus antoi samankaltaisia elämyksiä. Tällaisena teetä sopii todellakin suositella savuisten viskien ystäville, vaikkakaan se se ei äärimmäisyydessään vedä vertoja omalle suosikilleni - Pu-Erhille. Tervaisesta menneisyydestä tunnetussa Oulussa tätä on oikein tunnelmallista maistella ja katsella ulkona maanantaita piristävästi raiskaavaa syyssadetta.

Kolme pannua keisareiden teetä

St. Michaelin bourbon-tastingin peruunnuttua lohdutin itseäni uhraamalla varastojeni viimeisen Luo Han Quo -hedelmän ja keittämällä kolme kannua erinomaista teetä. Seuraavassa pieni raportti tapahtuneesta.

Ookko pannu?

Teelaaduista rakkaimmasta ei omalla kohdallani tarvi keskustella. Teetiileksi ladottu Pu-erh räjäytti aikoinaan Liptonin Yellow Labeliin tottuneet makunystyräni. Makua voi kuvailla monella tavalla. Termit navetta, kalanruoka, maa ja rehellinen paska ovat tuttuja kuvauksia tästä keisareiden teestä. Herkku ei ole herkku, jos se ei jaa mielipiteitä, ja kaikkeen oikeasti hyvään pitää totutella. Pu-Erh on teelaatujen aatelia.

Mitä on Pu-Erh? Yksinkertainen vastaus on, että se on Yunnanin maakunnassa tietyntyyppisestä teepuulajikkeesta poimittua teetä. Perinteisesti Pu-erh ladotaan teetiiliksi ja se on aidosti fermentaation avulla kypsyvä teelaatu. Pu-erhiä valmistetaan myös muissa muodoissa, kuten tällä kertaa maisteltavina olevat vihreä ja valkoinen Pu-erh osoittavat.


Teestä liikkuu paljon erilaisia uskomuksia ja olen saanut teestä hyvin ristiriitaista tietoa eri lähteistä. Tämän vuoksi en ala sen enempää Pu-erhin valmistusprosesseista luennoimaan. Englanninkielisen Wikipedian antama kuva Pu-erhistä on minun näkemistäni järkevin. Käykäähän tarkastamassa ja muodostamassa oma mielipiteenne.

Vasemmalta oikealle: Valkoinen, kiekonpala ja vihreä. Etualalla Luo Han Quo.

Tällä kertaa pannuun pääsi pala Kaakkois-Aasian toivioretkeltä mukaan tarttuneesta Pu-erh-kiekosta kera Luo Han Quo -hedelmän. Pidän tätä teenjuonnin Rolls Roycena, Port Elleninä ja Zlatan Ibrahimovicinä - taivaallisen hyvää siis! Kahdessa muussa pannussa majailivat valkoinen Pu-erh "White Pu-Erh Moonlight" ja vihreä "Pu-Erh Lao Mao Cha", molemmat rovaniemeläisestä Mandragorasta hankittuja. Luo Han Quo -hedelmää saa minun tietojen mukaan ainakin Hakaniemen kauppahallin vieressä sijaitsevasta Oriental Marketista. Muita jälleenmyyjiä en Suomesta ole löytänyt.

 Pu-Erh Lao Mao Cha

Huomioita: Mieto ja makea. Kevyttä ruohomaisuutta. Ihanan raikas. Etiketin mainostama ruusunmarja myös havaittavissa. Loistava! Vertaisin viskimaailmassa esimerkiksi johonkin kevyen kukkaiseen lowlanderiin.
 

White Pu-Erh Moonlight

Huomioita: Edellistä huomattavasti vahvempi. Hunajaa. Tuntuu pyöreämmältä ja pehmeämmältä kuin vihreä serkkunsa. Tuhdimpi eikä ollenkaan niin raikas kuin Lao Mao Cha. Jatketaan typerää viskeihin vertaamista ja todetaan makuprofiilin täyteläisyyden ja hunajaisten vivahteiden vertautuvan hyvin esimerkiksi Balvenien tisleisiin.

Pu-erh kiekko + Luo Han Quo

Huomioita: Vahvempaa kuin suodatinkahvi. Maanläheinen, turpeinen makuprofiili. Luo Han Quon makeus taittaa ärhäkkyyttä ja tuo lähes täydellisyyttä hipovan pähkinäisen aromin hauteeseen. Kun mielikuvitus lähtee laukkaamaan, myös tummasuklaa ja kahvipapu leikkivät kielellä. Parasta juomaani teetä. Kaikessa äärimmäisyydessään vertaisin esimerkiksi härskeimpiin Octomore-kokeiluihin.

Loppuun vielä pieni sana hauduttamisesta. Avain hyvään teehen on oikea hauduttaminen. Erityisesti vihreät ja valkoiset teelaadut kärsivät liiasta hauduttamisesta ja muuttuvat nopeasti kitkeriksi, lähes juomakelvottomiksi litkuiksi. Siksi tämän kaltaista teetä varten on hyvä olla kannu, josta lehdet voi nostaa pois. Isot pojat kertoivat, että ns. Gaiwan olisi teen hauduttamiseen paras. Itse en ole moista härpäkettä päässyt testaamaan, mutta ostoslistalta sellainen jo löytyy. Kiekosta napattua Pu-erhiä ei minusta voi liikaa hauduttamalla pilata, joten se saikin kunnian hautua isoäidiltä perityssä keraamisessa pannussa. Made in USSR!

Älkää ostako käyttämääni Arabian teekannua. Kuvassa oikealla oleva siivilä ei pidä teelehtiä sisällään vaan ruikkii niitä juoman sekaan.

Sinivihreitä teehetkiä

Olen suuri teen ystävä, joten ajattelin jakaa hiukan huomioitani viime aikaisista teetuttavuuksista. Tällä hetkellä omassa pannussa kuuminta hottia on niin sanotut Oolong-teet. Nyt kierrossa on neljä uutta tuttavuutta: Milky Oolong oululaisesta Kofeiinikomppaniasta ja Honey Oolong, Dong Ding Oolong sekä Osmantuksen kukalla maustettu Oolong, kaikki rovaniemeläisestä Mandragorasta.

Oolong-teellä tarkoitetaan puoliksi hapetettua teetä, hapetusasteeltaan vihreän ja mustan teen välistä. Vastoin yleistä harhaluuloa, teetä ei kypsennetä fermentaation avulla vaan oksiaatiolla, hapettamalla. Hapetusasteet vaihtelevat Oolong-teissä hurjasti, teestä ja lähteestä riippuen. Esimerkiksi suomiwiki väittää Oolongin hapetusasteiden vaihtelevan 30% ja 70% välillä, kun sanakirjan englanninkielinen versio kertoo hapetusvälin olevan 8%-85%. Itse en tähän hätään jaksanut kirjastoon mennä omia lähteitä asiaan kaivamaan. Suurista hapetusasteiden eroista johtuu myös Oolongien erilaisuus. Hapetusasteiden ääripäissä teillä on eroa kuin yöllä ja päivällä.

Oolong on pikkuhiljaa saamassa myös vakiintuneen suomennoksen. Useat teekaupat markkinoivat sitä sinivihreänä teenä. Kunnioituksesta tätä sinivihreää herkkua kohtaan en yritä sen kummemmin syväanalysoida teen makujen vivahteita, jotka itsessään vaihtelevat haudutuskertojen välillä suurestikin. Sen sijaan annan pienen sanallisen vihjeen siitä, minkälaisia tuntemuksia teen maku minussa herätti. Samalla saan itse syyn perehtyä teen kiehtovaan maailmaan.

Jumalan kämmenellä ei pelkää teelehtinen.

Haude on kuulaan kellertävä.

China Milky Oolong


Tämän teen valmistuksesta kiertää jos jonkinlaista huhua. Etiketin mukaan lehdet olisi kuivattu maitohöyryn avulla, mutta esimerkiksi tämä kirjoitus perustelee mielestäni vakuuttavasti, miksi näin ei voi olla. Esimerkiksi kilpailevan yrityksen, Mandragoran, Milky Oolongissa todetaan teen olevan vain "maustettu erikoisella tavalla".  Omaa totuutta en ole vielä asiasta muodostanut.

Alkuperän hämäryydestä huolimatta tee on törkeän hyvää. Tee maistuu miedolta mustalta maitoteeltä säilyttäen silti Oolongille ominaisen keveyden. Oman teerankingin kärkisijoilla! Hauduttamisen suhteen on kuitenkin oltava tarkkana. Makea maitomaisuus katoaa välittömästi, jos haude lipsahtaa liian kitkeräksi.

Lehdet ovat edellistä vaaleampia.

Haude on Milky Oolongia huomattavasti vahvemman värinen.

 Osmanthus Oolong

Osmantuksen kukilla maustettu Oolong toimii myös loistavasti. Kepeän lämpimän oloinen haude antaa makeita viitteitä maustamisessa käytetyistä kukista menemättä kukilla maustetuille teille valitettavan yleiselle hajuvesimäiselle linjalle. Tuo jollain tasolla mieleen krysanteemin / krysanteemiteet. Kuten kaikkilla kiinalaisten käyttämillä kasveilla, myös osmantuksella uskotaan olevan Pyhään henkeen verrattavia taikavaikutuksia. Katso lisää vaikkapa täältä.

Haude jälleen erittäin hennon oloinen.

Liekö lehtien tummempi sävy hunajan vaiko jäykemmän oksiaation ansiota.

Kuulosti niin hyvältä.

 Honey Oolong

Tämän nelikon heikoin esitys löytyi hunajalla jatketusta Oolong-viritelmästä. Tee on onnistunut ottamaan omaan suuhun hunajan makupaletista ne huonot puolet jättäen hyvät johonkin valmistusprosessin välipysäkille. En suosittele.

Lasi ei nyt se käytännöllisin teenjuontiastia ole, mutta tuo juoman esteettisen puolen paremmin esiin.

 Dong Ding Oolong

Taiwanilainen Oolong-tuttavuus rokkaa. Muistuttaa hyvin paljon perinteisiä vihreitä serkkujaan, mutta on oksiaation myötä saanut hiukan tuhdimman oloisen rakenteen, jos teestä nyt näin voi sanoa. Myös etiketti on hieno: pieni tietoisku teestä ja sen historiasta. Informatiivinen, ei runoja eikä muuta hömppää. Tämä ei ole kannanotto runoja vastaan, mutta tosi mies nauttii runot ja teet erikseen. Itse teestä voi lukea lisää tästä. Taiwanin teekulttuurin tarjoaa mukavan peruskatsauksen mm. enkkuwikipedia.

Ensi kerralla sitten taas viskiasiaa.