Sinivihreitä teehetkiä

Olen suuri teen ystävä, joten ajattelin jakaa hiukan huomioitani viime aikaisista teetuttavuuksista. Tällä hetkellä omassa pannussa kuuminta hottia on niin sanotut Oolong-teet. Nyt kierrossa on neljä uutta tuttavuutta: Milky Oolong oululaisesta Kofeiinikomppaniasta ja Honey Oolong, Dong Ding Oolong sekä Osmantuksen kukalla maustettu Oolong, kaikki rovaniemeläisestä Mandragorasta.

Oolong-teellä tarkoitetaan puoliksi hapetettua teetä, hapetusasteeltaan vihreän ja mustan teen välistä. Vastoin yleistä harhaluuloa, teetä ei kypsennetä fermentaation avulla vaan oksiaatiolla, hapettamalla. Hapetusasteet vaihtelevat Oolong-teissä hurjasti, teestä ja lähteestä riippuen. Esimerkiksi suomiwiki väittää Oolongin hapetusasteiden vaihtelevan 30% ja 70% välillä, kun sanakirjan englanninkielinen versio kertoo hapetusvälin olevan 8%-85%. Itse en tähän hätään jaksanut kirjastoon mennä omia lähteitä asiaan kaivamaan. Suurista hapetusasteiden eroista johtuu myös Oolongien erilaisuus. Hapetusasteiden ääripäissä teillä on eroa kuin yöllä ja päivällä.

Oolong on pikkuhiljaa saamassa myös vakiintuneen suomennoksen. Useat teekaupat markkinoivat sitä sinivihreänä teenä. Kunnioituksesta tätä sinivihreää herkkua kohtaan en yritä sen kummemmin syväanalysoida teen makujen vivahteita, jotka itsessään vaihtelevat haudutuskertojen välillä suurestikin. Sen sijaan annan pienen sanallisen vihjeen siitä, minkälaisia tuntemuksia teen maku minussa herätti. Samalla saan itse syyn perehtyä teen kiehtovaan maailmaan.

Jumalan kämmenellä ei pelkää teelehtinen.

Haude on kuulaan kellertävä.

China Milky Oolong


Tämän teen valmistuksesta kiertää jos jonkinlaista huhua. Etiketin mukaan lehdet olisi kuivattu maitohöyryn avulla, mutta esimerkiksi tämä kirjoitus perustelee mielestäni vakuuttavasti, miksi näin ei voi olla. Esimerkiksi kilpailevan yrityksen, Mandragoran, Milky Oolongissa todetaan teen olevan vain "maustettu erikoisella tavalla".  Omaa totuutta en ole vielä asiasta muodostanut.

Alkuperän hämäryydestä huolimatta tee on törkeän hyvää. Tee maistuu miedolta mustalta maitoteeltä säilyttäen silti Oolongille ominaisen keveyden. Oman teerankingin kärkisijoilla! Hauduttamisen suhteen on kuitenkin oltava tarkkana. Makea maitomaisuus katoaa välittömästi, jos haude lipsahtaa liian kitkeräksi.

Lehdet ovat edellistä vaaleampia.

Haude on Milky Oolongia huomattavasti vahvemman värinen.

 Osmanthus Oolong

Osmantuksen kukilla maustettu Oolong toimii myös loistavasti. Kepeän lämpimän oloinen haude antaa makeita viitteitä maustamisessa käytetyistä kukista menemättä kukilla maustetuille teille valitettavan yleiselle hajuvesimäiselle linjalle. Tuo jollain tasolla mieleen krysanteemin / krysanteemiteet. Kuten kaikkilla kiinalaisten käyttämillä kasveilla, myös osmantuksella uskotaan olevan Pyhään henkeen verrattavia taikavaikutuksia. Katso lisää vaikkapa täältä.

Haude jälleen erittäin hennon oloinen.

Liekö lehtien tummempi sävy hunajan vaiko jäykemmän oksiaation ansiota.

Kuulosti niin hyvältä.

 Honey Oolong

Tämän nelikon heikoin esitys löytyi hunajalla jatketusta Oolong-viritelmästä. Tee on onnistunut ottamaan omaan suuhun hunajan makupaletista ne huonot puolet jättäen hyvät johonkin valmistusprosessin välipysäkille. En suosittele.

Lasi ei nyt se käytännöllisin teenjuontiastia ole, mutta tuo juoman esteettisen puolen paremmin esiin.

 Dong Ding Oolong

Taiwanilainen Oolong-tuttavuus rokkaa. Muistuttaa hyvin paljon perinteisiä vihreitä serkkujaan, mutta on oksiaation myötä saanut hiukan tuhdimman oloisen rakenteen, jos teestä nyt näin voi sanoa. Myös etiketti on hieno: pieni tietoisku teestä ja sen historiasta. Informatiivinen, ei runoja eikä muuta hömppää. Tämä ei ole kannanotto runoja vastaan, mutta tosi mies nauttii runot ja teet erikseen. Itse teestä voi lukea lisää tästä. Taiwanin teekulttuurin tarjoaa mukavan peruskatsauksen mm. enkkuwikipedia.

Ensi kerralla sitten taas viskiasiaa.