Viskimatkailua: Squad Whisky Poznan

Vietin reilun viikon ihmetellen Poznania. Käsityöläisoluen litkimisen ohella päätin vierailla viskikaupassa. Tähän asti puolalaiset viskikaupat ovat olleet pettymyksiä, mutta päätin antaa Squad Whiskylle mahdollisuuden.

Kauppa sijaitsee Poznanin kasinon läheisyydessä. Vanha kasarmialue on paikallisen ylemmän keskiluokan ja turistien leikkikenttä, jossa kaikki on puolet kalliimpaa kuin vanhassa kaupungissa. Toki palvelua saa lähes fluentilla englannilla ja alueella myydään paljon sellaisia tuontitavaroita, joita ei muualta kaupungista saa. Esimerkiksi Squad Whiskyn vierestä sai ranskalaisia laatuviinejä laatikkotavarana.

Squad Whiskyn hintataso oli Keski-Euroopan nettikauppoihin verrattuna hintava. Useat pullot olivat samanhintaisia kuin Alkossa yleisen hintatason ollessa hiukan kotoista monopolia huokeampi. Valikoima oli laaja, mutta koostui pääosin peruspulloista.

Mukaan tarttui Aberlourin uutuus, Casg Annamh, josta maksoin käytännössä saman, mitä pullo kustantaa Alkossa. Miksi ihmeessä ostin Puolasta perusviskin, jonka olisin voinut hakea Oulun keskustan Alkosta samaan hintaan?

Avainsanat ovat palvelu ja kokemus. Kun astuin kauppaan, avulias myyjä tarttui hihasta ja kyseli kuulumiset. Juteltiin viskistä ja lempiviskeistämme. Kerroin, että tykkään Clynelishistä ja Springbankista. Kaveri talutti kaupasta löytyvälle baaritiskille ja löi eteeni erittäin avokätisellä kaadolla mukin Ben Nevisin uutta kymppiä. Parempi puoliskoni sai lasiinsa mukaan tarttunutta Aberlouria.

Aberlour Casg Annamh

Maistelimme ja haistelimme viskejä ja juttelimme pullotteista myyjän kanssa. Tämän jälkeen ihastelimme vielä kauppaa. Suuri määrä viskipulloja on yksinkertaisesti ympäristö, jossa on mukava vain olla möllöttää. Omaan suuhuni Aberlour maistui edulliseksi nassiksi yllättävän hyvältä, ja koska kaupassa ei mitään erikoista ollut, nappasin pullon mukaani erittäin tyytyväisenä asiakkaana.

Oli siellä jotain erikoisempaakin, mutta oon köyhä.

Kaupasta poistuttua jäi vaivaamaan mieltäni ajatus, että miksi alkoholikauppa ei voisi toimia näin myös Suomessa? Mitenkään Alkoa väheksymättä, en ole koskaan tavannut siellä myyjää, joka ymmärtäisi viskeistä tai oluista alkeita enempää. Monopolin purkua odotellessa koetan ostaa viskinä myös jatkossa sieltä, missä koen hinnan, helppouden ja palvelun kohtaavan minua miellyttävällä tavalla. Hyvin usein tämä paikka ei valitettavasti ole Alko.

Linkkejä ja lisäluettavaa:

http://squadwhisky.pl/

Mietteitä edelliseltä Poznanin vierailulta

Helsinki-Vantaan viskitarjonta

Kun viskinystävä suuntaa ulkomaille, on usein mielessä mahdolliset kohdemaan halvat viinakaupat ja lentokentältä saatavat litran travel retail -pullotteet. Yleensä suomalainen suuntaa ulkomaille Helsinki-Vantaan kautta ja ensimmäiset viskiostoksethan kannattaa tehdä jo kohdemaahan matkustaessa. Vai kannattaako?

Lensin viime perjantaina Helsinki-Vantaalta Puolaan ja ajattelin tehdä pienen katsauksen lentokentän tarjontaan. Liian usein matkustaessa tuudittautuu ajatukseen, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Ehkä kotipesästä löytyy jotain mielenkiintoista juotavaa talvi-iltoja piristämään?

Olen ostanut Helsinki-Vantaalta viskiä muutaman kerran ja ikkunashoppaillut terminaalien kaupat kymmeniä kertoja. Tähän asti olen pitänyt tarjontaa tyydyttävänä. Toki se kalpenee monelle Keski-Euroopan kentälle, mutta viskiä on tarjolla useista hintaluokista ja useampaa sorttia.

Nopean vilkaisun perusteella minun täytyy hiukan korjata näkemyksiäni Helsinki-Vantaasta. Tällä kertaa viskitarjonta oli suorastaan surkea. Esimerkiksi Helsinki Duty Freessä oli nolla Ardbegiä ja nolla Bowmorea. Tämä oli järkytys siksi, että molempien tislaamojen 10-vuotiaat litran pullot ovat olleet niitä henkilökohtaisia talousviskejä joita olen kentiltä kantanut, jos en ole muuta ostettavaa jaksanut etsiä.

Joudun/pääsen lähiviikkoina lentämään hiukan enemmän ja ajattelin aloittaa Helsinki-Vantaalta hintaseurannan muutaman peruspullon pohjalta. Valitettavasti järkytyin tarjonnan heikkoudesta niin paljon, että ainoa pullo, jonka hinnan otin lopulta ylös, oli Taliskerin Dark Storm. Ja sitä en kyllä suosittele kenelläkään ellei omaa jotain sairasta fiksaatiota kyseiseen tislaamoon.

Alla pieni kuvareportaasi ja sanallinen yhteenveto.

Minun suositukseni Helsinki-Vantaalle on, että ostakaa suomalaista giniä ja suomalaista viskiä. Sitä ei liiemmin muualta saa ja ainakin gineissä laatu on kohdillaan. Muuten valikoima on mitäänsanomaton.

Helsinki-Vantaalta muuten puuttuivat myös överikalliit viskit, joita on aina kiva ihastella vitriinistä. Tätä "high endiä" edusti Ballantinesin 30-vuotias. Muistaakseni Helsinki Duty Freellä oli joskus Dalmoren Constellations -sarjaa hyllyssä ainakin yksi kappale. Vai muistanko omiani?

Ihanan halpaa - 1,1 miljoonaa dollaria Macallannista

Tällä viikolla viskimaailmaa järkytti jälleen yksi maailmanennätys. Macallanin 60-vuotias vuonna 1926 tislattu, ja erihienolla Valerio Adamin etiketillä varustettu, pullo myytiin hulppeaan 1,1 miljoonan dollarin hintaan.

Sosiaalinen media täyttyi huutokaupan jälkeen järkyttyneiden viskiharrastajien huokailuista. Ymmärrän yskän, mutta hetken mietittyäni päädyin siihen, että uskallan heittää ilmoille hiukan provosoivan mielipiteen: tämä pullo oli itseasiassa edullinen.

Kerrataan ensiksi muutama seikka itse pullosta. Se on järkyttävän vanha ja merkittävän harvinainen. Tällä etiketillä olevia pulloja on tietojeni mukaan tehty tasan 12 kappaletta. Tämän lisäksi etikettitaide lisää pullon arvoa, sillä Valerio Adamin kubistisen sarjakuvamaisella pop-taiteella on ihailijansa.

Kävinhän määki joskus tuolla tiluksia mittaamassa.

Ja kyllä, pulloa ei 99 prosentin varmuudella ostettu juotavaksi. Tällaiset viskipullot ovat keräilyesineitä, ja niitä tulee verrata muihin keräilyesineisiin. Esimerkiksi maailman kallein baseball-kortti on myyty 2,6 miljoonalla dollarilla, ja niitä oli tehty sentään 200 kappaletta. Kallein koskaan myyty Pokemon-kortti maksoi sekin reilu 100 000 dollaria. Ja viskikeräilijöillä on lähtökohtaisesti hiukan enemmän pinkkaa kuin Pokemon-korttien keräilijöillä.

Argumenttini on, että keräilyesineet tulee erottaa käyttöesineistä. Keräilyesineeksi nyt myyty Macallan on edelleen erittäin hintava, mutta mistään järjettömistä summista ei keräilyesineiden kontekstissa puhuta. Itseasiassa sijoituksena pullo voi olla jopa erinomainen, enkä usko että sen arvo tulee ainakaan tippumaan. Lähtökohtaisesti löysä raha kannattaa aina sitoa johonkin, joka kestää käteistä paremmin inflaatiota. Jos on reilu miljoona pankkitilillä ylimääräistä pyörimässä niin vanhojen Macallanien ostaminen ei ole ideana tyhmimmästä päästä.

Itse pullosta tuli näin loppukevennyksenä mieleen, että myös suomalaiset tislaamot voisivat ottaa Macallanista mallia ja yhdistää taidetta ja viskiä. Esimerkiksi Jukka Tilsa voisi tehdä etiketin seuraavaan Teerenpeliin!

Lähteitä ja lisälukemista:

https://justpeatit.blogspot.com/2013/02/skotlannin-matkapaivakirja-luku-4.html
https://www.nytimes.com/2018/10/03/world/europe/scotch-whisky-auction-record.html
https://blog.fromjapan.co.jp/en/anime/top-10-rarest-and-most-expensive-pokemon-cards-of-all-time.html
https://sports.gunaxin.com/most-valueable-baseball-cards/195571