Glencadam ja Old Ballantruan St. Michaelissa 25.3.

Eilen maisteltiin St. Michaelissa Angus Dundeen viskejä. Firma omistaa kaksi tislaamoa, Tomintoulin ja Glencadamin. Jälkimmäiseltä oli pöytään saatu 10-vuotias, 12-vuotias Port-viimeistelty ja 15-vuotias kun taas Tomintoulilta oli tarjolla Old Ballantruan -sarjan kaksi impressiota; 10-vuotias ja "peated". Yksimaltaisten lisäksi Angus Dundee tunnetaan sellaisista brändeistä kuin Glen Parker ja Smokey Joe.

Glencadam on jäänyt itsellä mieleen Jim Murrayn ylistävistä arvioista. Joskus vuosikymmenen alussa eräs ystäväni hankki peruskymppiä pullon kun taika-Jim sitä kehui. Viski oli omaan suuhun yksi suurimpia pettymyksiä koskaan, joka avasi aikoinaan silmiä myös The Whisky Bible -teosta kohtaan. Subjektiivisten makuelämysten pisteyttäminen ja siten objektiivisuuden verhoon kietominen on yksinkertaisesti petosta. Oli silti ilo päästä antamaan Glencadamille toinen mahdollisuus.

Glencadam 10yo

Tuoksu: New makea - taikinaa, liuotinta ja mesimäistä makeutta. Päärynöitä ja mallasta.

Maku: Suussa paljon nenää miellyttävämpi. Pitkä maku päättyy kivaan pippuripommiin, jota edeltää maltaan, vaniljan ja vihreiden hedelmien (päärynä, omena) sekamelska. Suutuntumaltaankin yllättävän jämäkkä.

Kaksijakoinen viski. Nenään nuori, kypsymätön ja jopa hiukan luotaantyöntävä. Suutuntuma ja pitkä pippurinen jälkimaku pelastavat kuitenkin paljon. Tuntui siltä, että tämä pitää maistaa ajan kanssa uudestaan. Se on positiivinen merkki.

Glencadam 12yo Port Finish

Tuoksu: Hiukan pistävää happamuutta. Punaisia viinimarjoja ja muita punaisia marjoja. Port ei kuitenkaan jyrää vaan taustalla tuoksuu ehta mallasviski.

Maku: Portin huomaa jälkimaussa. Viski kuivuu pippuriseen marjojen ja tammen yhdistelmään. Punaiset marjat hallitsevat makua, mutta eivät jyrää maltaista runkoa.

Ei niin hyökkäävä port-viimeistely mihin itse olen tottunut. Maltainen perusvivahde ei ollut tällä kertaa piilotettu marjojen alle. Ei huono port-viimeistely.

Glencadam 15yo

Tuoksu: Todella miellyttävää suolaa ja vaniljaa. Vihreitä omenia, banaanilaatikkoa. Mineraalinen ja kutsuva.

Maku: Pehmeä, hunajainen ja maltainen suutuntuma. Omenat ja muut hedelmät tuovat mieleen jonkun keväisen valkoviinin. Mineraalisuus tuo mieleen Glenfiddichin, hyvällä tavalla. Jälkimaussa jälleen pippuria.

No nyt oli highlanderi minun makuun! Ei merkkiäkään pistävistä liuottimista vaan selkeitä, erottuvia makuja miellyttävällä suutuntumalla. Tykkään.

Old Ballantruan 10yo

Tuoksu: Rasvaa, savua, hiiltä, likaa ja ripaus jotain yrttistä.

Maku: Rasvaa ja öljyä. Sokerista makeutta. Jopa lihaisa. Tuo mieleen tervaskantonuotiossa paistetun hiillosmakkaran.

Ällöttävä viski. Vihaan savuoluita ja tässä oli monelle savuoluelle tyypillistä rasvaista savua. En ostaisi. Hyi!

Old Ballantruan "The Peated Malt"

Tuoksu: Pistävän alkoholinen. Turvetta. Jotenkin yksioikoisen oloinen. En itse saanut oikein kiinni.

Maku: Turvetta niin että kieli menee turraksi. Ei onneksi sitä rasvaa, vaan maltaita, suolaa ja ripaus salmiakkia.

Tämä oli jo parempi, mutta jopa speysiden turvemöröiksi aika kauheita esityksiä. Toisaalta sen verran äärimmäisiä, että saattavat jollekin upota. Itse en aio enää näihin koskea. Glencadamit sen sijaan maistuivat ja 15-vuotias oli omaan suuhun jopa loistava. Pitää tarkastella jossain välissä rangen muutakin tarjontaa.

Loppuun vielä toivotam, ja me toivotam, onnellista ja hyvää kansainvälistä viskin päivää! Itse juhlistan merkkipäivää näissä merkeissä:

Enkelten siivu Glencadam kymppiä

Aloitetaan tämänkertainen postaus elokuvasuosituksella. The Angel's Share tuli viime viikolla katsastettua ja kyseessä oli varsin mukava pätkä. Lyhyesti referoiden elokuva kertoo ehdonalaisvangista, joka ehdonalaisvalvojansa toimesta tutustuu yksimaltaisten maailmaan. Mies paljastuu todelliseksi luonnonlahjakkuudeksi viskin maistelussa ja tislaamovierailun aikana päähenkilö saa ystäviensä kanssa idean, jonka toteuttamista elokuva seuraa. Elokuva tarjoaa huumorin ja draaman lisäksi kauniita maisemia ja todella hankalasti ymmärrettävää skottimurretta. Ilman enkkutekstejä en elokuvaa suosittelisi, ellei fluentisti lontoo taivu. Ja kyllä, ainakin kaksi tislaamoa pääsee esittelemään logoaan ja tilojaan. En paljasta, katso itse.

Viskinä esittelen tällä kertaa budjettihighlanderin. Glencadamin OB kymppi oli tarttunut kaverin haaviin ulkomaan reissulta, "koska se oli halpa ja siinä luki single malt". Odotukset eivät siis olleet korkealla. Whisky Biblen selailu kuitenkin osoitti, että tislaamon tuotteet ovat ainakin Murraylle maistuneet. Kyseinen pullote oli saanut herralta huikeat 95 pistettä. Tislaamo ei ole unohtanut mainostaa tätä myöskään kotisivuillaan, joilla pääsee tutustumaan tarkemmin myös viiteen muuhun peruspullotteeseen.

Tällä hetkellä Angus Dundeen omistama Glencadam valmistaa 1,5 miljoonaa litraa tislettä vuosittain. Historialtaan Glencadam noudattaa erittäin tuttua kaavaa. Useiden omistajanvaihdosten jälkeen tislaamo sulki ovensa vuonna 2000, mutta pelastettiin Angus Dundeen toimesta 2003. Kaksi vuotta myöhemmin nykyinen Glencadam single malt näki ensi kertaa päivänvalon 15-vuotiaan OB:n tullessa markkinoille.

Glencadam 10yo OB

Tuoksu: Hennon mesimäinen, mallasta ja valkopippuria.

Maku: Mausteista mallasta, lopussa hiukan suolaa. Suutuntumaltaan miellyttävän täyteläinen. Silti maultaan jotenkin liian hennon ja kevyen oloinen.

Tämä viski tippui omalta osaltani siihen kuuluisaan harmaaseen massaan. Maistelin tätä rinnakkain Balblair 97:n ja BenRiachin 16-vuotiaan kanssa ja Glencadam jäi pahasti kaksikon jalkoihin. Liian kevyt ja hento ollakseen minun kirjoissani hyvä single malt. Murrayn hämmästyttävän korkeat pisteet pistää miettimään, että jääkö itseltä jotain ymmärtämättä tämän viskin hienoudesta.