Highland Park Dark Origins - kertomuksia Magnus Eunsonista

Highland Parkin NAS-uutuus kantaa nimeä Dark Origins. Nimen alkuperä on tislaamon tapojen mukaisesti vähintäänkin korkealentoinen. Tislaamon oletettu perustaja Magnus Eunson ja häneen liittyvät tarinat ovat julkaisun kantava voima. Koko tarina Eunsonin seikkailusta kannattaa käydä lukemassa, jos Valvira suo, Highland Parkin omilta sivuilta, joihin pääset käsiksi painamalla tästä.

Niille, jotka eivät jaksa lontoota tavata, tiivistetään tarina pariin virkkeeseen. Eunsonilla ei ollut niin sanotusti puhtaat jauhot (tai tässä tapauksessa maltaat) pussissa. Salakuljetuksella ja laittomalla tislaustoiminnalla on siis luotu myös yhden aikamme tunnetuimman viskibrändin perustukset. Markkinointiosaston antama kuva kaverista tuo mieleen perinteiset veijaritarinat ja "hyvät" rosvot: Britteinsaarilla Robin Hood, meillä Suomessa ensimmäisenä tulee mieleen Lapin kairojen legenda Mosku. Moskun tarina olisikin muuten hedelmällinen markkinointipohja jollekin suomalaiselle mallasjohdannaiselle tislaustuotteelle. Idean kuulitte sitten ensimmäisen kerran minulta. Mosku-vodkaa tosin taitaa jo olla.

Highland Park Dark Origins 46,8%

Tuoksu: Marjaa, nahkaa, ehkä jopa sitä kuuluisaa kanervaa. Tulee jollain tapaa Edradourin port/sherry -kokeilut mieleen. Vedellä marjat muuttuvat enemmän etelän hedelmien suuntaa: banaania, jopa persikkaa.

Maku: Mukavaa kuivaa turpeisuutta makeisiin hedelmiin yhdistettynä. Ilman vettä kuitenkin aika tunkkaisen oloinen. Vesilisällä aukeaa huomattavasti ja antaa jopa tuhkaisia nuotteja kera hedelmien ja mausteiden, jotka allekirjoittanutta miellyttävät.

Kaksijakoinen kokemus. Ilman vettä toi pahimmillaan mieleen jopa Laphroaigin PX:n. Veden kanssa huomattavasti parempi, mutta silti sellainen sekametelisopan oloinen. Ei hurmannut, mutta jäi sen verta kummittelemaan, että maistan toisenkin kerran kun tilaisuus tulee.

Dark Originsin kanssa nautittavaksi sopii musiikki sieltä synkimmästä päästä.

Lehdistötiedote: Pyynikin Käsityöläispanimo ja Kyrö Distillery Company valmistaa #Viskigate oluen!

Lehdistötiedote: 24.10.2014

Pyynikin Käsityöläispanimo ja Kyrö Distillery Company valmistaa #Viskigate oluen!

JaskanKaljat- ja mushiMALT blogien idean pohjalta tamperelainen Pyynikin Käsityöläispanimo valmistaa isokyröläisen tislaamon Kyrö Distillery Companyn kanssa #Viskigate-nimisen oluen. Kyrö Distillery Company luovuttaa Pyynikin Käsityöläispanimolle tänä viikonloppuna OlutExpo –tapahtumassa Kaapelitehtaalla, kaksi 30 litran viskitynnyriä.

Toisessa näistä tynnyreistä on kypsytetty ruistislettä ja toinen on käyttämätön. Näihin tynnyreihin Pyynikin Käsityöläispanimo laittaa kypsymään erittäin rajoitetun erän olutta. Kaikki oluesta saatava voitto menee hyväntekeväisyyteen. Oluen nimeksi tulee Pyynikin KDC #Viskigate Stout. Olut tulee valmistumaan joulukuun 2014 loppuun mennessä.


Viskikohu

Viime viikkojen aikana mediassa on vellonut #Viski ja #Viskigate. Kohun keskellä olivat myös kaksi blogia, JaskanKaljat ja mushiMALT. Nämä blogit julkaisivat OlutExpo-nimisestä tapahtumasta juomalistoja, jotka aluehallintovirasto (AVI) tulkitsi tapahtuman laittomaksi mainonnaksi. Lopulta viski-sanan käyttöön puututtiin AVIn toimesta. Tapahtumanjärjestäjä joutui ilmoittamaan blogisteille, että heidän kirjoittamistaan tapahtumaan liittyvistä julkaisuista tulisi poistaa otsikoista ja tapahtumalogoista viski-sana.


Mistä idea lähti?

Viime viikonloppuna JaskanKaljat-blogin Jaakko Matikainen ja mushiMALT-blogin Nikolas vaihtoivat keskenään kuulumisia ja jolloin tuli esille idea valmistaa viskiolut. Idea hioutui illan aikana niinkin pitkälle, että arkena Nikolas otti yhteyttä Isossakyrössä sijaitsevaan tislaamoon nimeltä Kyrö Distillery Company.

Tislaamolla innostuttiin ideasta, joten Jaakko otti yhteyttä tamperelaisen Pyynikin Käsityöläispanimon Tuomas Pereen, kertoakseen ideasta. Tuomas piti ideaa hyvänä ja näin alkoi pitkä viestittely osapuolten kesken, jonka tuloksena syntyi idea valmistaa Pyynikin Käsityöläispanimon valmistamaa olutta, kahdessa Kyrö Distillery Companyn (KDC) 30 litran viskitynnyrissä. Lopputuloksena syntyisi olut nimeltä Pyynikin KDC #viskigate Stout.

Jaakko ja Nikolas keksivät kyseisen oluen idean, mutta eivät muuten tule liittymään oluen valmistukseen/tuottamiseen – ainoastaan tarjotaan idea, jonka Pyynikin Käsityöläispanimo ja Kyrö Distillery Company toteuttavat. Olut tullee valmistumaan joulukuun 2014 loppuun mennessä ja kaikki oluesta tuleva voitto tullaan lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen. Oluen valmistavat tahot etsivät nyt sopivaa hyväntekeväisyyskohdetta, joka liittyisi esim. päihdetyöhön tai lastensuojeluun.

Tämä ensimmäinen erä oluesta tulee olemaan erittäin rajallinen, mutta jatkoa on varmasti tulossa! Olut tulee saataville Papabeersin olutverkkokauppaan ja myöhemmin valittaviin maistelutilaisuuksiin.


Minkälainen olut on Pyynikin Käsityöläispanimon Stout?

Olut on tyyliltään stout, jonka mallaspohjaan on lisätty perusmaltaiden lisäksi paahdettua ohraa, ohrahiutaleita, vehnäjauhoja ja vehnämallasta. Humaliksi valittiin Challenger ja Target ja katkerot jätettiin hieman alemmas, noin EBU 20:een. Hiivana käytetään britti-stouthiiva ja olut on alkoholitilavuusprosenteilta 7. Tarkoitus on antaa tynnyrin tehdä taikansa tähän pyöreään stouttiin.


Minkälaiseen tynnyriin olut tullaan laittamaan?

Olut kypsytetään kahden tynnyrin yhdistelmänä: amerikkalaisesta valkotammesta valmistetuissa 30 litran tynnyreissä, jossa toisessa on aiemmin kypsytetty KDC:n ruistislettä. Toinen tynnyreistä on niin sanotusti virgin oak –tynnyri, eli siinä ei ole aiemmin kypsytetty mitään. Tynnyrit on kotoisin Espanjasta ja niiden sisäpinta on poltettu soveltuakseen paremmin juomien kypsyttämiseen.


Lisätietoa aiheesta:

JaskanKaljat, Jaakko Matikainen, Olutblogisti, jaska(at)jaskankaljat.fi
mushiMALT, Nikolas, Viski- ja olutblogisti, mushimalt(at)gmail.com
Pyynikin Käsityöläispanimo, Tuomas Pere, Oluentekijä, info(at)pyynikki.org
Kyrö Distillery Company, Mikko Koskinen, Brand & Gin, mikko(at)kyrodistillery.com, 0503794642

---
Blogit:
JaskanKaljat (www.jaskankaljat.fi)
mushiMALT (www.mushimalt.blogspot.fi)

Viskiostereita ja neljän suora Glen Gariocheja

Glen Garioch on tarjonnut minulle historian saatossa sen huonoimman kokemuksen yksimaltaisten parissa. Tislaamon Highland Tradition on huonoin maistamani single malt -viski. Onneksi annoin tislaamolle uuden mahdollisuuden, sillä vastaan on tullut hyviäkin pullotteita. Oikeastaan Highland Tradition näyttäisi olevan se säännön vahvistava poikkeus. Tämä ei niin hypetetty tislaamo valmistaa pääosin laadukasta kamaa, joka ei todellakaan huku Speysiden tai Highlandin harmaaseen massaan.

Reilu viikko takaperin pääsin maistelemaan neljää tislaamon tuotetta rinnakkain. Kattauksessa oli 12-vuotias, Virgin Oak, bourbon kypsytelty Vintage 1994/2011 ja sherrykypsytetty Vintage 1999/2013. Kaksi ensimmäistä pääsivät rinnakkain lasiin ja Vintaget säästettiin loppuhuipennukseksi.

Glen Garioch 12yo

Tuoksu: Banaania, sitruksia, mallasta ja hentoa vaniljamaista makeutta. Ministi puskee liimaa jostain välistä sotkemaan muuten oivaa tuoksua.

Maku: Tasapainoinen ja miellyttävän maltainen. Suutuntuma kivennäisvesimäinen. Loppumaussa iskee kivasti pippuria hedelmien ja maltaan sekaan. Ei paha!

Glen Garioch Virgin Oak

Tuoksu: Nenään miellyttävä tapaus. Julia-karamellejä, rusinoita ja puuta.

Maku: 12-vuotiasta veljenään ohuempi, rajumpi, ärhäkämpi ja jopa "palaneen" oloinen. Ei oikein mitään mistä ottaa kiinni. Tätä ei huvikseen kielellä pyörittele. Vedellä rauhoittuu hieman ja antaa pieniä pilkahduksia vihreästä ruohosta. Erittäin lupaavaan nenään ja 12-vuotiaan tasapainoisuuteen nähden todella kova pettymys.

Kaksikosta selvisi mielestäni selkeänä voittana 12-vuotias, joka on peruspullotteeksi kyllä oivaa tavaraa. Suosittelen! Tällä kertaa Virgin Oak petti ja pahasti ja oli mielestäni kattauksen selvästi heikoin viski. Tämä yllätti, sillä yleensä olen näistä virgin oak -johdannaisista pitänyt. Seuraavana lasiin laukkasivat vintaget.

Glen Garioch 1994/2011

Tuoksu: Makeaa vahamaisuutta, hapokasta greippiä ja ripaus vaniljaa. Valloittava tuoksu!

Maku: Makea hapokkuus jatkaa hallitsevana elementtinä ja saa seurakseen voin. Loppumaun mausteet ja salmiakki kruunaavat hienon juomaelämyksen!

Glen Garioch 1999/2013

Tuoksu: Kumia, luumuja ja muita kuivattuja hedelmiä sekä ruutia.

Maku: Kuivatut hedelmät dominoivat ruudin ja pähkinöiden tukiessa makua. Hieno juoma tämäkin!

Tynnyrivahvat Vintaget olivat tällä kertaa mielestäni omassa kastissaan. Hintaluokassaan molemmat ovat huippuviskejä, joita ostaa ja juo mielellään. Bourbonkypsytetty 1994/2011 antoi lähes clynelishmäisiä piirteitä nenään ja oli siten kaksikosta enemmän minun makuuni, mutta mukavan tuhti oli tämä sherryisempikin tapaus. Kahdeksan hengen seurueen suosikki löytyikin näistä kahdesta bourbon-viimeistellyn vieden niukasti voiton 4-3. Yksi hajaääni meni Virgin Oakille. Virgin Oakia lukuunottamatta en näe syytä olla ostamatta näitä, jos vastaan tulevat ja hintakehityksessä ei ihmeempiä tapahdu. Nannaa!

***

Ja eihän ne viskisekoilut tähän loppuneet. Stockmannin Hullut päivät antoivat hulluja ideoita ja tuli kannettua kotiin kaksi laatikkoa ostereita. Sen sijaan, että olisin tyytynyt sitruunamehuun tai soijaan näiden limakasojen syönnissä, päätin lyödä pöytään viskiä. Caol Ilan moscatel-viimeistelty distillers edition antoikin osteriin, näin kiltisti sanoen, "jännän" vivahteen. Osterin sisällä oleva suolainen liemi sai itseasiassa savusta aika hauskan lisän merelliseen makupalettiinsa. Valitettavasti itse osteri taisi kyllä tällä kertaa vain huonontua viskin lisäämisestä. Mutta eipä tarvi toista kertaa tätä ruokaa viskillä pilata. 

Herkkujen aatelia!

Ajatuksia viskigatesta

Viikonloppuna somea ravisteli viskigate. Tapahtumat alkoivat perjantaina, kun mushiMALT- ja Jaskan Kaljat -blogien pitäjät saivat AVIlta nootin, että Olut ja viskiexpoon (oletan, että festivaalin oikean nimen mainitseminen on tässä tapauksessa sallittua) liittyvistä kirjoituksista on poistettava sanat viski tai tapahtuman anniskelulupa evätään. Tarkka tapahtumien kulku kannattaa katsoa asianomaisten blogeista. Jaskan Kaljat ja mushiMALT.

Tapaukseen liittyy paljon absurdeja piirteitä. Väännetään rautalangasta: Miten yksityisen henkilön, joka ei ole tapahtumaa järjestämässä, blogipostaukset voivat olla este tapahtuman anniskelulupien saamiselle? Ainoa selitys on se, että Aluehallintovirastossa ei uskota, että kirjoittelu on vastikkeetonta tai kirjoittajilla ei ole kytköksiä tapahtuman organisaatioon. Tällaiset syytökset pitäisi pystyä todistamaan ennen mielivaltaista sananvapauden rajoittamista. Tässä tapauksessa molemmat bloggarit taipuivat viranomaisen "pyyntöön", sillä vastuun ottaminen harrastustapahtuman kaatumisesta ei ole vaivan arvoista. Koko irvokas tapahtumaketju noudattaakin armeijasta tutun joukkopsykologian tunnusmerkkejä: yksi mokaa, koko joukko kärsii. Tällainen ei kuulu oikeusvaltion toimintatapoihin.

Asia poiki myös mielenkiintoisia sivujuonteita. Helsingin Sanomien, Iltalehden ja Ilta-Sanomien jutut aiheesta nousivat nopeasti luetuimpien uutisten joukkoon ja somessa on käynyt koko viikonlopun kova kuhina. Suuttumus viranomaistoiminnan mielivaltaisuuteen ja alkoholipolitiikan uusiin tuuliin on ollut käsinkosketeltavaa. Uusi blogikin ilmestyi meitä ilahduttamaan. Varmaa on kuitenkin se, että Olut ja viskiexpolle tämä mediahuomio oli lottovoitto. Toivottavasti mahdollisimman moni saapuukin edes protestiksi paikalle!

Sinänsä koko Suomen alkoholipolitiikan nykytila ja siitä käytävä keskustelu on naurettavaa. Olen iltalukemisena kahlannut läpi Jonna Pulkkisen Jallu: Jaloviinan ja paloviinan historia -teosta. Siitä löytyvä historiaosuus antaa oivan kuvan Suomen kieroutuneesta alkoholipolitiikasta historian saatossa. Kuitenkin perustrendi kieltolainjälkeisessä Suomessa on ollut selvä. Alkoholilaki on järkevöitynyt ja löystynyt. 2000-luvun veronalennukset laskivat alkoholin hinnan jo sivistysvaltion tasolle. Kuvaavaa on se, että kun veronalennuksista luovuttiin, eräs ystäväni osti juuri ennen päätöksen voimaantuloa noin 10 pulloa yksimaltaista paikallisesta pitkäripaisesta. Tämän jälkeen hänen viinaostoksistaan ei ole pahemmin verorahoja Suomeen jäänyt, vaan roposet ovat kiltisti matkanneet Saksaan, Hollantiin ja Britteinsaarille.

Uusimpana twistinä tässä farssissa oli Glenmorangien kotisivuille pääsyn esto suomalaisista ip-osoitteista. Huhujen mukaan kyseessä oli tislaamon oma päätös, mutta on hankala kuvitella tällaisen päätöksen syntymistä ilman Suomen viranomaisten yhteydenottoa. Toivottavasti tämä hulluus sentään lopetetaan mahdollisimman pian. Nettisensuuri ei tule toimimaan. Ja jos moiset hullutukset huolettaa, kannattaa käydä hakemassa vaikkapa TOR-selain koneelleen. Näin anonymiteetti on suojattu ja kansalliset rajoitukset eivät ole enää ongelma.

Suomen viranomaisten ja alkoholilain toimivuuden kannalta internet tulee olemaan suuri ongelma. Suomen lait eivät ainakaan minun tietääkseni koske ulkomaisilla palvelimilla olevia internetsivustoja, vaikka ne olisivat suomalaisten ylläpitämiä ja suomenkielellä. Olen myös huolissani vuodenvaihteen alkoholilain tuomista uudistuksista. Esimerkiksi rekkojen kyljestä poistuvat alkoholimainokset tulevat olemaan onnenpäivä vaikkapa virolaisille kuljetusfirmoille, joita rajoitukset eivät tule koskemaan. Työn ja yrittäjyyden vastainen politiikka kansanterveyttä olkinukkena käyttäen on rikos Suomen kansaa kohtaan.

Ylläolevan pohjalta minä, Just Peat It! -blogin pitäjä Sampo Marski, lupaan antaa täyden tukeni tulevissa eduskuntavaaleissa sille puolueelle, joka tämän hulluuden lupaa lopettaa. Haluan myös ilmaista tukeni Jaskan Kaljat ja mushiMALT -blogien pitäjille ja toivon, että asia saa myös päättäjät hereille. Vielä ei ole vuosi 1984.