Ajatuksia viskigatesta

Viikonloppuna somea ravisteli viskigate. Tapahtumat alkoivat perjantaina, kun mushiMALT- ja Jaskan Kaljat -blogien pitäjät saivat AVIlta nootin, että Olut ja viskiexpoon (oletan, että festivaalin oikean nimen mainitseminen on tässä tapauksessa sallittua) liittyvistä kirjoituksista on poistettava sanat viski tai tapahtuman anniskelulupa evätään. Tarkka tapahtumien kulku kannattaa katsoa asianomaisten blogeista. Jaskan Kaljat ja mushiMALT.

Tapaukseen liittyy paljon absurdeja piirteitä. Väännetään rautalangasta: Miten yksityisen henkilön, joka ei ole tapahtumaa järjestämässä, blogipostaukset voivat olla este tapahtuman anniskelulupien saamiselle? Ainoa selitys on se, että Aluehallintovirastossa ei uskota, että kirjoittelu on vastikkeetonta tai kirjoittajilla ei ole kytköksiä tapahtuman organisaatioon. Tällaiset syytökset pitäisi pystyä todistamaan ennen mielivaltaista sananvapauden rajoittamista. Tässä tapauksessa molemmat bloggarit taipuivat viranomaisen "pyyntöön", sillä vastuun ottaminen harrastustapahtuman kaatumisesta ei ole vaivan arvoista. Koko irvokas tapahtumaketju noudattaakin armeijasta tutun joukkopsykologian tunnusmerkkejä: yksi mokaa, koko joukko kärsii. Tällainen ei kuulu oikeusvaltion toimintatapoihin.

Asia poiki myös mielenkiintoisia sivujuonteita. Helsingin Sanomien, Iltalehden ja Ilta-Sanomien jutut aiheesta nousivat nopeasti luetuimpien uutisten joukkoon ja somessa on käynyt koko viikonlopun kova kuhina. Suuttumus viranomaistoiminnan mielivaltaisuuteen ja alkoholipolitiikan uusiin tuuliin on ollut käsinkosketeltavaa. Uusi blogikin ilmestyi meitä ilahduttamaan. Varmaa on kuitenkin se, että Olut ja viskiexpolle tämä mediahuomio oli lottovoitto. Toivottavasti mahdollisimman moni saapuukin edes protestiksi paikalle!

Sinänsä koko Suomen alkoholipolitiikan nykytila ja siitä käytävä keskustelu on naurettavaa. Olen iltalukemisena kahlannut läpi Jonna Pulkkisen Jallu: Jaloviinan ja paloviinan historia -teosta. Siitä löytyvä historiaosuus antaa oivan kuvan Suomen kieroutuneesta alkoholipolitiikasta historian saatossa. Kuitenkin perustrendi kieltolainjälkeisessä Suomessa on ollut selvä. Alkoholilaki on järkevöitynyt ja löystynyt. 2000-luvun veronalennukset laskivat alkoholin hinnan jo sivistysvaltion tasolle. Kuvaavaa on se, että kun veronalennuksista luovuttiin, eräs ystäväni osti juuri ennen päätöksen voimaantuloa noin 10 pulloa yksimaltaista paikallisesta pitkäripaisesta. Tämän jälkeen hänen viinaostoksistaan ei ole pahemmin verorahoja Suomeen jäänyt, vaan roposet ovat kiltisti matkanneet Saksaan, Hollantiin ja Britteinsaarille.

Uusimpana twistinä tässä farssissa oli Glenmorangien kotisivuille pääsyn esto suomalaisista ip-osoitteista. Huhujen mukaan kyseessä oli tislaamon oma päätös, mutta on hankala kuvitella tällaisen päätöksen syntymistä ilman Suomen viranomaisten yhteydenottoa. Toivottavasti tämä hulluus sentään lopetetaan mahdollisimman pian. Nettisensuuri ei tule toimimaan. Ja jos moiset hullutukset huolettaa, kannattaa käydä hakemassa vaikkapa TOR-selain koneelleen. Näin anonymiteetti on suojattu ja kansalliset rajoitukset eivät ole enää ongelma.

Suomen viranomaisten ja alkoholilain toimivuuden kannalta internet tulee olemaan suuri ongelma. Suomen lait eivät ainakaan minun tietääkseni koske ulkomaisilla palvelimilla olevia internetsivustoja, vaikka ne olisivat suomalaisten ylläpitämiä ja suomenkielellä. Olen myös huolissani vuodenvaihteen alkoholilain tuomista uudistuksista. Esimerkiksi rekkojen kyljestä poistuvat alkoholimainokset tulevat olemaan onnenpäivä vaikkapa virolaisille kuljetusfirmoille, joita rajoitukset eivät tule koskemaan. Työn ja yrittäjyyden vastainen politiikka kansanterveyttä olkinukkena käyttäen on rikos Suomen kansaa kohtaan.

Ylläolevan pohjalta minä, Just Peat It! -blogin pitäjä Sampo Marski, lupaan antaa täyden tukeni tulevissa eduskuntavaaleissa sille puolueelle, joka tämän hulluuden lupaa lopettaa. Haluan myös ilmaista tukeni Jaskan Kaljat ja mushiMALT -blogien pitäjille ja toivon, että asia saa myös päättäjät hereille. Vielä ei ole vuosi 1984.