Viskiostereita ja neljän suora Glen Gariocheja

Glen Garioch on tarjonnut minulle historian saatossa sen huonoimman kokemuksen yksimaltaisten parissa. Tislaamon Highland Tradition on huonoin maistamani single malt -viski. Onneksi annoin tislaamolle uuden mahdollisuuden, sillä vastaan on tullut hyviäkin pullotteita. Oikeastaan Highland Tradition näyttäisi olevan se säännön vahvistava poikkeus. Tämä ei niin hypetetty tislaamo valmistaa pääosin laadukasta kamaa, joka ei todellakaan huku Speysiden tai Highlandin harmaaseen massaan.

Reilu viikko takaperin pääsin maistelemaan neljää tislaamon tuotetta rinnakkain. Kattauksessa oli 12-vuotias, Virgin Oak, bourbon kypsytelty Vintage 1994/2011 ja sherrykypsytetty Vintage 1999/2013. Kaksi ensimmäistä pääsivät rinnakkain lasiin ja Vintaget säästettiin loppuhuipennukseksi.

Glen Garioch 12yo

Tuoksu: Banaania, sitruksia, mallasta ja hentoa vaniljamaista makeutta. Ministi puskee liimaa jostain välistä sotkemaan muuten oivaa tuoksua.

Maku: Tasapainoinen ja miellyttävän maltainen. Suutuntuma kivennäisvesimäinen. Loppumaussa iskee kivasti pippuria hedelmien ja maltaan sekaan. Ei paha!

Glen Garioch Virgin Oak

Tuoksu: Nenään miellyttävä tapaus. Julia-karamellejä, rusinoita ja puuta.

Maku: 12-vuotiasta veljenään ohuempi, rajumpi, ärhäkämpi ja jopa "palaneen" oloinen. Ei oikein mitään mistä ottaa kiinni. Tätä ei huvikseen kielellä pyörittele. Vedellä rauhoittuu hieman ja antaa pieniä pilkahduksia vihreästä ruohosta. Erittäin lupaavaan nenään ja 12-vuotiaan tasapainoisuuteen nähden todella kova pettymys.

Kaksikosta selvisi mielestäni selkeänä voittana 12-vuotias, joka on peruspullotteeksi kyllä oivaa tavaraa. Suosittelen! Tällä kertaa Virgin Oak petti ja pahasti ja oli mielestäni kattauksen selvästi heikoin viski. Tämä yllätti, sillä yleensä olen näistä virgin oak -johdannaisista pitänyt. Seuraavana lasiin laukkasivat vintaget.

Glen Garioch 1994/2011

Tuoksu: Makeaa vahamaisuutta, hapokasta greippiä ja ripaus vaniljaa. Valloittava tuoksu!

Maku: Makea hapokkuus jatkaa hallitsevana elementtinä ja saa seurakseen voin. Loppumaun mausteet ja salmiakki kruunaavat hienon juomaelämyksen!

Glen Garioch 1999/2013

Tuoksu: Kumia, luumuja ja muita kuivattuja hedelmiä sekä ruutia.

Maku: Kuivatut hedelmät dominoivat ruudin ja pähkinöiden tukiessa makua. Hieno juoma tämäkin!

Tynnyrivahvat Vintaget olivat tällä kertaa mielestäni omassa kastissaan. Hintaluokassaan molemmat ovat huippuviskejä, joita ostaa ja juo mielellään. Bourbonkypsytetty 1994/2011 antoi lähes clynelishmäisiä piirteitä nenään ja oli siten kaksikosta enemmän minun makuuni, mutta mukavan tuhti oli tämä sherryisempikin tapaus. Kahdeksan hengen seurueen suosikki löytyikin näistä kahdesta bourbon-viimeistellyn vieden niukasti voiton 4-3. Yksi hajaääni meni Virgin Oakille. Virgin Oakia lukuunottamatta en näe syytä olla ostamatta näitä, jos vastaan tulevat ja hintakehityksessä ei ihmeempiä tapahdu. Nannaa!

***

Ja eihän ne viskisekoilut tähän loppuneet. Stockmannin Hullut päivät antoivat hulluja ideoita ja tuli kannettua kotiin kaksi laatikkoa ostereita. Sen sijaan, että olisin tyytynyt sitruunamehuun tai soijaan näiden limakasojen syönnissä, päätin lyödä pöytään viskiä. Caol Ilan moscatel-viimeistelty distillers edition antoikin osteriin, näin kiltisti sanoen, "jännän" vivahteen. Osterin sisällä oleva suolainen liemi sai itseasiassa savusta aika hauskan lisän merelliseen makupalettiinsa. Valitettavasti itse osteri taisi kyllä tällä kertaa vain huonontua viskin lisäämisestä. Mutta eipä tarvi toista kertaa tätä ruokaa viskillä pilata. 

Herkkujen aatelia!