Wemyss Malts -tasting St. Michaelissa 5.11.2014

Keskiviikkona maisteltiin Maikkelissa Wemyss Maltsin tuotteita ja sinnehän se oli suunnattava. Ensimmäiset kunnon pakkaset ja 15 minuutin pyörämatka takasivat sen, että viski tuli tarpeeseen.

Paikalle oli saatu maahantuojana toimivan BrewSeekersin Janne Lehtinen kertomaan tuotteista. Wemyss Malts on uusi tulokas indiepullottajien laajassa katraassa, mutta on Suomessa saanut ihan kiitettävästi jo näkyvyyttä. Taisi viime vuoden Uisgeessa olla firman tuotteita maistissa ja Alkokin tarjoaa ainakin Peat Chimneytä rahaa vastaan. Kovin monen indiepullotajan tuotteita ei pitkäripaisesta löydy.

2005 perustettu Wemyss Malts on laittanut noin muutenkin isot pyörät pyörimään, sillä joulukuun alussa pitäisi tippua ensimmäiset pisarat heidän uudesta lowlandeille pystytetystä tislaamostaan. Kingsbarn tulee tislaamon nimeksi ja se tähtää nimenomaan oman single maltin tuottamiseen. Hieno, että alamaillekin saadaan uutta tislaamoa pystyyn.

Illan kattaus koostui viidestä Wemyss Maltin tuotteesta, joista alla lyhyesti, miltä ne minun suuhuni maistuivat. Janne veti asiapitoisen tastingin, vaikkakin pieni kiireen tuntu vaivasi tastingia. Ei kerennyt yhtä kunnolla tuoksutella, saati maistaa, kun kiirehdittiin jo seuraavan juoman pariin. St. Michael osoittautui myös lähes tekemättömäksi paikaksi kuvauksen suhteen, ainakin kännykkäkameralla. Pitäisi vissiin hankkia se järkkäri.

Ei se kuvaaminen nyt oikein...

Linkwood 2000/2011 46% "Vanilla Zest"

Tuoksu: Vaniljaa, new makea, sitruunaa. Jopa hieman hiivainen. Tulee Hoegaarden sitruunanpalalla mieleen.

Maku: Kepeä runko, mutta yllätävän tyylikäs. Inkivääriä, mausteita, sitruunaa, mallasta. Yleisilmeeltään aika hapan.

Morhlach 1996/2011 46% "Vanilla Oak"

Tuoksu: Kevyen kukkainen, todella makeaa vaniljaa ja tammea.

Maku: Kehokkaampi kuin Linkwood. Sitrusta, mallasta, vaniljaa, mausteita ja lopussa ripaus salmiakkia.

Nämä kaksi olivat hyvin samankaltaisia viskejä. Oma ääneni meni kuitenkin Linkwoodille. Jotenkin raikkaampi ilmestys. Mortlach nyt vain toimii sherryn kanssa paremmin.

Glen Elgin 1995/2013 46% "Eastern Promise"

Tuoksu: Hajuvettä, minttua ja ruusuja.

Maku: Hapan, marjainen ja yllätävän lyhyt.

Todella outo viski. Soudin ja huopasin mielipiteeni kanssa, mutta kait se on todettava: tämä ei ollut minun viski. Ällöttävän hajuvesimäinen.

Ben Nevis 1990/2011 46% "Red Berry Cream"

Tuoksu: Öljyä, aprikooseja, happamia hedelmiä, sitrusta, Ipaa ja häivähdys new makea, jota ei näin iäkkäästä tuotteesta odottaisi,

Maku: Mallasta, likaista öljyä, hedelmiä, jotka jälkimaussa muuttuva mukavaksi mausteisuudeksi. Tässäkin IPA-maisia nootteja. Skittlesejä!

Tästä tuli mieleen VYS:in Old Buck, ja tämä on kehu. Tuoksun perusteella olin epäileväinen, mutta mausta irtosi vaikka ja mitä miellyttävää. Nam!

Cragganmore 1989/2013 46% "Evergreen Forest"

Tuoksu: Päärynää, mallasta. Todella raikas! Tuo mieleen nimensämukaisesti mieleen keväisen sekametsän piene sadekuuron jäljiltä. Olin kirjoittanut alkuperäisiin nootteihin, "ilmava" kuvaamaan tätä tunnetta.

Maku: Pähkinöitä, mausteita, omenoita ja päärynöitä. Taittuu mausteisiin ja salmiakkiin loppua kohden. Häivähdys jopa turvetta?

Parhaat oli säästetty loppuun ja kyllähän tämä Cragganmore porukan paras oli. Toki, olen tislaamon tuotteista aina pitänyt. Wemyssin arvostus kyllä nousi tämän tastingin myötä. Hävettää myöntää, mutta jotenkin firman pullojen muoto ja etiketit ovat olleet luotaantyöntäviä. Jälleen osoitus mielikuvien tärkeydestä markkinoinnissa. Jollain kelttijumalilla höystettynä nämäkin tuotteet olisivat kaikkien huulilla.

Pääsiäisen viskiseikkailut - GlenDronach Linkwoodin metsässä.

Pääsiäistä on hyvä juhlistaa hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Pääsiäishedonismin aloituksena toimi tänä vuonna maittava sushiateria jonka perään sopikin mainiosti vierailu St. Michaelissa. Laitilan Mämmioluen jälkeen viskilistakin alkoi kiinnostamaan ja pääsiäisen kunniaksi päätin etsiä jotain todellista sherrypommia mukiin. GlenDronachin Vintage 1992/2011 sopi paperilla tämän mielihalun toteuttamiseen täydellisesti.

GlenDronach Vintage 1992/2011

GlenDronach Vintage 1992/2011 59,2%

T: Rusinaa, pihjalanmarjaa, makeus tuntuu sieraimiin asti.
M: Pitkä ja vivahteikas, mausteita, sherryä kera ylikypsien marjojen. Ehkä se rusina nyt kuvaa tätä parhaiten.

No nyt oli rusinasoppaa parhaimmillaan/pahimmillaan! Yksi sherryisimpiä viskejä mitä olen maistanut. Makeudessaan lähes imelä. Jos rusinasoppa ei kuulu suosikkeihin niin pysy kaukana, muille ehdoton herkku.

Seuraavaksi lasiin teki mieli jotain vähemmän imelää. Viskilistalta sattui silmään Black Adderin Raw Cask -sarjan Linkwood ja sitähän oli pakko maistaa. Kriittiset vuodet taisivat tässä olla 1989/2002.

Luetteasi tämän, sinulla alkaa soimaan päässä Black Adderin tunnussävelmä ja näet unta Rowan Atkinsonista. 1, 2,3, olet hypnoosissa.

Linkwood 1989/2002 59,3% (Black Adder Raw Cask -series)

T: Kahvia, jotain vihreää, maitosuklaata.
M: Leikattua ruohoa, kahvia, paljon mausteita, ripaus metholia.Vaikka Serge muuta väittääkin, vaatii minusta vettä.

Mustan Kyyn Raw Caskit harvoin pettävät, eikä näin käynyt tälläkään kertaan. Herkullista kamaa. Juomaa lasissa pyöritellessäni muistin, että minullahan on samplen verran The Ultimate Whisky Companyn 27yo Linkwoodia kotona odottamassa. Äkkiä pyörälle ja kohti kotia!

Vain huonomuistiset jaksavat vaihtaa samplepullojen etiketit.

Muistin virkistykseksi on kuitenkin hyvä ottaa itse pullosta kuva.

Linkwood  27yo 1985/2013 52,2% (The Ultimate Whisky Company)

T: Mehiläisvahaa, valkopippuria, pehmeää ja hienostunutta mallasta ja ripaus jotain keltaista hedelmää, ensimmäisenä tulee mieleen mango.

M: Todella hurja! Maku, jota luonnehtisin pippuriksi, salmiakiksi ja hennoksi hedelmäksi alottaa vienosti, mutta kasvaa hurjiin mittoihin. Jännittävää makupaletissa on se, että se ei minusta muutu vaan ainoastaan voimistuu voimistumistaan, kunnes haihtuu hiljaa pois. Pitkä ja todella ärhäkkä tapaus.

Olipas viski! Meinasi jäädä kesyttämättä, mutta ajan kanssa pääsi onneksi sinuiksi. Muutenkin viskipäivänä oikein mainio. Linkwoodit vetivät ehkä pidemmän korren GlenDronachin ollessa se kuuluisi "one trick pony".