Mitä viski on?

Jos olet käynyt kotimaisissa tasting-tilaisuuksissa olet kuullut seuraavan virkkeen:

"Viski on maailman reguloiduin alkoholijuoma"

En ole koskaan jaksanut väitettä tarkistaa, mutta sitä on helppo uskoa. Mutta mitä viski on?

Uskon, että tämän blogin lukijakunta on viskitietouden suhteen melko harjaantunutta. En siis ala luennoimaan itsestään selvyyksiä. Haluan lähinnä kiinnittää huomion muutamaan asiaan, koska "viski" ei ole yksinkertainen asia määritellä.

Mielestäni tärkeä asia huomata on se, että viski tarkoittaa eri asiaa eri paikoissa. Skotlantilainen mallasviski määritellään tietyllä tavalla, joka eroaa esimerkiksi kanadalaisten viskin määritelmästä.

Erot eri maiden ja maanosien lainsäädännössä saattavat olla suuriakin: tynnyrit, sallitut raaka-aineet ja kypsytysaika vaihtelevat sen mukaan, millä kielellä sanot baarissa viereiseen pöytään "kippis". Viski ei ole yleismaailmallinen synonyymi jollekin tietylle alkoholijuomalle.

Miksi näin on? Eri maiden lainsäädännön historiaa voi jokainen tutkia oman mielenkiintonsa mukaan, mutta taustalta löytyy yleensä yksi yhdistävä tekijä - raha. Viskin määritelmällä on historian saatossa suojeltu sisämarkkinoita, työpaikkoja, ylläpidetty markkinoiden status quota ja parhaimmillaan jopa vaalittu perinteitä.

Kun ajatus viedään vielä tästä pidemmälle, päästään lopputulemaan, että viski on "vain" sosiaalinen konstruktio. Se mitä viski on, määrittelevät ihmiset ja yhteisöt joko lainsäädännön tai teollisuuden sisäisen kontrollin avulla. Ei ole olemassa mitään yleismaailmallista viskin määritelmää. Kyseessä on vain ihmisten välinen sopimus siitä, mitä missäkin päin maapalloa saa viskiksi kutsua.

Hienoa tässä on se, että viski on ollut niin tärkeä osa yhteisöjä, että se on päässyt osaksi tällaista säätelyä. Harvasta alkoholijuomasta voi sanoa samaa. Ikävää on puolestaan se, että viskin rajat tuntuvat usein keinotekoisilta ja mahdollisuus innovoida on esimerkiksi olutmaailmaan verrattuna erittäin kapea. Tähän joku nokkela sanoo, että "niukkuus luo innovaatiota", johon vastaan, että "ole hiljaa".

Onko tämä hyvä vai huono juttu, on hyvin subjektiivinen asia. Kiva sitä on joka tapauksessa pohtia. Samalla voi ottaa vaikka mukillisen "viskiä".

Kännissä et ole idiootti vaan paska valokuvaaja.

Lost Spirits Abomination, Sayers of the Law, 54 %

Tuoksu: Makeaa savua, suolaa ja  mansikkaesanssia. Nuorehkon, mutta ihan kutsuvan oloinen nenä. Pieni häiritsevä new makea muistuttuva häivähdys taustalla.

Maku: Savua, yllättävä pippurisuus. Edelleen punaista marjaa. Lakattua puuta. Melko ohut suutuntuma, mutta miellyttävä kokonaisuus.

Tulee mieleen Taliskerin nasut. Merellistä kevyttä savuisuutta, johon sekoittui kielenpäällä tietty pippurisuus. Mielyttävä esitys. Pitää etsiä firman toinenkin kokeilu maistoon.

Ja kyseessä ei siis ole perinteisessä mielessä viski. Tisle on ostettu Islaylta. Internetin mukaan kyseessä ei ole puhdas raakatisle vaan 12-18 kuukautta kypsynyt tuote. Tämä liemi on sitten tuotu Yhdysvaltoihin "kypsytettäväksi".

Jenkeissä tapahtuva kypsytys tarkoittaa tässä tapauksessa rieslingissä "haudutettujen" tammisauvojen uittamista tisleessä. riesling-kypsytys ei ole niitä yleisimpiä viskibisneksessä, koska  ei ole olemassa riesling-tynnyreitä: riesling valmistetaan lähtökohtaisesti terästankeissa.

Valmistustavan hienouksiin ja tarinaan juoman takaa voi tutustua alla olevista linkeistä.

https://www.lostspirits.net/malts
https://scotchnoob.com/2017/02/20/lost-spirits-abomination/
https://wordsofwhisky.com/lost-spirits-distillery-abomination/

Pikanootti: Kolme Lonkkua

Viskiharrastuksen syvyyttä voi mitata helposti sana-assosiaatiotestillä. Hiukan pintavesiä syvemmällä ollaan, kun sanasta Lappari ei tule mieleen Lapin Kulta. Tästä askel eteenpäin on se, kun Mäkkäri lopettaa olemasta pikaruokaketju. Kolmas taso on saavutettu kun, sanasta ”lonkku” ei tule mieleen väsyneet vitsit betonivedestä ja harmaista rinteistä.

Longrow on savustetusta maltaasta Springbankin tislaamolla tislattua tislettä, josta syntyy makoisia viskejä. Springerin vuosituotannosta noin 10 prosenttia menee tämän herkun valmistukseen. Lonkku on myös ainoa oikea tapa lopettaa Campbelltown-tasting.

Longrow 11 yo, 2007/2019, Springbank Society, 56,9 %

Tuoksu: Todella raskaan ja likaisen oloinen. Grillattua lihaa ja BBQ-kastiketta. Keltaista ylikypsää hedelmää ja ripaus suklaata.

Maku: Appelsiinin ja suklaan yhdistelmä tuo mieleen sacherin, mutta likaisen öljyinen suutuntuma sotkee mielikuvaa. Raskas, monitahoinen ja ristiriitainen tapaus, jonka kanssa voi viettää aeoneja.

Tulee mieleen se päivä, kun paikallisen pitkän linjan autokorjaamon huolto-ukoilla on juhlapäivä ja lähileipomosta on tilattu Sacherkakku juhlan kunniaksi. Paradoksaalinen viski.

Longrow 12 yo Red, Fresh Pinot Noir Casks, 52,9 %

Tuoksu: Punaviinimarjamehua, tuhtia tammea.

Maku: Jättää suuhun hauskan pienen pintakerroksen. Punaista marhamehua, tanniineja ja tammea.

Redit on aina hyviä, mutta ei tämä tästä kattauksesta jäänyt mieleen. Melko yksioikoinen.

Longrow 16 yo, 2001/2018, Single Cask Bottled for Sweden by Symposion, 54,6 % 

Tuoksu: Saippuaa, irtokarkkeja, hedelmätoffeeta ja Hubba Bubbaa.

Maku: Maussa karkkien sekaan on eksynyt muutama salmiakki ja ohranjyvä. Ripaus turvetta yhdessä mukavan tammisuuden kanssa viimeistelevät erittäin hämmentävän makuelämyksen.

Tästä tuli mieleen sisarusten lasten irtokarkkipussit: kaikkea sekasin ja aivan liikaa. Todella selvät Hubba Bubba -fiilikset saivat viskin makumaailman vielä asteen oudompaan suuntaan. Hämmentävä ja mielenkiintoinen viski, josta jäi vahva muistijälki. Kannattaa maistaa!