tiistai 21. elokuuta 2012

Katsaus Viron viskitilanteeseen

Minulle tarjoutui torstain ja sunnuntain välisenä aikana mahdollisuus matkustaa lähemmäs kaksi tuhatta kilometriä junalla, laivalla, bussilla ja henkilöautolla. Tällaisista mahdollisuuksista ei tietenkään kieltäydytä ja ekskursio suomalaisen viinaturismin mekkaan, Viroon, alkoi. Määränpäänä oli Pärnun kylpyläkaupunki Etelä-Virossa ja paikallinen opaskin oli käytössä.

Kaiken muun viihteen odella koetin hiukan katsastella Viron viskitarjontaa. Laivayhtiönä toimi Linda Line, jonka katamariinien tax-free myymälät olivat keskikokoista pienemmän WC:n kokoisia. Laivojen viskivalikoimaa en siis päässyt katsastamaan.

Pärnussa pääsin tarkistamaan muutaman paikallisen alkoholiin erikoistuneen myymälän, mutta jouduin valitettavasti toteamaan niiden viskivalikoiman erittäin niukaksi. Paikallinen supermarket tarjosi parhaat valikoimat, mutta pullot jäivät sieltäkin ostamatta. Hinnat olivat nimittäin tasoa Alko. Tämä ei toki mieltä masentanut, sillä Tallinnassa useamman kerran vierailleena tiesin, että tyhjin käsin ei Virosta tarvi poistua.

Tallinnassa aikaa ruokailuun ja viskishoppailuun jäi ruhtinaalliset kaksi tuntia ennen lautan lähtöä. Otin missioksi löytää yhden erikoisemman alle 50 euron pullon kotiin viemisiksi. Hintojen vertailua varten otin referenssipulloksi Bowmoren 12-vuotiaan, jota näytti lähes joka liikkeestä löytyvän. Tiukan aikataulun vuoksi en päässyt kauppojen hintoja satama-alueen ulkopuolella vertailemaan.

Vaikka Tallinnan satama-alueen kaupat notkuvat erilaisista viinaksista oli tarjonta pienoinen pettymys. Tarjonnasta löytyi peruspullotteiden lisäksi vain muutama erikoisempi pullote, joiden hinnat olivat myös budjettini yläpuolella. Bowmoren tarjosi halvimmalla SuperAlko hintaan 28€, kun taas LivikoAlcostore omasi laajimman valikoiman. Kallein Bowmoren 12-vuotias kustansi 36€, kaupan nimi on vaipunut unholaan. Huhupuheissa liikkuneita BenRiachin ja GlenDronachin kalliimpia pullotteita ei silmiini osunut. Liekö rahvaalta piilossa moiset herkut?

Positiivinen yllätys saatiin kuitenkin D-terminaalin kivijalkakaupasta. Noin neljää erilaista yksimaltaista tarjoava puoti oli saanut hyllyihinsa lentokenttiä ja laivoja varten väännetyn Highland Park 1998/2010 -pullotteen, jonka 38 euron hintalappu suhteutettuna tislaamon hyvään maineeseen ja litran pullokokoon olivat allekirjoittaneelle ohittamaton rasti. Pullo kouraan, alahyllyltä örvellysvodka kaveriksi ja kassan kautta ruokailemaan.

Alkoholikulttuurin ääripäät kohtaavat.
Ruokailu tarjosikin sitten sen reissun parhaan alkoholikokemuksen. D-terminaalin vierestä löytyvä panimoravintola Kochi Ait tarjosi talon tummaa olutta, joka osoittautui erinomaiseksi bitter-tyyppiseksi mallasjuomaksi. Koetin ostaa litkua mukaankin, mutta se ei ilman omaa pulloa tällä kertaa ollut mahdollista. Myös paikan kotikalja oli itsetehtyä. Hiukan suomalaista kotikaljaa makeampi, maultaan jopa sherryä muistuttava sokeriliemi oli ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Hyvä olut - parempi mieli.


Viinaturismikohteena on Viro edelleen se ykkönen. Valitettavasti viskin suhteen tilanne ei näyttäytynyt niin ruusuisena. Hintataso on vuosien myötä hilautunut lähemmäs Alkon vastaavaa, eikä tarjonnassa suurta eroa ole. Kuitenkin jo pelkän alkoholilainsäädännön suoman potentiaalin takia viskin ystävän on syytä pitää Viron reissulla silmänsä auki. Aina voi törmätä iloisiin yllätyksiin ja viskitarjonta voi muuttua vaikka yhdessä yössä.

Loppuun vielä hauska yksityiskohta. Laphroiagia ei tunnu saavan koko Tallinnasta mistään. Muutaman yksittäisen peruskympin bongasin ja niidenkin hinnat olivat reilusti Alkon hintoja kalliimpia. Ottaen huomioon Tallinnan yleisen hintatason tämä hämmensi pientä kulkijaa.


tiistai 14. elokuuta 2012

BenRiach ja hyppy tuntemattomaan

Hävettää myöntää, mutta BenRiachin tislaamoon tutustuin vasta tänä kesänä, kun kaappiin ilmestyi pullo tislaamon 16-vuotiasta. Syy tähän hävettää myöntää vielä enemmän: mielestäni BenRiachin pullot ja etiketit ovat todella rumia ja luotaantyöntäviä. Niistä tulee mieleen hiukan kulmikkaampi Southern Comfort -pullo. Tässä on jälleen osoitus markkinoinnin tärkeydestä viskibisneksessä ja pienen ihmisen pelosta suurta tuntematonta kohtaan. Tällä kertaa hyppy tuntemattomaan kannatti.

Tunnuslauseensa mukaan "Speysiden sydämessä" sijaitseva tislaamo omaa useiden skottitislaamojen tapaan mielenkiintoisen historian. Tislaamo käynnisti toimintansa vuonna 1897, mutta joutui jo alkutaipaleellaan suurten taloudellisten vaikeuksien kouriin. Vain 6 vuotta perustamisen jälkeen viskin valmistus loppui ja BenRiachin tilat siirtyivät Longmornin käyttöön, joka hyödynsi BenRiachin mallastamoa ja varastotiloja. Erittäin mielenkiintoiseen artikkeliin ajanjakson viskiteollisuuden ongelmista ja viskin muuttumisesta tulppaaneiksi pääset tutustumaan tästä.

Vuonna 1965 viskin tislaaminen BenRiachilla käynnistyi uudelleen ja jatkuu edelleen. Useat omistajanvaihdokset läpikäynyt tislaamo kilpailee Bruichladdichin kanssa erilaisten pullotteiden määrässä. Tällä hetkellä BenRiachin omien sivujen mukaan tislaamo tarjoaa jopa 29 erilaista mallasviskiä. Kun tähän lisätään indiet ja erikoispullotteet, on tislaamolta maailmalle lentäneiden pullotteiden määrä valtaisa. Samaan hengenvetoon on syytä mainita BenRiachin Suomi-kytköksistä: Alkosta on useampana vuonna löytynyt ihan vain Suomen markkinoita varten pullotettu BenRiach. Lisää tämän vuoden versiosta voi lukaista  täältä.

Käviköhän niin, että vesi kerkesi sameuttaa viskin ennen kuvaa?
BenRiach 16yo 43% OB

Tuoksu: Jälleen kerran niitä hedelmiä ja vaniljaa. Vivahdus tammea. Alkoi niin häiritä, että katsoin muidenkin mielipiteitä juomasta ja samoja tuoksuja sieltä oli löydetty. Pitää pikku hiljaa alkaa uskoa, että näissä Speysidereissä on vaan tiettyjä juttuja usein tehty samalla tavalla. Ja mikäs siinä, se tapa miellyttää ainakin minua!

Maku: Hedelmiä, vaniljaa ja tammea säestää hento salmiakki. Miellyttävä tekstuuri. Jälkimaussa suolaisia vivahteita. Erittäin maukkaan ja pureksittavan oloinen.

Vaikka moni viski on samoista palikoista koottu, tekee BenRiach sen mielestäni normaalia paremmin. Eroa voisi verrata vaikka tiivistemehuun: BenRiach on tunkenut vaniljat, hedelmät ja hennon tammen oikealla sekoitussuhteella lasiin. 16-vuotiaaksi pullotteeksi myös varsin edullinen BenRiach nosti kyllä Speysiden osakkeita silmissäni. Herkkua! Kyseistä pullotetta liikkuu OB:na 40-, 43- ja 46-volttisena. Ainakin Whisky Biblen mukaan ero voi olla isokin, mutta tämä 43-volttinen toimi loistavasti. Sen verran innostuin viskistä, että innostuin ihan kuvabonuksen tekemään:

Taustoitusta tehdessä eläimet yrittivät häiritä bloggaamista. Viski ei katille kuitenkaan maittanut.





tiistai 7. elokuuta 2012

Ravintola-arvio: Oliver's Corner Rovaniemi

Kesäkuun alussa Rovaniemen yöelämän viskitarjontaan ilmestyi valopilkku, kun Oliver's Corner rantautui paikkakunnalle. Alun perin Levillä vaikuttanut ravinteli laajensi toimintaansa aivan Rovaniemen ydinkeskustaan, entisen Meidän Kebabin tiloihin, osoitteeseen Koskikatu 9. Hyvin perinteisellä irkkumeiningillä varustettu juottola kirvoitti testaamaan paikan viskivalikoimaa.

Ennen viskitarjontaan perehtymistä muutama sana itse paikasta. Sisustukseltaan viihtyisä baari on kahdessa kerroksessa, alakerran palvellessa karaokekansaa ja yläkerran toimiessa enemmän jutustelua suosivana kohtaamispaikkana. Karaokelista on alan harrastajien mukaan, jos ei Rovaniemen paras, niin ainakin Rovaniemen tuorein. Itse en kyseisestä toiminnasta pahemmin välitä, joten olen kiltisti pysynyt yläkerrassa, jossa viskit ja pintit saa nauttia lähinä taustahälynä soivan Poguesin tms. säestyksellä.

Hanasta Oliver's Corner tarjoaa tuttuakin tutumman kattauksen. Suomi-oluita säestää Guinnesin ja Fuller's ESB:n kaltaiset perusmätöt. Valitettavasti tällä viedään kirkkaasti Rovaniemen parhaan olutravintolan titteli. Hyvän lisän tuovat hanasta löytyvät kausituotteet, joissa ainakin vielä oli luotettu suomalaiseen osaamiseen. Karhun Pale Alea mainostivat tiskillä harvinaiseksi hanaolueksi. Itse en maistanut, mutta kaverit kehuivat. Juottola ilmoittaa uutuuksistaan aktiivisesti myös Facebookin kautta. Oliver's Cornerin Facebook-sivut löytyvät täältä.

Sitten ne viskit. Viskejä löytyi ihan kunnioitettavat 38 kappaletta. Mitään ihmeellisyyksiä ei mukana ollut. Viskit, joita en ole maistanut, mutta joita haluaisin maistaa olivat harvassa. Tiskillä lupailivat laajentaa viskivalikoimaa "kuukausittain" ja avaamisen jälkeen ainakin Knob Creek ja Highland Park 25 ovat minun havaintojeni mukaan ilmestyneet hyllyyn. Tälle kehityssuunnalle ehdotonta peukkua.

Valikoimansa puolesta Oliver's Corneriin ei mitään St. Michaelin tapaisia taivaselämyksiä tarjoa, eikä varmasti moiseen äärimmäisyyteen pyrikään. Näin harrastajan näkökulmasta valikoiman soisi kasvavan ja monipuolistuvan. Tällaisenaankin Oliver's Corner tarjoaa Rovaniemen parhaat puitteet viskinmaistelulle. Hintatasosta en jaksa jauhaa. Sen keskustelun voi ohjata vaikkapa tänne.

Viskivalikoimasta esittelyyn nappasin Macallan normi 12:sen ja saman ikäisen Fine Oakin. Tällaista saman tislaamon tuotteiden rinnakkaisvertailua en ole hirveästi päässyt harrastamaan, joten pidetään tätä vielä lämmittelykierroksena. Henkilökunta antoi pullot avuliaasti mukaan kuvaan ja oli muutenkin ystävällistä: viskilistan puuttuessa tiskin takana seissyt neitonen näpytteli jokaisen viskin hinnan erikseen ulos koneesta lopussa olevaa listausta varten. Tästä kiitos ja kumarrus.

Veljekset baaritiskillä.

Macallan 12yo

Tuoksu: Rusinoita, sherryä. Hyvin tuhdin oloinen.

Maku: Tasapainoinen vaikkakin maut ikään kuin lässähtävät verrattuna siihen mitä tuoksu antaisi olettaa. Sherryn makeudesta ei ole tietoakaan vaan viski on ikään kuin kuivuu suuhun. Tuoksusta havaittujen makujen lisäksi maussa on jotain puumaista.

Macallan 12 yo Fine Oak

Tuoksu: Normi 12yo:ta huomattavasti kevyemmän oloinen jo tuoksussa. Hunajaa ja lakkaa.

Maku:  Tekstuuriltaan huomattavasti edellistä miellyttävämpi. Pidempi jälkimaku, josta ei paloviinamaisia ominaisuuksia löydy. Rusinoita, vaniljaa ja tulitikkuja.

Pelkästään sherrykypsytetyt viskit ovat outoja tapauksia. Parhaimmillaan todella mahtavia herkkuja, mutta yleensä tuottavat pettymyksiä. Tässä parissa pelkästään sherrytynnyrissä kypsytetty normi 12-vuotias tarjosi mahtavan tuoksun, mutta lattean makuelämyksen. Fine Oak puolestaan oli herkkua alusta loppuun. Itse ostaisin kotiin ehdottomasti Fine Oakin.

Loppuun vielä Oliver's Cornerin viskilista kokonaisuudessaan, alueittain jaoteltuna,  niin kuin se minulle kerrottiin:

Irkut:

Millars Special Reserve 6€
Tullamore Dew 6€
Connemara 9€
Bushmills 6€
Bushmills Black 8€
Bushmills 10yo 9€
Bushmills 16yo 14€
Jameson 6€
Jameson Vintage 60€
Jameson 18yo 18€
Jameson 12yo 10€
Redbreast 12yo 12€

Skotit:

Macallan 12yo 12€
Macallan 12 Fine Oak 14€
Macallan 18 Fine Oak 20€
Macallan 25yo 50€ (ei hyllyssä, pitää erikseen kysyä)
Highland Park 12yo 9€
Highland Park 18yo 15,50€
Higland Park 25yo 35€
Chivas Recall 8,50€
Bowmore 12yo 10€
Bowmore 15yo 13€
Glenlivet 12yo 10€
Glenlivet 16 Nadurra 16€
Lagavulin 16yo 17€
Ballantines Finest 7€
Ardbeg 10yo 11€
Ardbeg Alligator 17€
Laphroaig 10 10€
Laphroaig Quarter Cask 10,50€
Laphroaig  Triplewood 13€
Laphroaig 18yo 15€
Black Grouse 6,50€

Pohjois-Amerikka:

Seagram's V.O. 6€
Four Roses 6€
Jack Daniels 6€
Jim Beam Rye 6,50€
Knob Creek 10€