BenRiach ja hyppy tuntemattomaan

Hävettää myöntää, mutta BenRiachin tislaamoon tutustuin vasta tänä kesänä, kun kaappiin ilmestyi pullo tislaamon 16-vuotiasta. Syy tähän hävettää myöntää vielä enemmän: mielestäni BenRiachin pullot ja etiketit ovat todella rumia ja luotaantyöntäviä. Niistä tulee mieleen hiukan kulmikkaampi Southern Comfort -pullo. Tässä on jälleen osoitus markkinoinnin tärkeydestä viskibisneksessä ja pienen ihmisen pelosta suurta tuntematonta kohtaan. Tällä kertaa hyppy tuntemattomaan kannatti.

Tunnuslauseensa mukaan "Speysiden sydämessä" sijaitseva tislaamo omaa useiden skottitislaamojen tapaan mielenkiintoisen historian. Tislaamo käynnisti toimintansa vuonna 1897, mutta joutui jo alkutaipaleellaan suurten taloudellisten vaikeuksien kouriin. Vain 6 vuotta perustamisen jälkeen viskin valmistus loppui ja BenRiachin tilat siirtyivät Longmornin käyttöön, joka hyödynsi BenRiachin mallastamoa ja varastotiloja. Erittäin mielenkiintoiseen artikkeliin ajanjakson viskiteollisuuden ongelmista ja viskin muuttumisesta tulppaaneiksi pääset tutustumaan tästä.

Vuonna 1965 viskin tislaaminen BenRiachilla käynnistyi uudelleen ja jatkuu edelleen. Useat omistajanvaihdokset läpikäynyt tislaamo kilpailee Bruichladdichin kanssa erilaisten pullotteiden määrässä. Tällä hetkellä BenRiachin omien sivujen mukaan tislaamo tarjoaa jopa 29 erilaista mallasviskiä. Kun tähän lisätään indiet ja erikoispullotteet, on tislaamolta maailmalle lentäneiden pullotteiden määrä valtaisa. Samaan hengenvetoon on syytä mainita BenRiachin Suomi-kytköksistä: Alkosta on useampana vuonna löytynyt ihan vain Suomen markkinoita varten pullotettu BenRiach. Lisää tämän vuoden versiosta voi lukaista  täältä.

Käviköhän niin, että vesi kerkesi sameuttaa viskin ennen kuvaa?

BenRiach 16yo 43% OB

Tuoksu: Jälleen kerran niitä hedelmiä ja vaniljaa. Vivahdus tammea. Alkoi niin häiritä, että katsoin muidenkin mielipiteitä juomasta ja samoja tuoksuja sieltä oli löydetty. Pitää pikku hiljaa alkaa uskoa, että näissä Speysidereissä on vaan tiettyjä juttuja usein tehty samalla tavalla. Ja mikäs siinä, se tapa miellyttää ainakin minua!

Maku: Hedelmiä, vaniljaa ja tammea säestää hento salmiakki. Miellyttävä tekstuuri. Jälkimaussa suolaisia vivahteita. Erittäin maukkaan ja pureksittavan oloinen.

Vaikka moni viski on samoista palikoista koottu, tekee BenRiach sen mielestäni normaalia paremmin. Eroa voisi verrata vaikka tiivistemehuun: BenRiach on tunkenut vaniljat, hedelmät ja hennon tammen oikealla sekoitussuhteella lasiin. 16-vuotiaaksi pullotteeksi myös varsin edullinen BenRiach nosti kyllä Speysiden osakkeita silmissäni. Herkkua! Kyseistä pullotetta liikkuu OB:na 40-, 43- ja 46-volttisena. Ainakin Whisky Biblen mukaan ero voi olla isokin, mutta tämä 43-volttinen toimi loistavasti. Sen verran innostuin viskistä, että innostuin ihan kuvabonuksen tekemään:

Taustoitusta tehdessä eläimet yrittivät häiritä bloggaamista. Viski ei katille kuitenkaan maittanut.