Maisteluraportti: Sokkopikkujoulut

Joulukiireet meinasivat haitata bloggaamista, mutta onneksi näin uuden vuoden aattona voi ottaa ihan keskellä päivää lasin viskiä lasiin ja istahtaa kirjoittamaan. Nimittäin nyt on käynyt niin, että yhdet viskipikkujoulut jäivät raportoimatta. Kattauksessa oli jännittäviä juomia, joten asia täytyy korjata.

Sokkotasting ei ole minun lempiformaattini maistelulle. Sokkona juominen menee valitettavan usein suorittamiseksi, joka ei ole se nautittavin tapa naukkailla viskiä. Pikkujouluihin sokkotasting tuo sen sijaan pienen leikillisen elementtinsä, mikä on näin kerran vuodessa mukava lisä.

Tämän kerran sokkoteema olivat, yllätys yllätys, skottilaiset single malt -viskit. Mitään sen kummempaa kilpailua emme laittaneet pystyyn, vaan viskejä ihmeteltiin hyvässä hengessä tynnyreitä ja tislaamoja arvuutellen.

Tässä viskeistä sokkona kirjaamani maistelunootit sekä valistuneita arvauksia viskistä. Annetaan bonustehtäväksi yhdistää nootit ja viskit. Illan kattaus oli satunnaisessa järjestyksessä seuraava:

Hazelburn Barolo Cask Matured 9 yo, 57,9 %

Arran 12 yo, First Cask 2001/2014,  1st fill Sherry, 52,3 %

Glengoyne 16 yo, Cadenheads 2001/2017, Sherry Butt, 58,2 %

GlenAllachie 10 yo Cask Strenght, 57,1 %

Glenrothes 19 yo, Van Zyulen 1997/2016, Sherry Butt, 53,5 %

Glen Garioch 10 yo (Old Label), 40 %

Viski 1

Tuoksu: Tuoksuu Speysideltä. Todella vahvat hedelmäsalaatit: ananasta, päärynää ja vaniljajäätelöä. Mukava makeus tuo mieleen myös hedelmätoffeen. Bourbontynnyri tai jopa ihan uutta tammea?

Maku: Huh, pakko olla tynnyrivahva! Hedelmäkarkkeja ja toffeeta. Tietty kirpeys tuo mieleen hedelmäremmit.

Viski 2

Tuoksu: Mukavan mineraalinen tuoksu. Ripaus salmiakkia ja vaniljaa. Nuori viski. Veikkaan taas Speysideä. Vaniljaa on tässäkin.

Maku: Tuoksun elementit löytyy maustakin. Tujua on. Veikkaisin siis tynnyrivahvaksi.

Viski 3

Tuoksu: Itse tuomaa pulloa on hankala juoda sokkona. Lappapuuromaista makeutta, rikkiä ja lakattua puuta.

Maku: Näillä volteilla huutaa vettä kaveriksi. Rikkiä ja tanniineja riittää. Makeita marjoja ja ripaus suklaata.

Viski 4

Tuoksu: Kookosta ja lakritsia. Hyppysellinen turvetta ja mukavasti myös tammea.

Maku: Suutuntuma tuo mieleen Clynelishin ja maku Highland Parkin. Nyt voltit ei jyrää ja raadin yleinen mielipide oli, että nyt on kyseessä hiukan vanhempi pullote. Ja kyllähän se kuuluisa OBE sieltä nostaa päätään. Todella hyvä viski!

Viski 5

Tuoksu: Nyt on pikkujouluviski: konvehteja, salmiakkia ja joulumausteita. Hento tammisuus. Lienee olorosotynnyrissä kypsynyt?

Maku: Taitaa tämäkin olla täysillä volteilla liikkeellä. Iso ja mausteinen runko.

Viski 6

Tuoksu: Rusinaa, rikkiä, syksyn lehtiä ja hurjat tanniinit. Joku sanoisi, että ”ottaa poskeen”. Eli ns. #metoo-viski.

Maku: Mitä tähän nyt sanoisi. Olorosopommi isolla O:lla. Voltit myös tapissa. Näin vahvan tynnyrin takaa on aivan turha arvailla tislaamoa.  

Alla kuvamuodossa oikea järjestys. Kuvasta puuttuva Glenrothes juotiin viimeisenä.

Muutama asia jäi kattauksesta mieleen. GlenAllachien 10-vuotias tynnyrivahva on erinomainen viski, joka haukkuu hintansa mennen tullen. Meni itselläni heti ostoslistalle. Toinen huomio on vanha valitusvirsi: ennen oli kaikki paremmin. Kattauksen nautittavin viski oli vanha italialaisten kyykkyviski, Glen Gariochin vanha kymppi.

x

Maisteluraportti: VYS ja huomisen klassiset sherrymonsterit

Viime viikolla nautittiin Oulussa viskiä otsikolla "VYS ja huomisen klassikot". Huomisen klassikoiden teemana oli tällä kertaa ensimmäisen täytön sherrytynnyreissä kypsyneet skotlantilaiset single malt -viskit. Herkkua siis isolla H:lla!

Illan kattaus oli maistelujärjestyksessä seuraava:

Springbank 18 yo, Renegade Cask 003, 1995, 46 %
Glendronach 23 yo, OB cask 443 1993/2016, 51,7 %
Glenrothes 19 yo, Whiskybroker, 1997/2016, 53,5 %
Glenburgie 21 yo, G&M, 1995/2016, 57, 9 %
Miltonduff 22 yo, G&M, 1994/2016, 60,4 %
Highland Park 12 yo, SMWS&VYS, 2002/2016, 59, 2 %

Melkoinen kasa sherryhirviöitä ja suurin osa tynnyrivahvoja. Iso pelko tällaisessa tastingissa on, että viskien maut muuttuvat kakofoniaksi. Erottaako näin samasta puusta veisteltyjä viskejä edes toisistaan? Pelkoihin ja kysymyksiin saa parhaan vastauksen kokeilemalla. Varg Vikernesiä lainaten: Let's find out!

Springbank 18 yo, Renegade Cask 003, 1995, 46 %

Springbank 18 yo, Renegade Cask 003, 1995, 46 %

Tuoksu: Vahvaa tammisuutta, märkiä lehtiä, hauskaa rautaisuutta. Ripaus mentholia ja runsaasti kaakaota.

Maku: Märät lehdet muuttuvat enemmän ruohomaisiksi nooteiksi ja kaakao saa kylkeensä ripauksen chiliä. Tammi seästää ja pitää makumaailman mukavan tummana.

Ei paha alku! Suorastaan erinomainen. Springeri ei kyllä petä.

Seuraavaksi maisteltiin Glendronachia. Tislaamo keräsi aikoinaan kyseenalaista mainetta single cask -termin venyttämisestä, mutta se on ihan oman postauksensa paikka. Nyt mennään maku edellä.

Glendronach 23 yo, OB cask 443 1993/2016, 51,7 %

Glendronach 23 yo, OB cask 443 1993/2016, 51,7 %

Tuoksu: Rusinaa, luumua ja muuta perinteistä sherrymörkökamaa. Rikki nousee jo nenään.

Maku: Yllättävä ruutisuus tuo rusinoille potkua. Vedellä tasoittuu ja esiin nousee suklaata ja kermatoffeeta.

Ei pahaa tämäkään. Vahva rusinaisuus vie tynnyriarvaukseni PX:n suuntaan. Suunmyötäistä.

Glenrothes 19 yo, Whiskybroker, 1997/2016, 53,5 %

Tuoksu: Nyt on makeaa tammea! Tasapainoisen ja kompleksisen oloinen. Ensimmäinen mielleyhtymä tuoksusta on piparkakkutalo.

Maku: Hyvät tanniinit (ottaa poskeen), tasapainoinen ja jännittävä. Piparkakut saavat vesilisällä makukirjoon kaverikseen kevyttä ruohoisuutta ja suklaata.

Whiskybroker on vähemmän tunnettu pullottaja, mutta skenepiireissä nauttii suurta arvostusta. Eikä suotta. Jälleen erinomaista tavaraa.

Seuraavaksi maisteltiin kaksikko, jota kaikki ovat varmaan tietämättään juoneet. Ballantinesin blendeihin tavaraa puskevat Glenburgie ja Miltonduff eivät sellaisinaan löydy joka harrastajan kaapista. Se ei tarkoita, etteikö nämä toimisi myös single maltteina.

Glenburgie 21 yo, G&M, 1995/2016, 57, 9 %

Glenburgie 21 yo, G&M, 1995/2016, 57, 9 %

Tuoksu: Nyt on rikkiä ja ruutia. Kunnon Thunder King -viski!

Maku: Ruutisuus saa kaverikseen tiukkaa pippurisuutta joka vedellä vielä korostuu. Tässäkin vesilisällä jotain ruohoista. Vahva tammisuus pistää hymyilyttämään.

Miltonduff 22 yo, G&M, 1994/2016, 60,4 %

Tuoksu: Nyt on prosentit niin tapissa, että pitää aukoa nenä vedellä. Veden kanssa todella mahtava hunajaisuus. Vahakynttilää, raikasta yrttisyyttä, huonekalulakkaa ja pippuria.

Maku: Yrtit tarkentuvat johonkin piparmintun tapaiseen. Huonekalulakka ja hunajaiset vahakynttilät tuovat mieleen ortodoksiset kirkot.

Hyvinhän ne toimi! Miltonduff oli itseasiassa oma suosikkini koko kattauksesta. Hunajaisuus toimi perinteisten sherrynoottien kanssa loistavasti.

Viimeiseksi jätetty Highland Park on jännä tapaus. Minä väitän, että Highland Park opetti suomalaiset viskiharrastajat menemään sekaisin sherryviskeistä. Alkon verkkokauppasekoilut, käsiin räjähtäneet hinnat huutokaupoissa ja yleinen heikon saatavuuden aiheuttama hype sai suomalaiset harrastajat isossa kuvassa katsomaan viskimaailmassa myös savuisten viskien ulkopuolelle.

Highland Park 12 yo, SMWS&VYS, 2002/2016, 59,2 %

Highland Park 12 yo, SMWS&VYS, 2002/2016, 59,2 %

Tuoksu: Edellisten jälkeen vienoa savuisuutta ei voi olla huomaamatta. Tammea, marjaa ja märkää sammalta.

Maku: Marjat ja turve muodostavat sen kuuluisan yskänpastillin. Tervaa ja tanniineja.

Highland Parkin Smws & VYS on loistava viski, joka tervaisuudessaan sopi päättäämään juuri Oulun VYS-tastingin täydellisesti. Samalla se oli mielestäni kattauksen heikoin viski, joka kertoo enemmän kattauksesta kuin HP:stä.

Etukäteen pelkäsin, että viskit sekoittuisivat toisiinsa, mutta tämä pelko oli kyllä turha. Kaakaossa, kuivatuissa hedelmissä, ruohossa, toffeessa ja pippurissa on monia sävyjä. Kaikki viskit tarjosivat ainutkertaisia makuja ja kertaakaan ei pelottanut, että lasit menisivät sekaisin.

Kiitokset kanssamaistelijoille ja hienoa, että paikalla oli myös uusia vyssiläisiä. Seuraava VYS-tasting on Oulussa toivottavasti jo tämän kuun loppupuolella. Pikkulinnut lauloivat, että mailiaan kannattaa alkaa jo tarkkailemaan.

***

Kaikille oululaisille vielä muistutuksena, että facebookista löytyy ryhmä "Oulun Seudun Viskiharrastajat". Käykää liittymässä. Samalla voi myös tykätä sivusta Just Peat It ja ihmetellä, miltä maistuu Clynelish, kun siihen lisätään piimää.

Riekkoviskejä St. Michaelissa

Viime viikolla maisteltiin St. Michaelissa Jarkko Nikkasen johdolla The Famous Grouse -blendejä. Meno oli kuin Pate Mustajärven keikalla ja illan kattaus oli seuraavanlainen:

Famous Grouse
Naked Grouse
Black Grouse
Famous Grouse 16yo
Famous 40yo

Alkuun Nikkanen kävi läpi hiukan blendien historiaa ja niiden tärkeyttä viskiteollisuudelle. Itse kanalintuviskistäkin riitti tarinaa. Famous Grouse on Edrington Groupin blendiperhe ja todellinen työhevonen, vaikka lintu onkin. Mallasviskikomponenttien kanssa ei siis hirveää salapoliisityötä tarvitse tehdä, toisin kuin vaikkapa Diageon blendeissä. Yhtiöllä on omistuksessaan neljä mallasviskitislaamoa, Highland Park, Macallan, Glenrothes ja Glenturret. Viimeisimmän tiloista löytyy myös brändin "The Famous Grouse Experience" -nimellä kulkeva vierailukeskushässäkkä. Tämä tietysti kissaihmisenä syö miestä, sillä riekon sijaan Glenturretin pihalla pitäisi keskittyä kissoihin. I support Towser!

Ensimmäisenä maisteltiin sitä ihan perinteistä riekkoviskiä.

The Famous Grouse

Tuoksu: New makea, liimaa, taikinaa, toffeista makeutta.

Maku: Makeaa, palanutta sokeria. Viinaa. Tulee jallu mieleen. Vetinen ja laiha.

Ei se Famous Grouse nyt oikein. Särmikäs ja viinainen blendi. Seuraavana maisteltu Naked Grouse herätti hiukan enemmän innostusta, sillä se oli kuuleman mukaan marinoitu 1st fill sherry-tynskässä.

The Naked Grouse

Tuoksu: Rusinaa ja punaisia marjoja. Alkoholi puskee läpi tästäkin. Yksiulotteinen, mutta yllättävän tasapainoisen oloinen.

Maku: Nahkaa, viinimäistä makeutta, marjoja. Lopussa pääsee viina pintaan, mutta paljon Famous Grousea miellyttävämpi kokemus,

Seuraavana lasiin pääsi 2007 pohjoismaiden markkinoita silmälläpitäen lanseerattu Black Grouse. Edringtonilla ei varsinaista turveviskiä tislaavaa tislaamoa portfoliosta löydy, joten pikkulinnut ovat kertoneet, että savukomponentit on ostettu Islaylta ja jatkettu omilla jyvä- ja mallasviskeillä. Nikkasen mukaan asiaan on tulossa muutos ja Glenturretilla on pannut pöhisseet jo muutaman vuoden ulos turveviskiä juuri Black Grousea varten. Toivottavasti näitä päätyy yksimaltaisenakin pulloon!

The Black Grouse

Tuoksu: Turvesavua, new makea ja grillihiiltä. Aika liuotinta tämäkin on.

Maku: Terävä, vetinen ja jotenkin nahkainen. Vetiseen runkoon liimattu turvesavu ei ole minun juttu. Ei jatkoon.

Sitten päästiin jännän äärelle. Ikämerkityt 16- ja 40-vuotiaat toivat tastingin päätökseen. 16-vuotias on niin sanottu double matured blend ja on saanut osakseen rakkautta niin ensitäytön sherry- kuin bourbon-tynnyreiltä. 40-vuotias on puolestaan brändin lippulaivapullote. Nelinumeroinen hintalappu pitää huolen siitä, että tällaista blended malttia ei joka päivään vastaan kävele.

The Famous Grouse 16yo

Tuoksu: Tamminen ja mineraalinen. Viljalti mausteita. Silti jotenkin nuoren ja raa'an oloinen.

Maku: Keltaisia hedelmiä, mukavasti puuta, tässäkin nahkaa. Silti rungoltaan ärsyttävän vetinen vaikak sinänsä paketti on tasapainossa.

The Famous Grouse 40yo

Tuoksu: Nyt ollaan aivan eri aineiden kanssa tekemisissä. Todella huumaavan monipuolinen ja miellyttävä tuoksu. Mansikkajäätelöä, mentholia, ripaus tammea, yrttejä, kukkia (se kanerva) ja reippaan parfyyminen. Nyt vetää hiljaiseksi. Eihän tätä uskalla maistaa?

Maku: Sama tykitys jatkuu. Maku lunastaa todella hyvin nenän antamia lupauksia. Lopussa taittuu hiukan happamen puolelle. Ehkä kuitenkin enemmän tuoksutteluviski?

Huh, olipa se päätös tastingille. Tämän takia viskiä harrastetaan. Muusta kattauksesta näin jälkeen päin jäi parhaiten mieleen Naked Grouse, jonka kepeä sherryisyys oli miellyttävää.

Viskiseikkailut jatkuvat ensi lauantaina kun suuntaan Islayn saarelle kera kameran ja läppärin. Liverapoa siis luvassa!