Kettuja, pellejä ja Ben Nevis

Viikko takaperin maisteltiin St. Michaelissa olutta. Aiheena oli BrewDog ja tastingia vetämässä panimon puolesta Victoria Scott. Tämä oli myös minun ensimmäinen kertani olut-tastingissa.

Olueen minulla on hieman vinksahtanut suhde. Tykkään juoda sitä ja kokeilen lähes viikottain jotain olutta, joka kuulostaa siltä, että en ole sitä maistanut. Aihe kiinnostaa yleisellä tasolla todella paljon. Silti en koskaan muista maistamiani oluita tai selaile olutfoorumeita/blogeja/kauppoja kuten viskin suhteen tulee toimittua. Samanlaista intohimon kipinää ei aiheeseen ole vain syttynyt.

Toinen pointti, jonka huomasin, oli se, että en osaa maistella olutta. Tai osaan, mutta en osaa pukea makutuntemuksiani samalla tavalla sanoiksi kuin viskin suhteen. Veikkaan, että pitäisi maistella ajatuksen kanssa enemmän, että homma alkaisi aukeamaan.

Tastingin kattaus oli seuraavanlainen:

Brixton Porter 5%
Pumpkin Head 5,1%
Konnichiwa Kitsune 8,2%
U-Boat 8,4%
Clown King 12%

Yhtäään näistä en ollut ennen maistanut. Mitään tastingnoteja en sen tarkemmin ottanut ylös, sillä niistä olisi tullut masentavan lyhyitä ja epäinformatiivisia, tyyliin "parempaa kuin Koff" tai "maistuu kaljalta". Alla kuitenkin muutamia mietteitä illan kattauksesta.

Brixton Porterin avattua pelin päästiin outouksien pariin. Hienolla etiketillä varustettu kurpitsaolut jonka tuoksu ei juuri eronnut inkiväärioluesta. Sitruunaa ja inkivääriä niin nenään kuin kieleen. Mairea hymy nousi kasvoille kun Victoria kertoi, että siltä sen tulisikin maistua. Osasin siis ainakin jotain oluesta erottaa! Mikään oman suunmukainen tuote ei ollut kyseessä. Ehkäpä kattauksen
toiseksi heikoin olut.

Perisuomalaiseen tapaan jatketaan huonoilla uutisilla. BrewDogin U-Boat on omaan suuhuni lähes juomakelvoton olut. Maistuu kylmäsavuporon ja kahvin yhdistelmältä johon on laitettu nokare voita mukaan. Rasvaisuudessaan lähes oksettavan oloinen suutuntuma. Savuoluet eivät todellakaan ole minun juttuni. Tosin Prykmestarin Savukatajasta pidän. Toisaalta hyvä, että pääsin tätäkin maistamaan. Nyt tunnen omaa olutmakuani paremmin.

Raikkaan humalainen Konnichiwa Kitsune oli oma suosikkini kattauksesta, mutta sen yllätyksen tarjosi Clown King. 12-volttinen barley wine tarjosi jotain ihanan chilistä ja marjamaista. Kuin puolukkamehua. Olueksi aika viinimäinen, mutta se ei menoa haitannut. Iso tuoppi tätä voi perjantaina työpäivän jälkeen päästä hiukan yllättämään.

Oluista jäi niin hyvä mieli, että piti jäädä vielä yhdelle. Viskilistalta silmiin pisti Ben Nevisin 26-vuotias. Pullotettu 1972/1998, tynnyrivahva, värjäämätön ja kylmäsuodattamaton. Odotukset olivat
korkealla.

Ben Nevis 1972/1998 57,4%

Tuoksu: Tuhtia nahkaa ja tammea. Syvä. Ripaus mallasta ja hentoa mentholia. Herkkullisen oloinen.

Maku: Todella pitkä. Alkuun sitruksista makeutta, jopa anasta. Lopussa nahkaa, jopa tuhkaa, mentholia ja tummaa tammea.

Pitkästä aikaa viski, jonka kanssa olisi kiva seurustella koko ilta. Monitahoinen ja silti niin selkeä. Ei päälleliimattuja makuja. Tätä pitää maistaa toistamiseen.

Old Pulteney ja seitsemän merta

- "Tuutko huomenna juomaan Old Pulteneytä?".

- "Ööh, joo-o?".

Suurin piirtein ylläkuvatun tekstiviestikeskustelun jälkeen löysin itseni viettämästä lauantai-iltaa laatuviskien seurassa. Kyseisen tislaamon 21-vuotias ja 17-vuotias on jääneet mieleen herkullisina tapauksina, mutta jostain syystä ei tislaamon tuotteita ole liikaa tullut lasissa käytettyä. Nyt tarjolla oleva kattaus paikkasi siis jälleen aukkoja yleissivistyksessä,

Old Pulteney 12 yo
Old Pulteney 17 yo
Old Pulteney 21 yo
Old Pulteney 2000 "Flotilla"
Old Pulteney "Noss Head"
Old Pulteney  "Pentland Skerries"
Old Pulteney "Isabella Fortuna WK499"

Nokkelimmat huomaavat, että Old Pulteney on ottanut merenkulkuun liittyvän sanaston omakseen. Laivoja ja majakoita löytyy pullojen kyljistä viljalti. Sinänsä tämä on ymmärrettävää, sillä Old Pulteney on korostetun merellinen viski. Highlandin perukoilla majaansa pitävä tislaamo on saanut merellisen suolaisuuden iskostettua sekä makuprofiiliin että markkinointikoneistoonsa ihailtavalla sujuvuudella. Ja mikäs siinä, kyllä minä suolasta pidän. Suomen markkinoille voisivat muuten meri-teeman mukaisesti lanseerata "Kummeli"-viskin. Paitsi, eiköhän se kiellettäisi ennen markkinoille pääsyä.

Merellisyys toi omat ongelmansa myös maisteluun. Kaikissa illan kattauksen viskeissä oli pippuria ja suolaa. Vaikka maisteluhetkellä viskeistä erotti selkeitä nyansseja, ei niitä nooteissa välttämättä ole saatu halutulla tavalla kuvattua. Joten, enjoy responsibly. Noteja siis, ei viskiä.

Old Pulteney 12yo

Tuoksu: Banaaninkuorta, liimaa ja makeaa mallasta.

Maku: Makea mallas saa mukaansa ripauksen suolaa ja pippuria. Kevyt hedelmäisyys säilyy myös. Hyvä, mutta yksioikoinen.

Old Pulteney 17yo

Tuoksu: Nyt on nokkaan jo poweria.Vaniljaa, hunajaa ja pippuria. Jossain on pippurin alla on vielä ripaus mallastakin.

Maku: On pituutta ja maku jaksaa loppuun asti. Alkuun lempeä, mutta lopussa pitkää ja ärhäkkää pippuria, hunajaista mallasta. Lasiaika nosti hunajaa selvästi esiin.

Old Pulteney 21yo

Tuoksu: Pippurisuus jo niin selkeää, että uskallan väittää valkopippuriksi. Hedelmiä, kukkia ja jopa mentholia. Syvyyttä löytyy.

Maku: Niin suolainen, niin pippurinen olematta silti yksioikoinen. Monivivahteista keltaista hedelmää, ripaus lehtimäistä ruohoisuutta. Mainitsinko jo pippurin ja suolan? Makeus on 17-vuotiaan tapaan hunajaista, vaikkakaan se ei ole yhtä hallitseva kuin edellä mainitussa. Huippuviski!

Old Pulteney 2000 "Flotilla"

Tuoksu: Kappas, suolaa, pippuria ja mallasta. Makeus on sentään jotain uutta, tuo mieleen marmeladin. Vihreitä kuulia?

Maku: Todella ärhäkkään ja nuorekkaan oloinen. Tulee ja tuhoaa. Ei maussa kyllä ärhäkkyyden lisäksi mitään uusia temppuja esittele. Uhmäikäisyydessään virkistävä poikkeus muuten niin "tyynessä" rivissä.

Old Pulteney "Noss Head"

Tuoksu: Selkeästi tähän astisista tammisin. Myös hentoa kukkaisuutta 21-vuotiaan tapaan. Vaniljaa. Lisää vain pippuri ja suola

Maku: Raa'ahko ja huonolla tavalla happaman oloinen. Koivunmahlaa, suolaa ja pippuria. Jotenkin pliisun ja tylsän oloinen ja väittäisin illan heikoimmaksi esitykseksi.

Old Pulteney  "Pentland Skerries"

Tuoksu: No nyt huomaa tynnyrin kypsytyksestä! Kuin sherryä olisi lasissa. Rusinoita, suklaata, marmeladia. Tässä suola ja pippuri ei niin iske silmille.

Maku: Kuivuu mukavasti loppuun hedelmäiseksi pippurisuolaksi. Harmittavan lyhyt ja yksioikoinen, mutta sherryisyys ei kuitenkaan tunnu irralliselta komponentilta. Sai varmasti paljon anteeksi tynnyrillään.

Old Pulteney "Isabella Fortuna WK499"

Tuoksu: Omenaa, vaniljaa ja pippureita.

Maku: Samoilla teemoilla mennään, mutta jotain mukavaa chilimäistä on eksynyt jälkimakuun.

Samalla maksakirroosilla vedettiin vielä jälkiruoaksi Springbankin uutuus: hipeille ja maailmanparantajille suunnattu 12-vuotias "Green", joka on sertejä vaille luomuviski.

Springbank 12yo "Green"

Tuoksu: Onpa puhdas! Kevyt turve ja todella puhtaan maltainen. Tuo mieleen kivennäisveden, eli jotain makeaa ja suolaista on tässäkin.

Maku: Vissyä, salmiakkia ja lopussa ripaus jotain vihreää.

Hyvä, puhdas ja maukas Springeri. Parempaa kuin OB-kymppi. Tiedän, koska maistoin näitä rinnakkain.

Loppukevennykseksi kerrottakoon vitsi:

Mitä yhteistä on Old Pulteneyllä ja Lootin vaimolla?

Molemmat tuntuvat kielenpäällä suolaisilta.

SMWS 26.92 ja uudet aluevaltaukset

Kokeilin uuden vuoden kunniaksi uutta ilmaisumuotoa. Tämän tekstin voi nautiskella myös videon muodossa. Toki, vanhoillisena miehenä pidän tekstiä parempana itseilmaisun muotona, mutta more is more. Olkaa niin hyvät:

Clynelishillä on aina ollut erityinen paikka sydämessäni. Se on yksi ensimmäisiä omistamiani viskejä ja oikeastaan ensimmäinen tislaamo Islayn ulkopuolelta, joka herätti tunteita. Positiivisessa mielessä. Vahamainen, usein hyvin mausteinen Clynelish kutkuttelee makuhermoja lähes uskonnollisella paatoksella. Viskiharrastuksen edetessä on Clynelishejä päätynyt omaan kaappiin tätä taustaa vasten yllättävän vähän. Uusia kokemuksia on haettu lähinnä anniskeluravintoloista ja samplejen muodossa. Tällä kertaa päätin aukaista kuitenkin kokoelmani helmen, SWMS 26.92, eli pullo 28-vuotiasta 1984 pullotettua Clyneä.

SMWS on perustettu 1970-luvun lopulla eräänlaisena kaveriporukan viskiharratuksen huipentumana. Nykyään seuralla on haarakonttoreita ympäri maailmaa ja seuran pullotteet viedään usein käsistä, Mitään näpertlyä seuran toiminta ei enää ole, sillä 2004 se siirtyi Glenmorangien omistukseen ja on siten osa valtavaa Louis Vuitton Moet Hennessy -megakorporaatiota.

SMWS:ää ei tule sekoittaa kotimaiseen SMWS:ään. Suomen Mallaswhiskyseura ja Scotch Malt Whisky Society ovat kaksi eri asiaa. Mistähän muuten moinen anglismi kuin Whisky on seuran nimeen eksynyt? Meillä on kuitenkin aika kuvaava suomenkielinen sana, nimittäin viski.

Clynelish 1984 SMWS 26.92 58,2%

Tuoksu: Kynttilävahan tuntee jo nenään. Kirpakka sitruunaa ja taikinaa. Ripaus turvetta jossain taustalla. Suolaa ja ananasta.

Maku: Vahaa, paljon vahaa. Tätä ei saa suusta pois! Salmiakkia, sekalainen seurakunta erilaisia keltaisia hedelmiä. Mallas pysyy yllättävän hyvin läsnä, eikä puu jyrää. Suolaa.

Lasiaika teki ihmeitä. Videolla suolaisuutta ei havainnut, mutta jo 15 minuuttia lasissa teki viskin todella suolaiseksi. Tykkäsin. Ainoa kysymysmerkki on tynnyri. Ex-sherry butt ja ei viski on lähes väritön. Lisäksi sokkotestissä väittäisin bourbon-kypsytetyksi varmaan yhdeksän kertaa kymmenestä. Laiska tynnyri kenties? Tällä kertaa onneksi viski ei ole jäänyt vaisuksi vaan on hyvinkin terhakka tapaus. Ehkä liiankin terhakka ikäisekseen. Tämän ikäiseltä viskiltä odottaisi jo aika eleganttia lähestymistä. Silti, mielettömän hyvää.