SMWS 26.92 ja uudet aluevaltaukset

Kokeilin uuden vuoden kunniaksi uutta ilmaisumuotoa. Tämän tekstin voi nautiskella myös videon muodossa. Toki, vanhoillisena miehenä pidän tekstiä parempana itseilmaisun muotona, mutta more is more. Olkaa niin hyvät:

Clynelishillä on aina ollut erityinen paikka sydämessäni. Se on yksi ensimmäisiä omistamiani viskejä ja oikeastaan ensimmäinen tislaamo Islayn ulkopuolelta, joka herätti tunteita. Positiivisessa mielessä. Vahamainen, usein hyvin mausteinen Clynelish kutkuttelee makuhermoja lähes uskonnollisella paatoksella. Viskiharrastuksen edetessä on Clynelishejä päätynyt omaan kaappiin tätä taustaa vasten yllättävän vähän. Uusia kokemuksia on haettu lähinnä anniskeluravintoloista ja samplejen muodossa. Tällä kertaa päätin aukaista kuitenkin kokoelmani helmen, SWMS 26.92, eli pullo 28-vuotiasta 1984 pullotettua Clyneä.

SMWS on perustettu 1970-luvun lopulla eräänlaisena kaveriporukan viskiharratuksen huipentumana. Nykyään seuralla on haarakonttoreita ympäri maailmaa ja seuran pullotteet viedään usein käsistä, Mitään näpertlyä seuran toiminta ei enää ole, sillä 2004 se siirtyi Glenmorangien omistukseen ja on siten osa valtavaa Louis Vuitton Moet Hennessy -megakorporaatiota.

SMWS:ää ei tule sekoittaa kotimaiseen SMWS:ään. Suomen Mallaswhiskyseura ja Scotch Malt Whisky Society ovat kaksi eri asiaa. Mistähän muuten moinen anglismi kuin Whisky on seuran nimeen eksynyt? Meillä on kuitenkin aika kuvaava suomenkielinen sana, nimittäin viski.

Clynelish 1984 SMWS 26.92 58,2%

Tuoksu: Kynttilävahan tuntee jo nenään. Kirpakka sitruunaa ja taikinaa. Ripaus turvetta jossain taustalla. Suolaa ja ananasta.

Maku: Vahaa, paljon vahaa. Tätä ei saa suusta pois! Salmiakkia, sekalainen seurakunta erilaisia keltaisia hedelmiä. Mallas pysyy yllättävän hyvin läsnä, eikä puu jyrää. Suolaa.

Lasiaika teki ihmeitä. Videolla suolaisuutta ei havainnut, mutta jo 15 minuuttia lasissa teki viskin todella suolaiseksi. Tykkäsin. Ainoa kysymysmerkki on tynnyri. Ex-sherry butt ja ei viski on lähes väritön. Lisäksi sokkotestissä väittäisin bourbon-kypsytetyksi varmaan yhdeksän kertaa kymmenestä. Laiska tynnyri kenties? Tällä kertaa onneksi viski ei ole jäänyt vaisuksi vaan on hyvinkin terhakka tapaus. Ehkä liiankin terhakka ikäisekseen. Tämän ikäiseltä viskiltä odottaisi jo aika eleganttia lähestymistä. Silti, mielettömän hyvää.