Olueen minulla on hieman vinksahtanut suhde. Tykkään juoda sitä ja kokeilen lähes viikottain jotain olutta, joka kuulostaa siltä, että en ole sitä maistanut. Aihe kiinnostaa yleisellä tasolla todella paljon. Silti en koskaan muista maistamiani oluita tai selaile olutfoorumeita/blogeja/kauppoja kuten viskin suhteen tulee toimittua. Samanlaista intohimon kipinää ei aiheeseen ole vain syttynyt.
Toinen pointti, jonka huomasin, oli se, että en osaa maistella olutta. Tai osaan, mutta en osaa pukea makutuntemuksiani samalla tavalla sanoiksi kuin viskin suhteen. Veikkaan, että pitäisi maistella ajatuksen kanssa enemmän, että homma alkaisi aukeamaan.
Tastingin kattaus oli seuraavanlainen:
Brixton Porter 5%
Pumpkin Head 5,1%
Konnichiwa Kitsune 8,2%
U-Boat 8,4%
Clown King 12%
Yhtäään näistä en ollut ennen maistanut. Mitään tastingnoteja en sen tarkemmin ottanut ylös, sillä niistä olisi tullut masentavan lyhyitä ja epäinformatiivisia, tyyliin "parempaa kuin Koff" tai "maistuu kaljalta". Alla kuitenkin muutamia mietteitä illan kattauksesta.
Brixton Porterin avattua pelin päästiin outouksien pariin. Hienolla etiketillä varustettu kurpitsaolut jonka tuoksu ei juuri eronnut inkiväärioluesta. Sitruunaa ja inkivääriä niin nenään kuin kieleen. Mairea hymy nousi kasvoille kun Victoria kertoi, että siltä sen tulisikin maistua. Osasin siis ainakin jotain oluesta erottaa! Mikään oman suunmukainen tuote ei ollut kyseessä. Ehkäpä kattauksen
toiseksi heikoin olut.
Perisuomalaiseen tapaan jatketaan huonoilla uutisilla. BrewDogin U-Boat on omaan suuhuni lähes juomakelvoton olut. Maistuu kylmäsavuporon ja kahvin yhdistelmältä johon on laitettu nokare voita mukaan. Rasvaisuudessaan lähes oksettavan oloinen suutuntuma. Savuoluet eivät todellakaan ole minun juttuni. Tosin Prykmestarin Savukatajasta pidän. Toisaalta hyvä, että pääsin tätäkin maistamaan. Nyt tunnen omaa olutmakuani paremmin.
Raikkaan humalainen Konnichiwa Kitsune oli oma suosikkini kattauksesta, mutta sen yllätyksen tarjosi Clown King. 12-volttinen barley wine tarjosi jotain ihanan chilistä ja marjamaista. Kuin puolukkamehua. Olueksi aika viinimäinen, mutta se ei menoa haitannut. Iso tuoppi tätä voi perjantaina työpäivän jälkeen päästä hiukan yllättämään.
Oluista jäi niin hyvä mieli, että piti jäädä vielä yhdelle. Viskilistalta silmiin pisti Ben Nevisin 26-vuotias. Pullotettu 1972/1998, tynnyrivahva, värjäämätön ja kylmäsuodattamaton. Odotukset olivat
korkealla.
Ben Nevis 1972/1998 57,4%
Tuoksu: Tuhtia nahkaa ja tammea. Syvä. Ripaus mallasta ja hentoa mentholia. Herkkullisen oloinen.
Maku: Todella pitkä. Alkuun sitruksista makeutta, jopa anasta. Lopussa nahkaa, jopa tuhkaa, mentholia ja tummaa tammea.
Pitkästä aikaa viski, jonka kanssa olisi kiva seurustella koko ilta. Monitahoinen ja silti niin selkeä. Ei päälleliimattuja makuja. Tätä pitää maistaa toistamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti