Pikanootti: Johnnie Walker Red Label

Eräs ystäväni totesi, että minulle ei voi tuoda lahjaksi viskiä. Perusteluksi hän kertoi, että ei osaisi valita sellaista viskiä, joka harrastajaa miellyttäisi.

Tämä kommentti on jäänyt vaivaamaan. Ja toden totta, eipä ole juuri merkkipäivinä viskiä lahjapusseista löytynyt. Viiniä, kaljaa, konjakkia ja rommia on sen sijaan tullut useita pulloja. 

Törmäsin itse tähän "pelkotilaan" kun etsin pitkäripaisesti tuparilahjaa viinejä harrastavalle ystäväpariskunnalle. Kynnys viinin ostamiseen harrastajalle oli yllättävän korkea. Rohkelikkona nappasin pullon baroloa kainaloon ja ainakaan päin naamaa ei tullut nenännyrpistyksiä lahjan saajilta. Voimaannuttavaa.

Onneksi nuorissa on tulevaisuus. Sisarusten lapsista ensimmäiset ovat jo muutaman vuoden olleet päälle 18 ja tuoneet Alkosta löytämiään viskihelmiä minulle maistettavaksi. Vaikka viskit eivät sinänsä ole olleet ihmeellisiä niin ajatus on aina lämmittänyt minua - nämä ihmiset ovat oikeasti miettineet, mistä voisin pitää ja hankkineet lahjan sen perusteella parhaan tietämyksensä mukaan.

Yksi tällainen lahja oli Johnnie Walkerin Red Label, jonka sain siskonpojalta syntymäpäivälahjaksi lottokuponkiin käärittynä. Hieno lahja, josta tuli hyvälle mielelle.

Olen usein pitänyt Red Labelia yhtenä huonoimmista koskaan maistamistani viskeistä. Tämän vuoksi en ole sitä itse juonut ainakaan viiteen vuoteen, saati harkinnut sen ostamista. Siksi lahja oli oivallinen, sillä tuskin olisin muuten Red Labelia tullut ostaneeksi.

Oliko viski sitten niin pahaa kuin muistin?

Johnnie Walker Red Label - Sitä kissa ostaisi

Johnnie Walker Red Label, 40 %

Tuoksu: New make. Omenaa. Toffeeta. Perhonsidontalakkaa. Kokonaisuutena ohut.

Maku: Ihan ensimmäinen puoli sekuntia ihan miellyttävä. Vihreitä hedelmiä, nahkaa ja toffeeta. Taittuu todella nopeasti melko oksettavaksi geneeriseksi ”väriviinaksi”, joka ei kyllä riemunkiljahduksia aiheuta.

Olihan se nyt ihan kauhea viski. Silti oli kiva päästä maistamaan. Maistan myös joka vuosi mämmiä ja rosollia. Ja joka vuosi ne maistuu pahalta. 

Dram – Whisky Explorers Bar

Olen Puolaa koskevissa kirjoituksissani maininnut useaan otteeseen, että Puola ei ole viskimaa. Hämmästykseni oli suuri, kun edellisellä Poznaniin suuntautuneella reissullani törmäsin ipapäissäni ihka oikeaan viskibaariin.

Vanhankaupungin keskusaukion Wedel-kahvilan (paikallinen Fazer) kupeesta löytyvä kuppila kantaa nimeä Dram – Whisky Explorers Bar. Sisään astuessa käy selväksi, mikä Puolassa on halpaa. Ihmistyövoimalla ei voi olla liikaa hintaa, jos pienessä baarissa on töissä neljä tarjoilijaa. Tragikoomiseksi tilanteen teki vielä se, että olimme paremman puoliskoni kanssa paikan ainoat asiakkaat.

Paikan viskilistan voi katsastaa kätevästi etukäteennetistä. Listaa selaillessa käy pian läpi myös tämän kaltaisen viskibaarin ongelma.

Valikoima sisälsi suuren määrän pulloja, mutta suurin osa niistä oli noin 50–100 euron arvoisia tislaamojen omia peruspullotteita. Ei näitä jaksa baarissa maistella. Ryypätä toki voi, mutta se on eri asia. Hyllyistä löytyi myös kovempaa kamaa, mutta olen köyhä, joten esimerkiksi Taliskerin 35-vuotias jäi maistamatta. Eli ehkä ongelma on enemmän pinkan puutteessa kuin valikoimassa?

Valikoin lasiini Gordon & MacPhailin 12-vuotiaan Scapan. Viski oli mukavan suolainen tuttavuus, jonka kumosi kitusiin kitisemättä.

Ei paha.

Kyselin baarimikoilta kuulumisia Puolan viinaskenestä. Kuulema gini ja viski ei puolalaisia nappaa, mutta vodkaa kyllä tehdään. Skippasin tarjotut perunavotut, mutta baarimikko sai maistamaan paikallisia hunajasimoja.

Simasuille simaa.

Olen juonut muutamia puolalaisia hunajasimoja. Omaan suuhuni ne ovat erittäin mukavia ja makeita herkkuja. Näitä saa muuten Suomesta ainakin Tuulensuusta Tampereelta. Maistamani versio oli kuplivaa simaa, joka oli saanut muistikuvieni mukaan tynnyriäkin osakseen yli kymmenen vuotta. Toki juoman makeus on mallia diabetes, mutta pienissä erissä nämä laittavat suupielet ylöspäin. 

Kannattaa maistaa jos sattuu törmäämään.

Linkkejä ja lisälukemista:

Dramin nettisivut 

Dramin viskilista
Squad Whisky Poznan
Viinavinkkejä Varsovaan
Puola ja kalja
Kaikki viskimatkailusta

Viskinörtteily on eskapismia

Viskihifistelijä, -nörtti, -autisti, -hipsteri ja -harrastaja. Näillä nimiä minulla on kutsuttu.

Nappaan tällä kertaa kiinni sanasta ”nörtti”. Tuolla sanalla on ollut minulle aina positiivinen pohjavire, koska miellän itseni monella tapaa nörtiksi: pelaan tietokone-, lauta- ja korttipelejä. Olen lukenut scifiä ja fantasiaa ja Taru Sormusten Herrasta on eniten minuun vaikuttanut yksittäinen kirja/elokuva.

Viskinörtteilyssä ja ihan vaan ”nörtteilyssä” on paljon yhtymäkohtia. Yksi niistä eskapismi, todellisuuspako. Siinä missä tietokoneen ruudulla saan hetken olla Legolas ja ampua örkkejä otsalohkoon, myös viskiä juodessa pääsee hetkeksi todellisuutta pakoon. Tarpeeksi viskiä nautittuaan usein myös unohtaa mitä todellisuudessa tuli toilailtua.

Viskieskapismi on minulle asia, josta harrastuksessa nautin. Viski on portti pois arjesta. Viskin kaataminen lasiin on eräänlainen rituaali arjen ja oman ajan välissä. Viskikaappi on minulle Narnian vaatekaappi: kun ovi aukeaa, matka toiseen valtakuntaan voi alkaa.

Tätä viskieskapismia voi vahvistaa tarinoilla. Usein itselleni riittää kuitenkin pelkkä juoman ihastelu. Lasissa olevalla juomalla on aina historia ja juuret. Minun tapauksessani se on lähes aina vähintään kolme vuotta katsellut tammitynnyristä maailman menoa. Se on kiehtova ajatus.

Pari viikkoa sitten pääsin kokeilemaan eräänlaista viskinörtteilyn huipentuman. Olen pelannut Magic the Gathering keräilykorttipeliä vuodesta 2004. Sen pelaaminen on samanlainen osa identiteettiäni kuin viskin juominen. En usko, että tulen koskaan lopettamaan kumpaakaan. Jos nämä kaksi yhdistää, illan täytyy olla täynnä taikaa.

Karnin kanssa Port Elleniä <3.

Port Ellen 1983/2010, Douglas Laing ”Old Malt Cask”, Sherry Butt, 1/568, 50 %

Tuoksu: Lihaisa, lähes verisen metallinen tuoksu. Punaista marjaa ja BBQ-kastiketta. Makea.

Maku: Huh! Verta ja tervaleijonia. Makea, tanniininen ja savuisen likainen. Jopa chilinen. Grillattu sisäfileepihvi savuisella soosilla ja itämaisella twistillä.

Taikakortteja ja Port Elleniä. Keksitkö nörtinpää? Eskapismia parhaimmillaan. Aikamatka kadonneeseen ihmemaahan. Suosittelen – yhdessä tai erikseen.