Viskimatkailua: Malesia

Kävin vajaan neljän viikon reissulla Aasiassa. Tarkoitus oli bloggailla matkalta, mutta matkakiireet ja se fakta, että kohdemaani Malesia on muslimimaa, vaikeutti suunnitelmia. Näin kotisohvalta matkaa takautuvasti katsoen reissusta jäi käteen myös tähän blogiin sopivia tarinoita.

Vietin suurimman osan matkastani Penangissa. Penangin saari on yhdenlainen Aasian turistikeskittymä, mutta oma majapaikkani sijaitsi mantereen puolella, missä kommunikaatio tapahtui lähinnä viittoen ja jokainen länsimaalainen oli ihmetyksen aihe.

Muslimaaksi Malesian alkoholinlainsäädäntö on yllättävän vapaa. Alkoholia saa ostaa ja juoda, kunhan on täyttänyt 21. Käytännössä kuitenkaan muslimit eivät juo, ainakaan julkisesti. Maan väestöstä muslimeja on reilu 60 prosenttia. Niinpä kadunvarsikauppojen alkoholivalikoima koostuu muutamasta tölkistä Tigeriä, Guinnesia ja Heinekeniä.

Paikallinen siiderimainos.

Suuremmissa ostoskeskuksissa on usein oma alkoholinurkkaus, jonka tarjonta ei päätä huimaa. Valikoima koostuu lähinnä erittäin kalliista tuontiviineistä, bulkkikaljasta ja muutamasta hajanaisesta pullosta erittäin epäilyttävän näköisiä viskejä ja konjakkeja.

Päihtymään Malesiassakin siis pääsee, jos moiselle on tarvetta. Itse kokeilin paikallisia isoja ”food courtteja”, joissa nuudeliaterian kylkeen sai yleensä tilattua Tiikerin tai pari. Trooppisessa ilmanalassa tämä oli oikein mukavaa luksusta.

Tiikeri sopii nuudeleihin.

Mielenkiintoisimpia alkoholituttavuuksia reissulla olivat satunnaiset kiinalaiset tuontiviinat. Suurimmassa osassa etikettejä ainoa ymmärrettävät sanat olivat ”medicine” ja ”contains animal parts”. Itse olen sen verran tiedostava kuluttaja, että yritin löytää juoman, johon ei ole jauhettu tiikereitä ja sarvikuonoja mukaan.

Ja tällainen löytyikin. Golden Bell Wu Chia Pi Chiew myydään mukavassa pienessä pyöreässä pullossa, joka tuo mieleen Unicumin. Tätäkin litkua markkinoidaan sen tervehdyttävillä ominaisuuksilla, ja juomalla on legendan mukaan muun muassa selkäkipuja parantava vaikutus.

Paikallinen Jekku.

Pullon unicumimainen ulkoasu oli selkeä enne, sillä itse juoma maistui hyvin pitkälti Jägermeisterin ja Unicumin lehtolapselta. Ihan hyvää siis, mutta eipä tuota varta vasten kannata lähteä ostamaan.

Reissun ehkä mielenkiintoisin anti oli keskustelut Malesian kiinalaisten kanssa. Kiinalaisessa lääketieteessä/perimätiedossa juomien ja ruokien lämmittävä ja kylmettävä vaikutus on keskeisessä osassa. Keskusteluissa selvisi, että näiden perinteiden valossa viski on viilentävä juoma ja konjakki puolestaan lämmittävä. Täällä sohjoisessa pohjoisessa kannattaisi siis kiinalaisten oppien mukaan juoda viskin sijaan konjakkia.

Toinen kiinalaisesta perimätiedosta kummunnut oppi oli konjakin tuunaaminen ginsengillä. Pullo XO:ta ja reilulla kädellä tuoretta ginsengjuurta pohjalle. Kypsytysaika juomalle on kuulema optimitilanteessa noin kolme vuotta, minkä jälkeen juomalla on tauteja parantava vaikutus. En aio testata.

Kotimatkalla katsastin myös lentokenttiä niin sanotusti ostohousut jalassa. Juran uusi Travel Retail -sarja oli kovasti kentillä esillä ja sitä pääsi useammalla kentällä ihan maistamaankin. 19-vuotias ”The Paps” oli oikein hyvää, mutta ei tarttunut tällä kertaa ostoskärryyn.

Sen sijaan todellinen löytö oli Cathay Pacificin koneessa myytävät viinakset. Kavalanin sherry Solisti maksoi naurettavat 84 dollaria. Houkuttelin matkaseurani viskimuuleiksi ja tilasin lentoemolta kolme pulloa, joita hän lähti iloisesti takahuoneesta noutamaan. Haaveet kuitenkin kaatuivat nopeasti, kun selvisi, että koko lentokoneessa on kyseisiä pulloja vain yksi. Yksi on toki enemmän kuin nolla, mutta harmittaa vieläkin.

Kavalania jälkiruokayllärillä

Tämä viikko polkaistiin käyntiin ilouutisilla kun Diageo ilmoitti kahden tislaamon henkiin herättämisestä. Legendaariset Brora ja Port Ellen saavat uuden mahdollisuuden loistaa. Tärkeimmät speksit: 35 miljoonaa puntaa ja tuotannon pitäisi alkaa vuonna 2020. Diageon tiedotteen asiasta voi lukaista täältä. Samaan syssyyn myös Ian Macleod Distillers ilmoitti, että Rosebank seuraa Port Ellenin ja Broran esimerkkiä. Upeaa toimintaa!

Menneitten muistelu on mukavaa, mutta rajansa kaikella. Vaikka ennen tehtiin loistavaa viskiä, ei kaikki ollut ennen paremmin. Itse asiassa moni asia on juuri nyt paremmin kuin koskaan. Eipä ollut Port Ellenin ja Broran toimiessa nimittäin Kavalania saatavilla!

Kavalan on perustettu 2005, mutta on lyhyen olemassaolonsa aikana luonut itselleen valtavan fanipohjan, eikä syyttä. Taiwanin ihme tuottaa todella laadukasta viskiä, markkinointipuoli on kunnossa ja viski on vielä järkevissä hinnoissa. Lisäksi tislaamolla on saatu kaikki hyöty irti lämpimästä ilmanalasta. Viski nimittäin kypsyy merkittävästi nopeammin Taiwanissa kuin Skoteissa. Kätevää.

Oman Kavalan-tastingin kattaus näytti seuraavalta:

Kavalan King Car 46%
Kavalan  Ex-Bourbon Oak 46%
Kavalan Sherry 46%
Kavalan Solist Ex-Bourbon 57%
Kavalan Solist Sherry 57%
Kavalan Solist Moscatel 54%

Kavalan King Car 46%

Tuoksu: Merkittävän mausteinen. Pippuria ja hedelmäsalaattia. Hiukan liikaa liuotinta ja tiettyä tunkkaisuutta minun makuuni.

Maku: Pippuri hallitsee (tämä on hyvä asia) makua. Muuten makukaareltaan lyhyt, mutta ei häiritseviä sivunootteja.

Jotenkin nyt pippuri peitti kuitenkin ne muut sävyt alleen. Hauskasti tätä kuvailtiin tastingissa "harmaaksi speysideriksi", jollaiseksi varmaan moni ei-skottitislaamo haluaisi viskejään kutsuttavan. Kavalanin tapauksessa tämä on sitä tislaamon tuotannon heikompaa päätä.

Kavalan Ex-Bourbon Oak 46%

Tuoksu: Raikas tuoksu, jota dominoi vihreä omena. Ripaus vaniljaa, syksyn lehtiä ja toffeeta.

Maku: Tasapainoinen makukaari, jossa kaikki nenän lupaamat maut on löydettävissä. Silti jotenkin pieni pettymys. Odotin loistavan nenän perusteella jotain suurempaa.


Kavalan Sherry 46%

Tuoksu: Mahonkia ja rusinaa niin että silmiä kirvelee. Tästä joko tykkää tai ei.

Maku: Rommirusinaa, huonekalulakkaa, tanniineja. Hurja sherrypommi!

Nämä olivat jo luksusta. Molemmat ehkä hiukan yksioikoisia, mutta ainakin tekevät sen mitä etiketissä lupaavat. Sitten oli aika nostaa voltteja ylöspäin.

Kavalan Solist Ex-Bourbon 57%

Tuoksu: Samat elementit kuin pikkuveljessä. Vihreää omenaa, toffeeta, pippuria ja vaniljaa. Selkein ero 46-volttiseen on alleviivaavan makeuden puuttuminen tuoksusta.

Maku: Samat tuoksusta tutut elementit leikkivät mukavan pitkään kielellä. Suutuntumassa tuoksusta puuttunut makeus tulee taas esille.


Kavalan Solist Sherry 57%

Tuoksu: Rusinat ovat muuttunut ylikypsiksi luumuiksi ja saaneet kylkeensä mukavan pähkinäisen nootin. Monitahoisempi kuin pikkuveljensä.

Maku: Suolaa, menthoolia, luumua ja rusinaa. Hämmentävistä tanniinit ei jää tässä täysvolttisessa versiossa samalla tavalla ikeniin.

Jos 46-volttiset olivat hyviä, niin nämä olivat loistavia. Monitahoisempia ja haastavampia kavereita, joiden kanssa seurustelee mielellään.

Kavalan Solist Moscatel 54%

Tuoksu: Todella lämmin ja makea. Tupakkaa ja ylikypsiä hedelmiä. Valloittava!

Maku: Tupakkaa, pähkinää, suutuntuma kuin samettia. Erittäin makea!

Moscatel Solist oli hämmentävä kokemus. Harvoin on tullut noin makeaa viskiä maistettua. Silti ei alkanut makeus missään vaiheessa ällöttämään vaan tämä meni tastingin jälkiruokana mainiosti. Kaiken kaikkiaan Kavalan osoitti jälleen olevansa kaiken hypen veroinen tislaamo. Koko kattaus liikkui asteikolla hyvä-erinomainen, painottuen jälkimmäiseen. Tätä lisää!

Vaikka Moscatel Solist oli loistava jälkiruoka, illan todellinen jälkiruoka oli jotain aivan muuta. Jos vieraat kaivaa repusta Glenfiddichin 18-vuotiaan se ei yleensä aiheuta sen suurempia riemunkiljahduksia. Vaan tämän pullon kyljessä oli vanha ja epäselvä merkintä maalarinteippiin kirjoitettuna.

Tarjoiluehdotus: Sour Cream -ruissipsit ja pala viskihistoriaa.

Rare Malts St. Magdalene 19yo 1979/1998 63,8%

Tuoksu: Mausteinen, mehiläisvahaa, huumaavaa parfyymisyyttä, joka vedellä taittuu apilaksi. Huikea nenä!

Maku: Todellinen kameleonttiviski. Samaan aikaan makea että suolainen. Vahaa, keksiä, öljyä, erilaisia kukkia, parfyyminen, ripaus salmiakkia.

Tällaisinä hetkinä sitä aina muistaa miksi viski on niin hieno harrastus. Aivan uskomaton viski. St. Magdalenen aukaisua odotellessa!

Kavalan Peaty Cask 53,2%

Viskin ystävien seuran vuotuinen juhlapullote on täällä. Tälläkään kertaa ei säästytty kommelluksilta, sillä viski saapui Alkoon reilusti aikataulusta myöhässä. Onneksi kuitenkin korkit olivat paikallaan ja pullossa oikeaa tislettä. Mutta hyvä, että saapui! Ensimaiston perusteella kyseessä on oiva viski.

Kavalanin Peaty Cask on saanut nimensä, yllätys yllätys, tynnyröinnistä. Viskiin on käytetty toisen täyttökerran bourbon-tynnyriä, jossa on ennen Kavalania majaillut "nimeltämainitsematonta Islay-viskiä". Idea ei ole mikään mullistava ja äkkiseltään tuli ainakin Balvenien vastaavat kokeilut mieleen. Yhtään tällaisen kypsytyksen osakseen saanutta viskiä en ole vielä ennen tätä maistanut.

Kavalan Peaty Cask 53,2%

Tuoksu: Vahvaa tammea, hunajaa, keltaisia hedelmiä valkopippuripedillä. Aivan kevyt aavistus savua jossain alkoholin takana. Kypsän ja tuhdin oloinen. Lasiaika paljastaa myös ripauksen voita.

Maku: Turve hyökkää lupaavasti suuhun heti, mutta ei todellakaan ole hallitseva elementti. Lopussa turpeisuus leikittelee kivasti kitalaessa, mutta hunajaisen hedelmäiset nootit hallitsevat myös maussa. Tammisuus ja pippurisuus myös vahvasti läsnä. Pienellä vesilisällä antaa myös Longrowmaisia öljyisen likaisia nootteja. Hyvä ja kompleksinen viski.

Viime vuoden Old Buckin jatkoksi on taiottu mahtava jatko-osa. Hintakin on tällä kertaa inhimillisempi, edukkaat 149,90€. Nasusta hurja hinta, mutta onhan tämä hyvää. En lähde haukkumaan edes hinta-laatu -suhdetta. Jos on 150€ ylimääräistä ja Alkosta pitää viskiä ostaa, on tämä SE viski juuri tällä hetkellä. Arvostukseni tätä itämaan ihmetislaamoa kohtaan nousee drami dramilta. Hienoa VYS! Hienoa Kavalan!

Kavalat Kavalanit

Vuonna 2005 Kiinan tasavalta, jota Taiwaniksikin kutsutaan, saavutti tähän astisen historiansa tärkeimmän virstapylvään kun Kavalanin tislaamopannut tipauttivat ensimmäiset pisarat elämän eliksiiriä. Kavalanin "historia" on raikkaan kaupallinen ja noudattaa mukavasti taloustiikerien toimintalogiikkaa. Kavalanin omistava King Car yritys vain yksinkertaisesti päätti laittaa tislaamon pystyyn, hankki paikalle ammattilaiset tekemään hommat ja löi avoimen shekin kouraan. Näin saatiin aikaiseksi ehtaa Taiwanilainen skottiviski, joka on aiheuttanut paljon puhetta viskipiireissä perustamisestaan lähtien. Eikä vähiten laadukkaan viskinsä ansiosta.

Kavalanin viskit pullotetaan hyvin nuorina, eikä niissä näy ikämerkintöjä. Tämä onkin yksi Kavalanin nerokkuutta; oletettavasti laadukkaat tynnyrit yhdistettynä trooppisiin kypsymysolosuhteisiin takaavat sen, että tisleestä saadaan erittäin juomakelpoista tavaraa todella lyhyellä aikataululla. Näin musiikki-ihmisenä myös Kavalanin markkinointi miellyttää silmää. Single caskit ovat solisteja ja muut konserttimestareita. Hieno idea!

Kavalaneja tarjoiltiin viime viikolla St. Michaelissa ja rivi näytti seuraavalta:

Glenfarclas 15yo 46%
Kavalan King Car 46%
Kavalan Concertmaster Port Cask finish 40%
Kavalan Sherry Oak 46%
Kavalan Solist Sherry Cask 57,8%

Ilta kalibroitiin käyntiin Glenfarclasin 15-vuotiaalla ja hyväähän se oli. Ideana oli Glenfarclasin sherryisestä profiilista saada hiukan tarttumapintaa Kavalanien sherryisyyteen. Ensimmäisenä Kavalanina Glenfarclasin kanssa pääsi voimiaan mittelemään King Car.

Kavalan King Car 46%

Tuoksu: Todella paljon trooppisia hedelmiä. Ananasta, banaania, jopa appelsiinia. Mallas antaa taustatukea ja tuoksussa on myös ripaus mustapippuria ja vaniljaa. Todella lupaava.

Maku: Kielenpäällä trooppiset hedelmät muodostavat mahtavan hedelmäsalaatin, joka lopussa taittuu pippuriin ja tammeen. Yllättävän kehokaskin. Lupaavaa!

Ensimmäinen Kavalan ei jättänyt kylmäksi. Ostoslistalle ehdottomasti! Seuraavaksi kokeiltiin port-viimeistelyn toimivuutta Kavalaniin konserttimestarin avustuksella.

Kavalan Concertmaster Port Cask Finish 40%

Tuoksu: Paljon samaa kuin King Caria, trooppisia hedelmiä. Ehkä hiukan raikkaampi, jopa mentholinen verrattuna King Cariin. Port-viimeistely tuo myös tuttuja luumuisia elementtejä nenään.

Maku: Makea, "karkkimainen". Hiukan myös mausteisuutta. Helppo ja vaisu. Kattauksen heikoin lenkki.

Nenä antoi konsettimestarissa odottaa enemmän, mutta nyt ei jaksanut. Voiko 6 prosenttia vaikuttaa noin paljon runkoon, sillä niin vaisu tämä oli King Cariin verrattuna? Seuraavana maisteltiin kattauksen yllätyslisäystä. Logististen vaikeuksien vuoksi tastingiin oli ilmeisesti maahantuojan (?) puolesta lähetetty pientä extraa Kavalan (ex) Sherry Oakin muodossa.

Kavalan Sherry Oak 46%

Tuoksu: Huh mikä pommi. On kumia, on luumuja, on kahvia. Punaista viinimarjaa.

Maku: Hämmeltävällä tavalla kuiva ja makea yhtä aikaa. Paahteinen, pitkä mausteisuus leikittelee kielellä vielä pitkään. Kumimaisuus ei ole suusa häiritsevää vaan antaa viskille kivasti runkoa. Todella hyvä viski!

Niinhän siinä kävi, että ilmainen viina, paras viina. Todella hieno esitys Kavanilta. Mietin tuota kuivan ja makean yhdistelmää. Varsinkin vanhemmat sherryviskit yleensä kuivuvat todella kovasti loppuun. Toisaalta taas Kavalanin makeus viittaa new makelle tyypillisiin makuelementteihiin. Onko tynnyri trooppisissa oloissa tykittänyt mauta viskiin niin, että new maken nuorekas makeus ei ole kerennyt alta pois? Jos näin on, niin hieno juttu. Minä tykkään. Vielä oli sherry solisti jäljellä.

Illan solisti.

Kavalan Solist Sherry Cask 57,8%

Tuoksu: Yrttejä ja sherryä. Kahvia, kuivattuja hedelmiä ja vahvaa mausteisuutta. Hieno nenä!

Maku: Suklaata, kahviä, tummia hedelmiä. Kuivuu loppuun sherryjyrille tyypilliseen kuivakkaan tyyliin. Alkoholi antaa mukavasti runkoa, mutta vesi tuo mukavasti yrttisyyttä ja makeutta esille.

Solist oli porukan monipuolisin esitys, joka tarvisi varmasti enemmän aikaa ja ehkä hiukan isomman maisteluannoksen, jotta viskin kaikki nyanssit tulisivat esiin. Silti 46% vatattu pikkusisko oli minun suuhuni tällä kertaa maittavampi tapaus.

Kavalan aukaisi kivasti silmiä maailman viskien suhteen. Todella hienoja liemiä kaikki. Glenfarclasin 15yo, jota pidän hyvänä viskinä jäi Kavalanien jalkoihin. Oikeastaan vain Concertmaster oli selvästi 'farclasia heikompi esitys. Oikeastihan kaiken positiivisuuden takana on tastingin vetäneen Mikael Lepän tarjoama nippelitieto: Kavalan osti maltaita alkuaikoina myös Raision Mallastamosta. Torilla tavataan!