Viskimatkailua: Malesia

Kävin vajaan neljän viikon reissulla Aasiassa. Tarkoitus oli bloggailla matkalta, mutta matkakiireet ja se fakta, että kohdemaani Malesia on muslimimaa, vaikeutti suunnitelmia. Näin kotisohvalta matkaa takautuvasti katsoen reissusta jäi käteen myös tähän blogiin sopivia tarinoita.

Vietin suurimman osan matkastani Penangissa. Penangin saari on yhdenlainen Aasian turistikeskittymä, mutta oma majapaikkani sijaitsi mantereen puolella, missä kommunikaatio tapahtui lähinnä viittoen ja jokainen länsimaalainen oli ihmetyksen aihe.

Muslimaaksi Malesian alkoholinlainsäädäntö on yllättävän vapaa. Alkoholia saa ostaa ja juoda, kunhan on täyttänyt 21. Käytännössä kuitenkaan muslimit eivät juo, ainakaan julkisesti. Maan väestöstä muslimeja on reilu 60 prosenttia. Niinpä kadunvarsikauppojen alkoholivalikoima koostuu muutamasta tölkistä Tigeriä, Guinnesia ja Heinekeniä.

Paikallinen siiderimainos.

Suuremmissa ostoskeskuksissa on usein oma alkoholinurkkaus, jonka tarjonta ei päätä huimaa. Valikoima koostuu lähinnä erittäin kalliista tuontiviineistä, bulkkikaljasta ja muutamasta hajanaisesta pullosta erittäin epäilyttävän näköisiä viskejä ja konjakkeja.

Päihtymään Malesiassakin siis pääsee, jos moiselle on tarvetta. Itse kokeilin paikallisia isoja ”food courtteja”, joissa nuudeliaterian kylkeen sai yleensä tilattua Tiikerin tai pari. Trooppisessa ilmanalassa tämä oli oikein mukavaa luksusta.

Tiikeri sopii nuudeleihin.

Mielenkiintoisimpia alkoholituttavuuksia reissulla olivat satunnaiset kiinalaiset tuontiviinat. Suurimmassa osassa etikettejä ainoa ymmärrettävät sanat olivat ”medicine” ja ”contains animal parts”. Itse olen sen verran tiedostava kuluttaja, että yritin löytää juoman, johon ei ole jauhettu tiikereitä ja sarvikuonoja mukaan.

Ja tällainen löytyikin. Golden Bell Wu Chia Pi Chiew myydään mukavassa pienessä pyöreässä pullossa, joka tuo mieleen Unicumin. Tätäkin litkua markkinoidaan sen tervehdyttävillä ominaisuuksilla, ja juomalla on legendan mukaan muun muassa selkäkipuja parantava vaikutus.

Paikallinen Jekku.

Pullon unicumimainen ulkoasu oli selkeä enne, sillä itse juoma maistui hyvin pitkälti Jägermeisterin ja Unicumin lehtolapselta. Ihan hyvää siis, mutta eipä tuota varta vasten kannata lähteä ostamaan.

Reissun ehkä mielenkiintoisin anti oli keskustelut Malesian kiinalaisten kanssa. Kiinalaisessa lääketieteessä/perimätiedossa juomien ja ruokien lämmittävä ja kylmettävä vaikutus on keskeisessä osassa. Keskusteluissa selvisi, että näiden perinteiden valossa viski on viilentävä juoma ja konjakki puolestaan lämmittävä. Täällä sohjoisessa pohjoisessa kannattaisi siis kiinalaisten oppien mukaan juoda viskin sijaan konjakkia.

Toinen kiinalaisesta perimätiedosta kummunnut oppi oli konjakin tuunaaminen ginsengillä. Pullo XO:ta ja reilulla kädellä tuoretta ginsengjuurta pohjalle. Kypsytysaika juomalle on kuulema optimitilanteessa noin kolme vuotta, minkä jälkeen juomalla on tauteja parantava vaikutus. En aio testata.

Kotimatkalla katsastin myös lentokenttiä niin sanotusti ostohousut jalassa. Juran uusi Travel Retail -sarja oli kovasti kentillä esillä ja sitä pääsi useammalla kentällä ihan maistamaankin. 19-vuotias ”The Paps” oli oikein hyvää, mutta ei tarttunut tällä kertaa ostoskärryyn.

Sen sijaan todellinen löytö oli Cathay Pacificin koneessa myytävät viinakset. Kavalanin sherry Solisti maksoi naurettavat 84 dollaria. Houkuttelin matkaseurani viskimuuleiksi ja tilasin lentoemolta kolme pulloa, joita hän lähti iloisesti takahuoneesta noutamaan. Haaveet kuitenkin kaatuivat nopeasti, kun selvisi, että koko lentokoneessa on kyseisiä pulloja vain yksi. Yksi on toki enemmän kuin nolla, mutta harmittaa vieläkin.