Tuhlaajapojan paluu - Port Askaig 12yo

Port Askaig on yksi Islayn tuotteiden mysteeripullottajista. Vahvojen huhujen mukaan pullo sisältää Caol Ilaa ja voisin äkkiseltään sen maistamieni pullojen osalta allekirjoittaakin. Toisaalta, miksipä sitä mukavaa salaperäisyyttä sen kummemin pullon ympäriltä pois pyyhkimään. Pieni tietämättömyys on nykyajan informaatiotulvassa olotila, johon on hyvä totuttautua.

Ostin pullon hetken mielijohteesta, kun Whisky Magazine tätä paria numeroa sitten kehui lompakkoystävälliseksi löydöksi. En ole vähään aikaan mitään kovin turpeista kaappeihini hankkinut, sillä mantereen viskit ovat vieneet mielenkiinnon. Siihen nähden tämä oli todella positiivinen yllätys. Itseasiassa oikeinkin kotoinen. Näinkö se tuhlaajapoika palaa häntä koipien välissä takaisin kotiin?

Hattu pois sisällä!

Port Askaig 12yo

T: Vahvan suolainen, turvetta ja sitrushedelmiä. Aika yksioikoisen oloinen, mutta kaikki osaset tuntuvat nenään olevan kunnossa. Yllättävänkin merellinen.

M: Ei mitään yllättävää. Sitrukset nousevat ehkä vielä vahvemmin turpeen alta esiin kuin tuoksusta saattaisi olettaa. Makea. Sitruksinen makeus yhdistettynä turpeeseen ja suolaan tuo mieleen myös salmiakin. Hiukan ohuen oloinen, mutta ei missään nimessä vetinen vaan osaset ovat hyvin tasapainossa.

Port Askaig 12yo tuo mieleen ruisleivän ja perunat. Perusruokaa, joka määrittää muut ruokailuelämykset. Eräänlainen toimiva arkiviski. Helppo lähestyä ja nauttia, mutta ei vaadi tunnin tutkiskelua, jotta aukeaa. Toisaalta ei harmita, jos viskin siemailee sen kummemmin miettimättä kitusiin. Tämä onkin aukaisunsa jälkeen ollut nopeiten hupeneva pullo viskikaapissani. Loppuun vielä runoutta maailman tunnetuimmalta viskinjuojalta, Lemmy Kilmisteriltä:

                                             "I don't care about Speyside anymore.
                                                 Islay, Islay I'm coming home!"  

Bowmore - With a rebel yell

Vuonna 1983 levytetty Billy Idolin "Rebel Yell" on kasarirockin klassikoita. Wikipedia tietää kertoa, että biisi on syntynyt saman nimisen bourbon-viskin innoittamana. Uusin tutkimustieto kuitenkin kumoaa nämä väitteet. Julkaisen nyt ensimmäisenä Suomessa brittien audiovisuaalisen arkiston julkaisemat alkuperäissanoitukset:

In the midnight hour she cried “Bowmore, -more, -more”
With a rebel yell she cried “Bowmore, -more, -more”
In the midnight hour, babe “Bowmore, -more, -more”
With a rebel yell, “Bowmore, -more, -more”
More, more, Bowmore 

Legendan mukaan sanat eivät läpäisseet Yhdysvaltojen kilpailuviranomaisten seulaa. Syyksi kerrottiin piilomainonta. Näinpä hieno skottilaisen yksimaltaisen sankaritarina vesittyi nuoren rakkauden ja hetkessä elämisen ylistykseksi. Historiassa masentavinta on hukkaan heitetty potentiaali. Laimean alkuperäisen voi laittaa soimaan vaikkapa taustamusiikiksi blogin lukuun.

            

Onneksi maailma on nyt viisaampi ja pystyin kevein sydämin surffaamaan pyörälläni Oulun pimeitä kujia kohti Bowmoren värittämää maistelutilaisuutta, Billy Idolia lauleskellen.

Illan kattaus sisälsi kuusi kappaletta Bowmoren perusteita.

Bowmore 15yo Mariner (2010)
Bowmore 17yo (2010)
Bowmore 12yo Enigma (2010)
Bowmore Darkest (2005)
Bowmore Dusk (200)
Bowmore Dawn (2005)

 Perhepotretti

Tislaamo on itseltäni jäänyt hiukan paitsioon muiden Islayn tislaamojen viedessä mielenkiinnon. Tämän illan jälkeen pitää nostaa Bowmore takaisin suurennuslasin alle. Sen verta herkkua oli kattauksessa tarjolla ja tiskin alta ilmestynyt kasaribowikka se vasta äärimmäisyydessään jännää
olikin. Alla hätäiset notet.

Teinit

Bowmore 15yo Mariner

T: Mentholia ja mustaherukkaa kera kevyen savuisuuden.

M: Yllättävän suolainen, mentholia. Ikään kuin katoaa suusta. Jännä. Lopussa turve nostaa päätään.

Bowmore 17yo

T: Makea, maltainen, sitruksinen ja sitä mentholia.

M: Tuo mieleen sitruunalla maustetut kolajuomat. Mallasta, mentholia. Hyvin tasapainoinen esitys.

17yo oli mielestäni Marineria hiotumpi kokonaisuus, vaikka pöydän muut maistelijat taisivat Marinerin puolesta liputtaakin. Kokeilimme myös Marinerin uutta inkarnaatiota vanhan rinnalla ja totesimme, jotta "vanhassa vara parempi".

Enigma, Darkest ja mystinen pullonhenki

Bowmore Enigma

T: Huomattavan tuhdimman ja pyöreämmän oloinen tuoksu. Sherryä ja mentholia.

M: Jykevä, mutta harmittavan lyhyt. Tuntuu, ettei mausta saa kiinni ennen kuin se katoaa suusta. Sherryisän marjaisa kokonaisuus.

Bowmore Darkest

T: Todella tuhti sherry. Laventelia, mentholia, tammea, suklaata ja luumua. Nenään suorastaan mainio!

M: Tummia hedelmiä ja mentholia, joka taittuu lopussa todella miellyttäväksi turpeiseksi twistiksi.


Sherry-kypsytetyt Bowikat olivat molemmat nenään hienoja viskejä, mutta valitettavasti vain Darkest jaksoi ns. maaliin asti ollen mielestäni koko kattauksen paras. Jos viski olisi kitekattia, niin tämä ansaitsisi "tätä kissa ostaisi" -leiman.

Hämärästä aamunkoittoon

Bowmore Dusk

T: Tunkkaisempi, punaista marjaa, jonka nimeäisin ruusunmarjaksi. Parfyymiä. Makeahko.

M: Parfyymi ja marjat tekevät tästä hiukan häiritsevän makean. Lopussa taittuu laventeliin ja turpeeseen.

Bowmore Dawn

T: Marjoja! Herukkaa. Hennon ja hienostuneen oloinen.

M: Todellinen vuoristorata. Marjat, mausteet, salmiakki ja menthol vuorottelevat pitkään turpeen puskiessa välistä kummittelemaan ja sotkemaan (hyvällä tavalla) pakkaa. Pitkä!

Port-viimeistelty Aamunkoi putsasi pöydän punaviinissä marinoidun Duskin edestä. Jos Dawn olisi maisteltu ennen Darkestia, olisi kisa kattauksen kuninkuudesta saattanut kääntyä toisinpäin. Nyt Darkestin wau-elementti oli huomattavasti Dawnia suurempi.

Virallisen osuuden jälkeen käytettiin "lentävässä lasissa" pari preferenssi-bowmorea, joista toinen edusti kuulema sitä kuuluisaa "kasarityyliä". Tämän saippuan ja parfyymin täyttämän elämyksen jälkeen sain kuulla myös virallisen ja ainoan oikean totuuden kasaribowikoiden makuprofiilista: se rakastettu ja vihattu elementti on nimeltään ranskalaisen huoran parfyymi. Kyllä sai taas äidin poika korvat punaisina kuunnella isojen poikien juttuja. Jarkko Nikkaselle terveisiä, että oululaiset eivät osta kirjojasi ennen kuin määritelmä löytyy seuraavan makukartan omaavan suomenkielisen viskikirjan kansien välistä.

Juhani Tammisen ja Lutherin Martin jalanjäljissä teesit tapahtumasta:

1. Bowmoren tisle taipuu hyvin erilaisiin tynnyreihin.

2. Tyyli on vaihtunut vuosien varrella paljon.

3. Mustaherukka ja menthol ovat Bowmoren tunnusmerkkejä.

4. Ranskalaiset prostituoidut jakavat kansan mielipiteet.

Syksyiset mysteerisamplet

Olo oli kuin Anneli Jäätteenmäellä kun pari kanssaharrastajaa löi, pyytämättä ja yllättäen, kaksi kappaletta mysteerisampleja tassuun. Löin viinat lasiin ja olin niin tohkeissani, että unohdin ottaa jopa kuvat juomista.

Mysteerisamplet on siinä mielessä armottomia, että kun viskin alkuperästä ei ole harmainta aavistusta, joutuu viskin kanssa oikeasti seurustelemaan. Mitään valmiita olettamuksia ei pitäisi olla ja maistelussa keskiöön pääsevät itse viskit. Sitten nolottaa, kun lasissa onkin se vintageista arvostetuin ja omaan suuhun se ei sinä päivänä hyvältä maistukkaan. Lisäksi lähdin soitellen sotaan, enkä edes sitä kuuluisaa nollaviskiä alle napannut. Oloni on aika kapinallinen.

Hauskinta asiassa on, että koen tarpeelliseksi etukäteen puollustella omia aistihavaintojani. Ihan kuin voisin epäonnistua maistelemisessa? Ehkä kyseessä on suomalainen ujous, joka kalvaa luita ja ytimiä? Joka tapauksessa typerä defenssi. Oikeasti olen tätä mieltä:

Tällä alustuksella itse viskien kimppuun. Nimesin ne innovatiivisesti lahjoittajien nimimerkkien mukaan:

Mysteerisample mallia Ano:

T: Raikas! Hedelmiä, vahva mielikuva ylikypsästä ananaksesta. Hento vanilja.

M: Huh! Tässä olikin vissiin voltteja aika reilusti. Ananas ja muut raikkaan hedelmäiset tuoksut jatkavat dominointiaan hennon mausteisuuden kanssa. Oikein miellyttävä tapaus.

Tämä toi mieleen viime viikolla esitellyn Glenfiddich Cask of Dreamsin. Tuskin kuitenkaan sama viski kyseessä, niin veikataan valistuneesti, että bourbonkypsytetty speysaideri kyseessä.


Mysteerisample mallia AP:

T: No nyt on likaista. Tulee mieleen jäteöljyssä pyöritellyt heinät tai kukat, sillä jotain kukkaista tuon öljyn/turpeen alla on.

M: Turvetta, suolaa ja likaisen öljyinen. Taittuu lopussa mukavaksi mausteisuudeksi. Ei paha tämäkään.

Lahjoittavan Campbeltown-syndrooman tietäen, veikkaisin, että lasissani on jokin Longrow. Pullotetta en osaa arvata, koska tislaamon tuotteisiin en niin ole perehtynyt. Tässä on muuten esimerkki siitä, miten havainnot eivät nyt kuitenkaan koskaan ole niistä esioletuksista vapaita. Tähän ajatukseen tulisi jokaisen viskinystävän totuttautua.

Mysteerisamplejen maistelua vauhditti mysteerimusiikki.