Vuonna 1983 levytetty Billy Idolin "Rebel Yell" on kasarirockin klassikoita. Wikipedia tietää kertoa, että biisi on syntynyt saman nimisen bourbon-viskin innoittamana. Uusin tutkimustieto kuitenkin kumoaa nämä väitteet. Julkaisen nyt ensimmäisenä Suomessa brittien audiovisuaalisen arkiston julkaisemat alkuperäissanoitukset:
In the midnight hour she cried “Bowmore, -more, -more”
With a rebel yell she cried “Bowmore, -more, -more”
In the midnight hour, babe “Bowmore, -more, -more”
With a rebel yell, “Bowmore, -more, -more”
More, more, Bowmore
With a rebel yell she cried “Bowmore, -more, -more”
In the midnight hour, babe “Bowmore, -more, -more”
With a rebel yell, “Bowmore, -more, -more”
More, more, Bowmore
Legendan mukaan sanat eivät läpäisseet Yhdysvaltojen kilpailuviranomaisten seulaa. Syyksi kerrottiin piilomainonta. Näinpä hieno skottilaisen yksimaltaisen sankaritarina vesittyi nuoren rakkauden ja hetkessä elämisen ylistykseksi. Historiassa masentavinta on hukkaan heitetty potentiaali. Laimean alkuperäisen voi laittaa soimaan vaikkapa taustamusiikiksi blogin lukuun.
Onneksi maailma on nyt viisaampi ja pystyin kevein sydämin surffaamaan pyörälläni Oulun pimeitä kujia kohti Bowmoren värittämää maistelutilaisuutta, Billy Idolia lauleskellen.
Illan kattaus sisälsi kuusi kappaletta Bowmoren perusteita.
Bowmore 15yo Mariner (2010)
Bowmore 17yo (2010)
Bowmore 12yo Enigma (2010)
Bowmore Darkest (2005)
Bowmore Dusk (200)
Bowmore Dawn (2005)
Perhepotretti |
Tislaamo on itseltäni jäänyt hiukan paitsioon muiden Islayn tislaamojen viedessä mielenkiinnon. Tämän illan jälkeen pitää nostaa Bowmore takaisin suurennuslasin alle. Sen verta herkkua oli kattauksessa tarjolla ja tiskin alta ilmestynyt kasaribowikka se vasta äärimmäisyydessään jännää
olikin. Alla hätäiset notet.
Teinit |
Bowmore 15yo Mariner
T: Mentholia ja mustaherukkaa kera kevyen savuisuuden.
M: Yllättävän suolainen, mentholia. Ikään kuin katoaa suusta. Jännä. Lopussa turve nostaa päätään.
Bowmore 17yo
T: Makea, maltainen, sitruksinen ja sitä mentholia.
M: Tuo mieleen sitruunalla maustetut kolajuomat. Mallasta, mentholia. Hyvin tasapainoinen esitys.
17yo oli mielestäni Marineria hiotumpi kokonaisuus, vaikka pöydän muut maistelijat taisivat Marinerin puolesta liputtaakin. Kokeilimme myös Marinerin uutta inkarnaatiota vanhan rinnalla ja totesimme, jotta "vanhassa vara parempi".
Enigma, Darkest ja mystinen pullonhenki |
Bowmore Enigma
T: Huomattavan tuhdimman ja pyöreämmän oloinen tuoksu. Sherryä ja mentholia.
M: Jykevä, mutta harmittavan lyhyt. Tuntuu, ettei mausta saa kiinni ennen kuin se katoaa suusta. Sherryisän marjaisa kokonaisuus.
Bowmore Darkest
T: Todella tuhti sherry. Laventelia, mentholia, tammea, suklaata ja luumua. Nenään suorastaan mainio!
M: Tummia hedelmiä ja mentholia, joka taittuu lopussa todella miellyttäväksi turpeiseksi twistiksi.
Sherry-kypsytetyt Bowikat olivat molemmat nenään hienoja viskejä, mutta valitettavasti vain Darkest jaksoi ns. maaliin asti ollen mielestäni koko kattauksen paras. Jos viski olisi kitekattia, niin tämä ansaitsisi "tätä kissa ostaisi" -leiman.
Hämärästä aamunkoittoon |
Bowmore Dusk
T: Tunkkaisempi, punaista marjaa, jonka nimeäisin ruusunmarjaksi. Parfyymiä. Makeahko.
M: Parfyymi ja marjat tekevät tästä hiukan häiritsevän makean. Lopussa taittuu laventeliin ja turpeeseen.
Bowmore Dawn
T: Marjoja! Herukkaa. Hennon ja hienostuneen oloinen.
M: Todellinen vuoristorata. Marjat, mausteet, salmiakki ja menthol vuorottelevat pitkään turpeen puskiessa välistä kummittelemaan ja sotkemaan (hyvällä tavalla) pakkaa. Pitkä!
Port-viimeistelty Aamunkoi putsasi pöydän punaviinissä marinoidun Duskin edestä. Jos Dawn olisi maisteltu ennen Darkestia, olisi kisa kattauksen kuninkuudesta saattanut kääntyä toisinpäin. Nyt Darkestin wau-elementti oli huomattavasti Dawnia suurempi.
Virallisen osuuden jälkeen käytettiin "lentävässä lasissa" pari preferenssi-bowmorea, joista toinen edusti kuulema sitä kuuluisaa "kasarityyliä". Tämän saippuan ja parfyymin täyttämän elämyksen jälkeen sain kuulla myös virallisen ja ainoan oikean totuuden kasaribowikoiden makuprofiilista: se rakastettu ja vihattu elementti on nimeltään ranskalaisen huoran parfyymi. Kyllä sai taas äidin poika korvat punaisina kuunnella isojen poikien juttuja. Jarkko Nikkaselle terveisiä, että oululaiset eivät osta kirjojasi ennen kuin määritelmä löytyy seuraavan makukartan omaavan suomenkielisen viskikirjan kansien välistä.
Juhani Tammisen ja Lutherin Martin jalanjäljissä teesit tapahtumasta:
1. Bowmoren tisle taipuu hyvin erilaisiin tynnyreihin.
2. Tyyli on vaihtunut vuosien varrella paljon.
3. Mustaherukka ja menthol ovat Bowmoren tunnusmerkkejä.
4. Ranskalaiset prostituoidut jakavat kansan mielipiteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti