Olo oli kuin Anneli Jäätteenmäellä kun pari kanssaharrastajaa löi, pyytämättä ja yllättäen, kaksi kappaletta mysteerisampleja tassuun. Löin viinat lasiin ja olin niin tohkeissani, että unohdin ottaa jopa kuvat juomista.
Mysteerisamplet on siinä mielessä armottomia, että kun viskin alkuperästä ei ole harmainta aavistusta, joutuu viskin kanssa oikeasti seurustelemaan. Mitään valmiita olettamuksia ei pitäisi olla ja maistelussa keskiöön pääsevät itse viskit. Sitten nolottaa, kun lasissa onkin se vintageista arvostetuin ja omaan suuhun se ei sinä päivänä hyvältä maistukkaan. Lisäksi lähdin soitellen sotaan, enkä edes sitä kuuluisaa nollaviskiä alle napannut. Oloni on aika kapinallinen.
Hauskinta asiassa on, että koen tarpeelliseksi etukäteen puollustella omia aistihavaintojani. Ihan kuin voisin epäonnistua maistelemisessa? Ehkä kyseessä on suomalainen ujous, joka kalvaa luita ja ytimiä? Joka tapauksessa typerä defenssi. Oikeasti olen tätä mieltä:
Tällä alustuksella itse viskien kimppuun. Nimesin ne innovatiivisesti lahjoittajien nimimerkkien mukaan:
Mysteerisample mallia Ano:
T: Raikas! Hedelmiä, vahva mielikuva ylikypsästä ananaksesta. Hento vanilja.
M: Huh! Tässä olikin vissiin voltteja aika reilusti. Ananas ja muut raikkaan hedelmäiset tuoksut jatkavat dominointiaan hennon mausteisuuden kanssa. Oikein miellyttävä tapaus.
Tämä toi mieleen viime viikolla esitellyn Glenfiddich Cask of Dreamsin. Tuskin kuitenkaan sama viski kyseessä, niin veikataan valistuneesti, että bourbonkypsytetty speysaideri kyseessä.
Mysteerisample mallia AP:
T: No nyt on likaista. Tulee mieleen jäteöljyssä pyöritellyt heinät tai kukat, sillä jotain kukkaista tuon öljyn/turpeen alla on.
M: Turvetta, suolaa ja likaisen öljyinen. Taittuu lopussa mukavaksi mausteisuudeksi. Ei paha tämäkään.
Lahjoittavan Campbeltown-syndrooman tietäen, veikkaisin, että lasissani on jokin Longrow. Pullotetta en osaa arvata, koska tislaamon tuotteisiin en niin ole perehtynyt. Tässä on muuten esimerkki siitä, miten havainnot eivät nyt kuitenkaan koskaan ole niistä esioletuksista vapaita. Tähän ajatukseen tulisi jokaisen viskinystävän totuttautua.
Mysteerisamplejen maistelua vauhditti mysteerimusiikki.
Mysteerisamplet on kyllä kivoja, kunhan niitä ei ole liian usein :) Minusta niitä kannattaa lähestyä avarakatseisesti, ties vaikka oppisi itsestään jotain uutta.
VastaaPoistaEikä tosiaan kannata alkaa maistella kilpailumielellä, tai peläten epäonnistumista. Viskejä on niin paljon, että on tosi helppo olla "väärässä". Olen nähnyt, miten single malttia (Connemara) on kuvailtu aivan selväksi blendiksi, paatunut bourbonin vihaaja piti sokkona yhdestä bourbonin single barrelista jne jne...
Oikeat vastaukset olivat TWA:n Liquid Library -sarjan Longmorn, 20yo, 52.7% (bourbon-tynnyri) ja Longrowin 18yo eli ei tässä ehkä ihan kannata omaa makuaistiaan vielä lytätä. Hassua ja mukavaa. Uusi mysteeri odottaakin jo aukaisua!
Poista