Maisteluraportti: Kymmenen Mortlachia

” Ystävänpäivä on mahdollisesti saanut alkunsa antiikin Rooman Lupercalia-juhlasta, jota vietettiin 15. helmikuuta. Juhlalla kunnioitettiin Junoa, roomalaista naisten ja avioliitonjumalatarta, sekä Pania, luonnon jumalaa. Nuoret miehet kokoontuivat Palatinus-kukkulalla olevaan luolaan ja uhrasivat vuohia ja koiran. Juhlan jälkeen nuoret miehet kulkivat ympäriinsä vuohennahkoihin pukeutuneina ja läiskivät vastaantulijoita vuohennahkaisilla remmeillä. Sen uskottiin lisäävän hedelmällisyyttä.”

Näin kertoo ystävänpäivästä Wikipedia. Koska vuohien ja koirien uhraaminen olisi turhan arkista, kerron tarinan ystävyksistä, jotka joivat 10 Mortlachia.

Mortlach on Dufftownin vanhin tislaamo. Vuonna 1823 perustettu tislaamo on jäänyt isossa kuvassa kaupungin todellisten jättiläisten, Glenfiddichin ja Balvenien, varjoon. Lähes 3 miljoonaa litraa vuodessa tuottava tislaamo oli pitkään tuntematon työhevonen, jonka ainoa tehtävä oli puskea viinaa sekoiteviskien tarpeisiin.

Suuren ja mahtavan Diageon siipien suojasta on Mortlachia valunut kuluttajien laseihin myös single malttina. Tarina on monelle viskinharrastajalle tuttu. Vinkkinä kerrottakoon, että siihen liittyy kasveja ja eläimiä. Ja se nimi ei muuten ole Diageon keksintö vaan erään viskikirjailijan, jolla sattuu olemaan sama nimi kuin yhdysvaltalaisella pop-laulajalle, jonka hitistä tämän blogin nimi on väännetty.

Flora ja Fauna -sarjan historiaan voi tutustua alta löytyvän erinomaisen videon avustuksella.

Mortlach on tislaamo, jonka maine on pitkälti erinomaisen Flora ja Fauna -sarjan pullotteen ansiota. Siksi oikeaoppinen Mortlach-tasting potkaistaan käyntiin tällä pullotteella.

Mortlach Flora and Fauna, 43 %

Mortlach 16 yo, Flora & Fauna, 43 % (2012)

Tuoksu: Lämmintä puuta, suklaakeksejä, pähkinöitä, nutellaa ja ripaus mentholia. Melkoisen hieno nenä!

Maku: Öljyisen raskas suutuntuma. Kivasti puuta ja tanniinia. Kielellä leikkivät samat elementit kuin nenässä, mutta jälkimaku on yllättävän lyhyt. Onneksi viskiä voi ottaa aina lisää.

Klassikko on klassikko. Vähän olin pettynyt jälkimaun pituuteen, mutta erinomainen viski joka tapauksessa.

Seuraavat kaksi viskiä edustivat taas sitä kaikkea pahaa, mitä viskimaailma nykyään on. Pari vuotta sitten julkaistut Mortlachin OB-pullotteet muistuttavat lähinnä konjakki- tai hajuvesipulloja. Kaiken lisäksi niistä on vaikea ottaa kännykällä hyvää kuvaa. Kyllä pullot pitäisi suunnitella Instagram edellä! Nimetkin tuovat mieleen lähinnä Alkon alahyllyn brändyt.

Ei siitä saa edes kuvaa!

Mortlach Rare Old, 43,4 %

Tuoksu: Viinainen. Tulee mieleen kossulla jatkettu rusinavelli.

Maku: Mallas kutittelee kivasti kielenpäällä. Ohut, hämmentävän ”blendimäinen”. Yksinkertaisesti surkea.

Maistelupaikka ei tällä viskillä ollut paras mahdollinen, mutta tuossa hetkessä oma subjektiivinen näkemykseni viskistä oli hyvin negatiivinen. En osta, en suosittele.

Mortlach Special Strenght, 49 %

Tuoksu: Edelliseen verrattuna jykevämpi. Rusinaa, pippuria, mukavia suklaavivahteita.

Maku: Tuoksu lupasi jo enemmän, mutta heikoksi jää makuelämys. Ohut on ensimmäinen sana, joka tulee mieleen. Sinänsä makumaailma tuo miellyttävällä tavalla mieleen liköörikonvehdit.

Tässä oli jo paremmin yritystä, mutta jos näitä kolmea OB-pullotetta keskenään vertailee, niin tulee taas paha mieli. Mainitsinko jo, että nämä uudet pullot näyttävät ihan kauheilta? Jos asiasta etsii positiivisia puolia, niin Diageokin oli samaa mieltä ja lopetti näiden tekemisen ja löi uusien Mortlachien kylkeen takaisin rehelliset ikämerkinnät.

Uusia OB-pulloja voikäydä ihailemassa täältä.

Sitten siirryttiin tastingin hämmentävään osioon. Mortlach on profiloitunut sherryviskiksi. Mielikuva on lähes yhtä vahva kuin Macallanin tai GlenDronachin tapauksissa. Tästä huolimatta tastingiin oli isäntä kaivanut pöytään kolme kappaletta bourbontynnyrissä kypsyneitä Mortlacheja.

Mortlach 14 yo, 1998/2013, The Maltman, 46 %.

Mortlach 14 yo, 1998/2013, The Maltman, C.No 10998, 46 %

Tuoksu: Raikas tuoksu, jossa todella paljon päärynää. Vaniljanoottien kanssa tuo mieleen Ville Vallaton -jäätelön. 

Ripaus karamellista makeutta. Olisiko se sitten toffeeta?

Maku: Öljyinen suutuntuma. Jäätelömielikuvaan sekoittuu vahva maltaan maku. Päärynä-vanilja -jäätelö ja keksinmuruja!

Mortlach 18 yo, Sansibar, 51,2 %

Tuoksu: Suorastaan hyökkää nenään. Salmiakkia ja vihreitä hedelmiä. Ajan ja veden kanssa muuttuu trooppiseksi hedelmäsalaatiksi: kookosta, ananasta ja vaniljaa.

Maku: Vaatii ärhäkkyydessään vettä, mutta maku lunastaa nenän odotukset kiitettävästi. Trooppinen hedelmäcocktail pienellä likaisella rosoisuudella.

Mortlach 16 yo, 1994/2011, Cadenhead’s, 54,2 %

Tuoksu: Yrttisempi kuin kaksi edeltävää. Silti löytyy ananasta, mutta tällä kertaa käynyttä sellaista. Syksynlehtiä ja muuta käynyttä ja imelää (hyvässä mielessä). Muskottipähkinää.

Maku: Iso viski. Jälleen maun maltaisuus muuttaa hiukan mielikuvaa leivonnaisten suuntaan: syksyisen haravointiurakan jälkeen nautittu ylihaudutettu kuppi musta teetä kera ananaspullan.

Mielenkiintoinen kolmikko. Tynnyrit toki dominoivat makumaailmaa, mutta väitän että bourbonkypsytyksen seasta on helpompi poimia tislaamolle tyypillisiä makuelementtejä. Mortlachin tapauksessa yksi tällainen on tisleen öljyisyys, joka tuntui löytyvän kaikista kolmesta bourbonkypsytetystä kokelaasta.

Sitten niiden sherrymörköjen kimppuun. Loppuun oli säästety neljä IB-Mortlachia. Jo viskien väri toi veden kielelle.

Mortlach 1990/2012, van Wees, 46 %

Tuoksu: Lakritsia, toffeeta, ananasta, tiettyä taikinamaisuutta. Pölyinen.

Maku: Öljyinen suutuntuma, joka toi mieleen kastikkeet. Ettei olisi Maizenaa tipahtanut pulloon? Kuin lapsuuden irtokarkkihylly.

Hämmentävä viski siinä mielessä, että makukuvauksen perusteella viski kuuluisi bourbonkypsyteltyjen joukkoon. Ei huono viski, mutta odotin hiukan erilaista tykittelyä.

Mortlach 1990/1998, The Vintage Malt Whisky Co, 50 %.

Mortlach 1990/1998, The Vintage Malt Whisky Co, 50 %

Tuoksu: Pyörän sisäkumia, tammea, venelakkaa, kuolleita lehtiä, lakritsia. Ylikypsiä hedelmiä, jotka tuovat mieleen kotiviinimäskin.

Maku: Todella kovat tanniinit. Ottaa poskeen lähes väkivaltaisesti, #metooviski, mutta ei se haittaa. Kypsän hedelmäinen, jota tasoittaa raikas mentholi.

Mitenkäs tämän nyt kuvailisi. Kahdeksan vuotta tynnyrissä ja lasiin on saatu aivan saatanan hyvä viski. Iso, vahva ja monitahoinen.

SWMS:n etikettejä ei voi kuin rakastaa.

Mortlach 18 yo, 1995/2014, SMWS, 76.119, 56,7 %

Tuoksu: Tasapainoinen nenä, jossa hedelmäsalaattia ja joulumausteita. Yleisilme hiukan imelän käynyt. Vedellä avautuu ja esiin tulee omenoita, pähkinöitä ja manteleita.

Maku: Jälleen öljyinen ja paksu suutuntuma. Etiketin lupaamaan jouluaamun fiiliksiin tällä ei pääse, mutta tasapainoinen esitys, jota juo mielellään.

Jälleen hämmentävä sherrybutt, jota voisi luulla helposti bourbonkypsytetyksi viskiksi. Silti makoisa tapaus.

Mortlach 1989/2012, MacKillop’s Choice, 54,9 %

Tuoksu: Keltaista luumua (kyllä, semmoisia on olemassa), maltaisen lämmin. Hyppysellinen palanutta sokeria/toffeeta. Tuoksu on yksinkertainen, mutta jotenkin syvä. Tykkään.

Maku: Syvän maltainen ja pitkä. Toffee ja keltainen luumu pysyy myös maussa mukana. Kesäinen piknik-retki puistoon (ei pidä sekoittaa brunssiviskiin, joka on ihan eri asia).

Lopussa olo oli hämmentynyt. Sherrykypsytykset tarjosivat tällä kertaa normaalista poikkeavia makuelämyksiä ja ero bourbonkypsytykseen oli merkillisin pieni. Mahdollisesti velttoja tynnyreitä? Samapa tuo, kaikki neljä viimeistä olivat hyviä viskejä.

Rikkoutuneen korkin ansiosta viskiä tarjoiltiin myös elegantista dekantterista.

Yksi oli kuitenkin ylitse muiden. I’m a Simple Man: överisherryt ovat minun suuhuni taivaallista herkkua.

   

Puolan viski- ja olutmeiningit

Olen syksyn ja talven aikana päässyt tutustumaan puolalaiseen alkoholikulttuuriin hiukan pintaa syvemmältä. Parempi puoliskoni muutti Poznaniin töihin, ja Puolassa on tämän myötä tullut vietettyä paljon aikaa. Samalla myös puolalainen juomakulttuuri on tullut tutuksi. Maan tapoja on tullut tutkailtua lähinnä kahden minulle rakkaimman juoman eli viskin ja oluen kautta.

Poznan ja viski

Puhutaan ensin viskistä. Puola ei ole viskimaa. Poznanin baareissa ei suuremmin single maltteja näy. Keskusaukiolta löytyy yksi viskikauppa, Whisky Embassy, mutta sen hinnat huitelevat Suomen hinnoissa ja valikoima on hyvin tavanomaista. Eli isoimpien brändien peruspullotteita suolaisilla hinnoilla.

Kaupungin hienostoalueelta, Poznanin Casinon ja City Park Hotellin kupeesta löytyy Whisky Bar 88, joka oli haalinut hyllyihinsä huomattavan kokoelman hyviä mallasjuomia. Suomen hintoihin tottuneena viskit olivat edullisia, mutta paikalliseen tasoon nähden ökykalliita. Itse nappasin lasiin Taliskerin 175-vuotisjuhlapullotteen ja Mortlachin 16-vuotiaan Flora & Faunan. Vierestä löytyi myös viskikauppa Squad Whisky, jossa en valitettavasti kerennyt vierailla ennen sulkemisaikaa, mutta ikkunashoppailun perusteella kyseessä oli ihan lupaavan oloinen kauppa.

Silmät auki puolassa kannattaa silti kävellä. Viini- ja olutkauppoja on kadut täynnä ja näistä voi tehdä löytöjä. Esimerkiksi Diageon Special Release -sarjaa löytyi todella yllättävistä paikoista. Oma "löytöni" oli Longrown 14-vuotias, joka lojui erään viinikaupan alahyllyllä erittäin edulliseen 60€:n hintaan. Hyvän alkoholin ystävän kannattaa kuitenkin minun mielestäni keskittyä paikallisen käsityöläisolutbuumin hedelmistä nauttimiseen.


Poznanin ja Krakovan oluttarjonta

Poznanin oluttarjonnasta haluan nostaa esille kaksi erinomaista baaria. Minister Cafe tarjoaa yläkerrassa herkullisia burgereita ja alakerrassa puolalaista craftia ja ajattomia klassikoita. Reilu kymmenen hanaa, joista yksi on kuulema aina Deliriumia, ei jätä varmasti ketään janoiseksi. Täältä löytyi myös hyvin paikallisen Kingpinin tuotteita, jotka olivat kautta linjan laadukkaita. Pullopuolella muun muassa Omnipolloa löytyi useita eri laatuja. Vahva suositus, mutta erityisesti viikonloppuna kannattaa pöytävaraus tehdä etukäteen. Tämä pätee kaikkiin puolalaisiin juottoloihin, sillä paikalliset tykkäävät varata isolle porukalle pöydän baarista. Perjantaisin jokainen pöytä näytti olevan noin kello seitsemästä eteenpäin varattu.

Minister Cafen herkkuja.

Vielä Minister Cafea enemmän, minua miellytti Piwna Stopa -niminen baari. 16 hanaa ja yli 200 pulloa pitivät huolen viihtymisestäni. Täältä sai myös maistelulautasia ja herkullisen juustomakkaralautasen. Kivana yksityiskohtana baarista löytyi takka, jonka edessä oli erityisen mukava juoda laadukasta olutta ja lämmitellä kylmettyneitä jäseniä.

Tässä on ihmisen hyvä olla.

Krakova on Poznaniin verrattuna todellinen turistihelvetti, mutta olutravintolavalikoimaltaan runsaampi. Täältä löytyi useita puolalaisten pienpanimoiden omia baareja. Ensimmäisenä näistä on suositeltava T.E.A Time Brewpubia. Olin kerennyt hädin tuskin saada paikassa tuopin käteen kun olin jo alakerrassa ihmettelemässä panimolaitteita ja maistelemassa suoraan käymisastioista tulevia uutuuksia. Ystävällisin henkilökunta, mihin matkallani törmäsin, eivätkä heidän oluetkaan pahoja olleet.

Tilannekuva 5 minuuttia baariin astumisen jälkeen.

Puolan olutskenen ykkösnimi on omien havaintojeni mukaan tällä hetkellä Brokreacja. Tynnyrikypsytyksiä, milkshake ipoja ja kaikkea trendikästä tekevä panimo oli pykännyt pystyyn myös erinomaisen ravintolan Krakovan vanhan keskustan ja juutalaiskortteli Kazimierzkin välimaastoon. Burgerin kylkeen nappasin Big Boy -nimisen mango milkshake ipan. Muita erinomaisia oluita panimolta olivat Sweet Tempation (tynnyrikypsytetty barley wine) ja Deep Dark Sea (imperial Baltic porter), joista jälkimmäistä pääsi maistamaan hanasta tynnyrikypsytettynä.

Herkkua!

Viimeinen Krakovan olutkohde oli Pinta panimon pubi Viva la Pinta. Erinomainen hanavalikoima, lähinnä heidän omia tuotteitaan, ryyditettynä  BrewDogin pullovalikoimalla sai viihtymään. Erityisesti mieltä lämmitti myös Alkosta aikoinaan löytyneen Imperator Baltyckin oloroso kypsytelty versio, joka vei sekä kissan että kielen mennessään.

Pilssiä, appelsiinimehua ja joulumausteita.

Loppuun vielä muistutus puolalaisen olutkulttuurin hämmentävimmästä yksityiskohdasta. Paikalliset juovat nimittäin glögin sijaan maustettua lämmintä kaljaa. Yleensä pilsneriin tehty juoma sai ajatuksena aikaan kylmiä väreitä, mutta suosittelen kokeilemaan. Yllättävän hyviä ja sopivasti lämmittäviä juomia nämä!

van Wees Mortlach 1990/2012

van Wees, tuttavallisemmin The Ultimate, on suomalaisille tuttu pullottaja. Rakas hollanninserkku, "sejostaeipuhutakoskatulli", myy firman pullotteita edukkaaseen hintaan ja olenpa itsekin useita kertoja kyseisen pullottajan pulloja sortunut ostamaan. Ainakaan hinnalla ne eivät ole pilattuja.

Viskikaapin joulusiivous jatkui siis samplejen tuhoamisen muodossa. Tällä kertaa lasissa edellä mainitun pullottajan sherry buttissa kypsytelty Mortlach vuodelta 1990, joka on lyöty pulloon 2012 ja täysiä vuosia on kertynyt tynnyrissä 21. Kyseessä ilmeisen vaisu/useamman täyttökerran tynnyri, sillä väri on hämmentävän vaalea sherry buttiksi. Katsotaan, oliko nenä ja suu samaa mieltä.

van Wees Mortlach 1990/2012 21yo, cask n. 6077, 46%

Tuoksu: Voita, toffeeta, valkopippuria, kypsää vahattua punaista omenaa, mahonkia ja kaikki tämä makean maltaisen rungon ympäröimänä. Miellyttävä. Vaatii seurusteluaikaa.

Maku: Pehmeä, mausteinen, omenan lisäksi myös muuta hedelmää. Lopussa salmiakkia. Sherry todella piilossa. Tuntuu lähinnä mukavana mahonkisena tuhdikkuutena jälkimaussa. Lasiaika tuo pintaan jotain ruohomaisia nootteja.

Kaiken kaikkiaan tasapainoinen viski. Jälkimaku ei pituudellaan juhli, mutta ikä tuntuu kivasti viskissä. Ei mikään klassikko, mutta mielellään tätä juo. Tällaisia ei niin aktiivisia sherrykypsytyksiä pitäisi maistella enemmänkin. 21 vuotta tynnyrissä ei ole todellakaan jyrännyt viskiä vaan tukee mukavasti tisleen peruselementtejä.

Syvä kumarrus samplen lahjoittajalle.

Wemyss Malts -tasting St. Michaelissa 5.11.2014

Keskiviikkona maisteltiin Maikkelissa Wemyss Maltsin tuotteita ja sinnehän se oli suunnattava. Ensimmäiset kunnon pakkaset ja 15 minuutin pyörämatka takasivat sen, että viski tuli tarpeeseen.

Paikalle oli saatu maahantuojana toimivan BrewSeekersin Janne Lehtinen kertomaan tuotteista. Wemyss Malts on uusi tulokas indiepullottajien laajassa katraassa, mutta on Suomessa saanut ihan kiitettävästi jo näkyvyyttä. Taisi viime vuoden Uisgeessa olla firman tuotteita maistissa ja Alkokin tarjoaa ainakin Peat Chimneytä rahaa vastaan. Kovin monen indiepullotajan tuotteita ei pitkäripaisesta löydy.

2005 perustettu Wemyss Malts on laittanut noin muutenkin isot pyörät pyörimään, sillä joulukuun alussa pitäisi tippua ensimmäiset pisarat heidän uudesta lowlandeille pystytetystä tislaamostaan. Kingsbarn tulee tislaamon nimeksi ja se tähtää nimenomaan oman single maltin tuottamiseen. Hieno, että alamaillekin saadaan uutta tislaamoa pystyyn.

Illan kattaus koostui viidestä Wemyss Maltin tuotteesta, joista alla lyhyesti, miltä ne minun suuhuni maistuivat. Janne veti asiapitoisen tastingin, vaikkakin pieni kiireen tuntu vaivasi tastingia. Ei kerennyt yhtä kunnolla tuoksutella, saati maistaa, kun kiirehdittiin jo seuraavan juoman pariin. St. Michael osoittautui myös lähes tekemättömäksi paikaksi kuvauksen suhteen, ainakin kännykkäkameralla. Pitäisi vissiin hankkia se järkkäri.

Ei se kuvaaminen nyt oikein...

Linkwood 2000/2011 46% "Vanilla Zest"

Tuoksu: Vaniljaa, new makea, sitruunaa. Jopa hieman hiivainen. Tulee Hoegaarden sitruunanpalalla mieleen.

Maku: Kepeä runko, mutta yllätävän tyylikäs. Inkivääriä, mausteita, sitruunaa, mallasta. Yleisilmeeltään aika hapan.

Morhlach 1996/2011 46% "Vanilla Oak"

Tuoksu: Kevyen kukkainen, todella makeaa vaniljaa ja tammea.

Maku: Kehokkaampi kuin Linkwood. Sitrusta, mallasta, vaniljaa, mausteita ja lopussa ripaus salmiakkia.

Nämä kaksi olivat hyvin samankaltaisia viskejä. Oma ääneni meni kuitenkin Linkwoodille. Jotenkin raikkaampi ilmestys. Mortlach nyt vain toimii sherryn kanssa paremmin.

Glen Elgin 1995/2013 46% "Eastern Promise"

Tuoksu: Hajuvettä, minttua ja ruusuja.

Maku: Hapan, marjainen ja yllätävän lyhyt.

Todella outo viski. Soudin ja huopasin mielipiteeni kanssa, mutta kait se on todettava: tämä ei ollut minun viski. Ällöttävän hajuvesimäinen.

Ben Nevis 1990/2011 46% "Red Berry Cream"

Tuoksu: Öljyä, aprikooseja, happamia hedelmiä, sitrusta, Ipaa ja häivähdys new makea, jota ei näin iäkkäästä tuotteesta odottaisi,

Maku: Mallasta, likaista öljyä, hedelmiä, jotka jälkimaussa muuttuva mukavaksi mausteisuudeksi. Tässäkin IPA-maisia nootteja. Skittlesejä!

Tästä tuli mieleen VYS:in Old Buck, ja tämä on kehu. Tuoksun perusteella olin epäileväinen, mutta mausta irtosi vaikka ja mitä miellyttävää. Nam!

Cragganmore 1989/2013 46% "Evergreen Forest"

Tuoksu: Päärynää, mallasta. Todella raikas! Tuo mieleen nimensämukaisesti mieleen keväisen sekametsän piene sadekuuron jäljiltä. Olin kirjoittanut alkuperäisiin nootteihin, "ilmava" kuvaamaan tätä tunnetta.

Maku: Pähkinöitä, mausteita, omenoita ja päärynöitä. Taittuu mausteisiin ja salmiakkiin loppua kohden. Häivähdys jopa turvetta?

Parhaat oli säästetty loppuun ja kyllähän tämä Cragganmore porukan paras oli. Toki, olen tislaamon tuotteista aina pitänyt. Wemyssin arvostus kyllä nousi tämän tastingin myötä. Hävettää myöntää, mutta jotenkin firman pullojen muoto ja etiketit ovat olleet luotaantyöntäviä. Jälleen osoitus mielikuvien tärkeydestä markkinoinnissa. Jollain kelttijumalilla höystettynä nämäkin tuotteet olisivat kaikkien huulilla.