Pikanootti: Balvenie Single Barrel Sherry Cask 15yo, 47,8 %

Takaisin perusasioiden ääreen. Samplelaatikon pohjilta löytyi Balvenien 15-vuotias Single Barrel. Sherrytynskää koko rahalla, voltteja 47,8. Pitäisi siis olla herkkua.

Koska en ole hirveän fiksu, samplesta puuttui tynnyrinumerointi. Näitähän on vuosien saatossa lyöty pulloon identtisillä volteilla useampi erä. Täten on mahdoton tietää, mistä batchistä on kyse, mutta makuunhan se ei vaikuta?

Balvenie Single Barrel Sherry Cask 15yo, 47,8 %

Tuoksu: Mahonkia, rusinaa, dominokeksejä. Taustalla ripaus hunajaa ja suklaata.

Maku: Rusinan, mahongin ja erittäin miellyttävän mausteisuuden liitto. Suklaat muuttuu kielellä liköörikonvehteiksi. Oispa joulu!

Herkullinen viski. Tuli jouluinen fiilis. Hyvin perinteisiä sherrynootteja, mutta nehän on just parasta?  

Harmi, että on samplessa vajavaiset merkinnät. Ei voi metsästää koko pulloa itselleen. Älkää olko kuten minä, vaan merkitkää ne samplet kunnolla! Varmaan tämänkin kohdalla mietin, että ”kyllähän minä muistan mikä tämä on”, mutta ihmisen muisti on heikko.

Aikoinaan kävin Balveniella ihan kylässä. Raportin voi lukaista alta:

https://justpeatit.blogspot.com/2013/02/skotlannin-matkapaivakirja-luku-4.html

Kaksi Balvenieta Anthony Bourdainin muistolle

Perjantai oli surullinen päivä kun julkkiskokki Anthony Bourdain päätti jättää tämän maailmaan keittiöt ja siirtyä ajasta ikuisuuteen. Bourdain oli ristiriitainen hahmo. Äitini nimitti miestä "irstailevaksi siaksi", mutta kyllä hänkin miehen ohjelmien parissa viihtyi. Itse pidän Bourdain matkailu- ja ruokaohjelmia erinomaisena viihteenä.

Ruoan lisäksi Anthony oli myös laadukkaiden juomien sanansaattaja. Raw Craft -sarjassaan Anthony vieraili muun muassa Balvenien tislaamolla. Ainakin itsellä jäi näistä pelinavauksista positiiviset tuntemukset miehen toiminnasta myös laatujuomien parissa.

Raw Craftiä katsellessa päätin kaivella samplelaatikosta pari Balvenieta Bourdainin muistolle. Kepeät mullat miehelle!

Balvenie Founders Reserve 10yo, 40 % (n. 2004)

Tuoksu: Rusinaa, pähkinöitä ja taateleita. Makeaa hunajaa ja keltaisia hedelmiä.

Maku: Yllättävän tikkuinen. Rusinat taittuu rommikeksiksi. Alkoholi puskee hiukan läpi, mutta se ei sinänsä häiritse, antaa vaan kivaa potkua.Hunajaisuus säilyy koko makukaaren läpi.

Balvenie DoubleWood 12 yo, 40 % (n. 2014)

Tuoksu: Appelsiinimarmeladia ja hunajaa. Ripaus suklaata.

Maku: Muuttuu marmeladista appelsiinisuklaaksi. Maut hiukan päälleliimatun oloisia ja alkoholi vähän häiritsee taustalla.

Founder's Reserve on kyllä hyvää. Loistava viski. DoubleWoodia en ollut juonut vuosiin. Muistin, että kyseessä olisi ollut hiukan yksioikoisempi viski, mutta aivan hyväähän tämä oli. Mitään merkittävän huonoa viskia Balvenie ei tietääkseni ole koskaan ulos laittanut, että sinänsä mennään ihan linjassa. Kyllä näillä kehtasi Bourdainia muistella.

Lisää mietteitäni tislaamon tuotteista löydät täältä: http://justpeatit.blogspot.com/search/label/Balvenie

Balvenieta St. Michaelissa 28.1.2014

Viime keskiviikkona potkaistiin Oulun vuoden 2014 VYS-tastingit käyntiin. Kattaus oli tälläkin kertaa oivallinen ja eikä esittelijässäkään nokan koputtamista ollut. Timo Laurila oli tätä ennen vieraillut Oulussa vetämässä  Glenfiddich-tastingia. William Grant & Sons näyttää pitävän omistaan hyvää huolta ja tälläkin kertaa oli pientä yllätystä luvassa.

Kattaus oli peruslaadukas sisältäen Double Woodin 12- ja 17-vuotiaat versiot, 15yo Single Barrelin, 21yo Port Woodin sekä Tun 1401:en. Etukäteen hehkutetun 17-vuotiaan olin päässyt maistamaan jo vuosi sitten tislaamolla vieraillessani, joten kattauksen ainut uusi viski oli Tun 1401. Tämä ei toki haitannut, sillä Balveniet maistuvat aina. 17-vuotias Double Wood lanseerataan Suomeen vaiheessa X tätä kevättä.

Itse tilaisuus aloitettiin pienellä henkilökultin palvonnalla. Turhuuden alttarilla pääsi ylistämään muutaman lyhyehkön videon avulla Balvenien sielua, David Stewardia. Yleensä en videoista osana tastingia pidä, mutta lyhyehköt videot eivät haitanneet tällä kertaa ollenkaan. Päin vastoin. Kiva lisä muutenkin ammattimaisesti vedettyyn tastingiin.

Itse viskit olivat ns. peruskauraa. En jaksanut sen kummemin vääntää tasting notea vaan keskityin sosiaalisten kontaktien ylläpitoon ja Laurilan höpinöiden kuuntelemiseen. Muutama seikka jäi kuitenkin mieleen:

1. Balvenien 12yo Double Wood on nenään yksi parhaita viskejä koskaan. Todella miellyttävä yhdistelmä hunajaa, pähkinää ja tammea. Sääli, että maku ei ylä lähellekään näitä sfäärejä.

2. 21yo Port Wood oli ehkä kattauksen paras viski, mutta kaipaisi kipeästi voltteja lisää, että hintalappu oli oikeutettu. Ostan mieluummin indie-arvan kuin tylsän (mutta erittäin laadukkaan) OB:n tässä hintaluokassa.

3. Tun 1401 tuntui melkeinpä liian tammiselta minun suuhun. En hirveästi innostunut. Arde muistelee, että kyseessä oli Batch 5. Luotamme häneen.

No entä se yllätys? Laurila oli tuonut tislaamolta parin desin samplen 13-vuotiasta bourbon kypsyteltyä CS:ää. Tällaiset yllätykset nostavat tastingin pisteitä ainakin minun silmissä. Ja ei se itse viskikään pahaa ollut.

Tislaamolla on mahdollisuus pullottaa joko tätä tai hieman vanhempaa sherrykypsytettyä tuliaisiksi. Itse nappasin aikoinani sherrykypsyteltyä termariin, mutta enpä ole vielä päässyt lahjaksi mennyttä pulloa maistamaan. Sen verran kuitenkin pelasin varman päälle, että oma pullotus meni salaisen viskikerhomme perustajajäsenelle. Ei ole vaaraa, että samplea ei saisi maistoon. Tulevia seikkailuja odotellessa.

P.S. Kaksi yötä jouluun on!

Skotlannin matkapäiväkirja - luku 4

Mielenkiintoisen skotlantilaisen lohi-munakas-paahtoleipä hässäkän jälkeen oli jälleen aika uusien seikkailujen. Balvenien tasting varmistui kello kahdeksi iltapäivällä, joten meillä oli viisi tuntia aikaa sen ja aamiaisen välissä. Lyhyen puhelun jälkeen olikin matka takaisin Macallanin tislaamolle, jonka 20 punnan arvoinen touri mahtui juuri sopivasti aikatauluun. Matkalla yritimme myös käväistä Glenfiddichin gift shopissa, mutta se ei valitettavasti ollut vielä saanut oviaan tälle päivälle avattua. Tislaamon visitor centerin Grantin omistajasuvun sukupuuta tutkiessa saatiin kuitenkin luppoaikaa hyvin kulutettua ennen lyhyttä moottorimarssia Macallanille.

Macallanilla aikaa piti vielä hetki kuluttaa erilaisia viskilehtiä ja esitteitä tutkien ennen itse tourin alkua. Saimme seuraksemme kahden jenkin ja yhden britin seurueen, joten aivan Glenfarclasin tasoita yksityisyyttä ei tourille saatu.

Jotenkin se näyttää pakkauksessa valkeammalta?

Yleiskuva Macallanilta.

Puitteet turistien kierrättämiseen ovat Macallanille hulppeat ja niihin on selkeästi panostettu sekä aikaa että rahaa. Jokaisesta viskin teon vaiheesta on havainnollistavia kuvia, kaaviota ja pienoimalleja tarjolla, joita opas vielä sanallisesti avaa. Myös itse tehtaasta on erotettu kompakti osa rauhallisempaa tislaamokokemusta varten. Tämän voi toki kääntää myös negatiiviseksi, suurin osa tislaamosta jää näkemättä.

Erityisesti tynnyreiden suhteen Macallanilla haluttiin tehdä vaikutus vierailijoihin. Muun muassa tynnyreiden alkuperä, tekotapa ja käyttötarkoitus käytiin läpi aikaa säästämättä. Myös opas oli säästänyt parhaat vitsinsä tähän osioon nimeämällä vierailijoita eri puulajien mukaan ja käyttäen sen jälkeen vierailijoita esimerkkinä eri puulaaduista. Ennen tastingia päästiin vielä tuoksuttelemaan Macallanista löytyviä perustuoksuja, jotta suklaa, hedelmät ja mausteet olisi helpompi juomasta löytää. Tämä oli henkilökohtainen suosikkini.

Itse tasting toteutettiin diaesityksen johdolla, jossa kustakin viskistä oli makukartta esillä, jonka avulla koitettiin havainnollistaa eri tynnyrien ja ikääntymisen vaikutus viskin makuun. Myös tasting-setti yllätti variaatiollaan. Pelkäsin tastingia tyyliin 12- ja 15-vuotias fine oak vierekkäin normien kanssa. Koko kattaus näytti seuraavalta:

Macallan New Make (suoraan tislauspannusta)

Fine Oak 12yo

Macallan 15yo

Fine Oak 21yo

Macallan 25

15-vuotiaan ja 21-vuotiaan Fine Oakin kilpaillessa parhaan viskin tittelistä, oli aika kiittää tourista ja lähteä kohti Balvenien tislaamoa. Opas muuten väitti, että hänen kaksi vuotta kestäneen uransa aikana olisimme ensimmäiset Macallanilla vierailleet suomalaiset. Oletan, että näin ei ole?

Balvenie oli Macallaniin verrattuna aivan toisesta ääripäästä. Tislaamolle ei ole mitään asiaa ilman ennakkovarausta, sillä mitään yleisesti auki olevaa lahjatavarakauppaa tai vierailukeskusta ei ole. Tästä huolimatta tislaamokierros oli reissun ylivoimaisesti paras. Kierros oli paras jopa hinta-laatu suhteeltaan, vaikka se oli hinnoiteltu suht tyyriisti 25 puntaan. Mikä teki kierroksesta erityisen? Antakaa kun kerron.

Ensinäkin kierros oli todella yksilöllinen. Distillery Ambassodor David Mair käytti 25minuuttia tutustumiseen ja small talkkiin todella viihtyisässä toimistossaan ennen tourille lähtöä. Itse tour oli ensiluokkainen ja yksilöllinen, eikä vähiten Balvenien mallastamon vuoksi. David antoi maistaa ja kokeilla mallastettua ohraa sen kolmessa eri vaiheessa. Sen lisäksi pääsimme kurkistamaan turve- ja hiiliuuneihin.

Ei ihan jokapäiväinen näky.

Balvenie poltti hiiltä että turvetta rinnakkain. Tässä turveuuni.

Tämän jälkeen suuntasimme itse tislaamon puolelle, jossa pääsimme maistamaan mm. vierrettä. Ainoa rajoitus oli tislauspannujen kuvaaminen. Kameraa ei saanut viedä pientä tasannetta lähemmäs. Muuten kuvaaminen oli täysin vapaata.

Eihän se hyvää ollut, mutta kokemuksena mainio!

Tätä lähemmäs ei kameraa saanut viedä.

Seuraavaksi hyppäsimme Davidin autoon ja kävimme tutustumassa Balvenien tynnyripuoleen. Tislaamo entisöi itse omat tynnyrinsä ja työtä pääsi seuraamaan jopa Speyside Cooperagea lähempää.

Tynnyrien ihastelun jälkeen suuntasimme varastoille, jossa Davidilla tuntui lähtevän mopo lopullisesti käsistä. Fraasi "don't tell anyone or i get in trouble" toistui useamman kerran. Vaikka kyseessä olisi pelkkä markkinointikikka sai se tourin tuntumaan todella erityiseltä. Tietenkään en tässä paljasta minun ja Davidin välisiä "salaisuuksia" vaan annan vahvan suosituksen: menkää itse katsomaan ja kokemaan.

Balvenien ystäville tuttu numerosarja ja sekoitusastia.

Varastokierroksen päätimme pullottamalla oman samplen 16-vuotiasta sherrycaskia. Tämän jälkeen siirryimme maisteluosuuteen, jossa David tarjoili viittä Balvenien OB-pullotetta. Lista näytti seuraavalta.

12yo Signature

14yo Caribbean cask

15 Single Barrel

17yo Double Wood

21 Port Wood

Ennestään tutut Single Barrel ja Port Wood kilpailivat tasavertaisesti paremmuudesta, vaa'an kallistuessa hiukan Port Woodin kannalle. Port Woodia sai myös santsikupin, kun pyysi nätisti. Tastingin jälkeen lähdimme hymyissä suin kohti yöpaikkaamme, jona toimi Davaar B&B, jota voi huoletta suositella Dufftownissa yöpyjille. Muun muassa aamupalalla tarjotut munat olivat paikkaa pyörittävän pariskunnan takapihalla asustavien viiden kanan tuotoksia. Vierailun Dufftowniin kruunasi vielä erinomainen iltapala: Flora&Fauna -sarjan 15yo Dufftown.

Herkkua.