Skotlannin matkapäiväkirja - luku 4

Mielenkiintoisen skotlantilaisen lohi-munakas-paahtoleipä hässäkän jälkeen oli jälleen aika uusien seikkailujen. Balvenien tasting varmistui kello kahdeksi iltapäivällä, joten meillä oli viisi tuntia aikaa sen ja aamiaisen välissä. Lyhyen puhelun jälkeen olikin matka takaisin Macallanin tislaamolle, jonka 20 punnan arvoinen touri mahtui juuri sopivasti aikatauluun. Matkalla yritimme myös käväistä Glenfiddichin gift shopissa, mutta se ei valitettavasti ollut vielä saanut oviaan tälle päivälle avattua. Tislaamon visitor centerin Grantin omistajasuvun sukupuuta tutkiessa saatiin kuitenkin luppoaikaa hyvin kulutettua ennen lyhyttä moottorimarssia Macallanille.

Macallanilla aikaa piti vielä hetki kuluttaa erilaisia viskilehtiä ja esitteitä tutkien ennen itse tourin alkua. Saimme seuraksemme kahden jenkin ja yhden britin seurueen, joten aivan Glenfarclasin tasoita yksityisyyttä ei tourille saatu.

Jotenkin se näyttää pakkauksessa valkeammalta?

Yleiskuva Macallanilta.

Puitteet turistien kierrättämiseen ovat Macallanille hulppeat ja niihin on selkeästi panostettu sekä aikaa että rahaa. Jokaisesta viskin teon vaiheesta on havainnollistavia kuvia, kaaviota ja pienoimalleja tarjolla, joita opas vielä sanallisesti avaa. Myös itse tehtaasta on erotettu kompakti osa rauhallisempaa tislaamokokemusta varten. Tämän voi toki kääntää myös negatiiviseksi, suurin osa tislaamosta jää näkemättä.

Erityisesti tynnyreiden suhteen Macallanilla haluttiin tehdä vaikutus vierailijoihin. Muun muassa tynnyreiden alkuperä, tekotapa ja käyttötarkoitus käytiin läpi aikaa säästämättä. Myös opas oli säästänyt parhaat vitsinsä tähän osioon nimeämällä vierailijoita eri puulajien mukaan ja käyttäen sen jälkeen vierailijoita esimerkkinä eri puulaaduista. Ennen tastingia päästiin vielä tuoksuttelemaan Macallanista löytyviä perustuoksuja, jotta suklaa, hedelmät ja mausteet olisi helpompi juomasta löytää. Tämä oli henkilökohtainen suosikkini.

Itse tasting toteutettiin diaesityksen johdolla, jossa kustakin viskistä oli makukartta esillä, jonka avulla koitettiin havainnollistaa eri tynnyrien ja ikääntymisen vaikutus viskin makuun. Myös tasting-setti yllätti variaatiollaan. Pelkäsin tastingia tyyliin 12- ja 15-vuotias fine oak vierekkäin normien kanssa. Koko kattaus näytti seuraavalta:

Macallan New Make (suoraan tislauspannusta)

Fine Oak 12yo

Macallan 15yo

Fine Oak 21yo

Macallan 25

15-vuotiaan ja 21-vuotiaan Fine Oakin kilpaillessa parhaan viskin tittelistä, oli aika kiittää tourista ja lähteä kohti Balvenien tislaamoa. Opas muuten väitti, että hänen kaksi vuotta kestäneen uransa aikana olisimme ensimmäiset Macallanilla vierailleet suomalaiset. Oletan, että näin ei ole?

Balvenie oli Macallaniin verrattuna aivan toisesta ääripäästä. Tislaamolle ei ole mitään asiaa ilman ennakkovarausta, sillä mitään yleisesti auki olevaa lahjatavarakauppaa tai vierailukeskusta ei ole. Tästä huolimatta tislaamokierros oli reissun ylivoimaisesti paras. Kierros oli paras jopa hinta-laatu suhteeltaan, vaikka se oli hinnoiteltu suht tyyriisti 25 puntaan. Mikä teki kierroksesta erityisen? Antakaa kun kerron.

Ensinäkin kierros oli todella yksilöllinen. Distillery Ambassodor David Mair käytti 25minuuttia tutustumiseen ja small talkkiin todella viihtyisässä toimistossaan ennen tourille lähtöä. Itse tour oli ensiluokkainen ja yksilöllinen, eikä vähiten Balvenien mallastamon vuoksi. David antoi maistaa ja kokeilla mallastettua ohraa sen kolmessa eri vaiheessa. Sen lisäksi pääsimme kurkistamaan turve- ja hiiliuuneihin.

Ei ihan jokapäiväinen näky.

Balvenie poltti hiiltä että turvetta rinnakkain. Tässä turveuuni.

Tämän jälkeen suuntasimme itse tislaamon puolelle, jossa pääsimme maistamaan mm. vierrettä. Ainoa rajoitus oli tislauspannujen kuvaaminen. Kameraa ei saanut viedä pientä tasannetta lähemmäs. Muuten kuvaaminen oli täysin vapaata.

Eihän se hyvää ollut, mutta kokemuksena mainio!

Tätä lähemmäs ei kameraa saanut viedä.

Seuraavaksi hyppäsimme Davidin autoon ja kävimme tutustumassa Balvenien tynnyripuoleen. Tislaamo entisöi itse omat tynnyrinsä ja työtä pääsi seuraamaan jopa Speyside Cooperagea lähempää.

Tynnyrien ihastelun jälkeen suuntasimme varastoille, jossa Davidilla tuntui lähtevän mopo lopullisesti käsistä. Fraasi "don't tell anyone or i get in trouble" toistui useamman kerran. Vaikka kyseessä olisi pelkkä markkinointikikka sai se tourin tuntumaan todella erityiseltä. Tietenkään en tässä paljasta minun ja Davidin välisiä "salaisuuksia" vaan annan vahvan suosituksen: menkää itse katsomaan ja kokemaan.

Balvenien ystäville tuttu numerosarja ja sekoitusastia.

Varastokierroksen päätimme pullottamalla oman samplen 16-vuotiasta sherrycaskia. Tämän jälkeen siirryimme maisteluosuuteen, jossa David tarjoili viittä Balvenien OB-pullotetta. Lista näytti seuraavalta.

12yo Signature

14yo Caribbean cask

15 Single Barrel

17yo Double Wood

21 Port Wood

Ennestään tutut Single Barrel ja Port Wood kilpailivat tasavertaisesti paremmuudesta, vaa'an kallistuessa hiukan Port Woodin kannalle. Port Woodia sai myös santsikupin, kun pyysi nätisti. Tastingin jälkeen lähdimme hymyissä suin kohti yöpaikkaamme, jona toimi Davaar B&B, jota voi huoletta suositella Dufftownissa yöpyjille. Muun muassa aamupalalla tarjotut munat olivat paikkaa pyörittävän pariskunnan takapihalla asustavien viiden kanan tuotoksia. Vierailun Dufftowniin kruunasi vielä erinomainen iltapala: Flora&Fauna -sarjan 15yo Dufftown.

Herkkua.