Niinhän siinä kävi. Aamun valjetessa
tuuli oli ainakin suomalaiseen makuun myrskyisä. Hotellin respasta
heräteltiin toiveita, että aamun ensimmäinen lautta saattaisi
vielä liikennöidä ja niinpä hyppäsimme autoon ja suuntasimme
kohti Islayn lautan lähtösatamaa.
Jo muutama maili ennen satamaa oli
selvää, että Islaylle ei päästäisi. Tuuli oli sotkenut 10
minuutin ajomatkalla muutamat roskapöntöt ja muuta kivaa tielle ja
lahdissa aallot olivat massiiviset. Kun asia oli tarkistettu
satamasta ja saatu paikallisilta tieto, että tuskin huomennakaan
lauttailu onnistuisi oli aika plan B:n. Siispä oikea kartta ja
kartta tislaamoista vierekkäin konepellille ja miettimään.
Tuulen nopeudesta kertoo jotain se, että siihen pystyi nojaamaan. |
Tuulen raiskaamassa kylässä hiukan
seikkailtuamme löysimme Obanin tislaamolle ja pääsimme sopivasti
ilman ennakkovarausta tislaamokierroksen varanneen isomman
turistiryhmän mukana tislaamoa kiertämään.
Ken tästä ovesta käy, saa toiveet kuvaamisesta iäksi heittää. |
Elämäni ensimmäiseksi
tislaamokierrokseksi Oban vastasi aika hyvin odotuksia. Viskin
valmistaminen käytiin perusteellisesti läpi raaka-aineista eri
valmistuvaiheiden kautta kypsytykseen. Pienenä erikoisuutena saimme
lasiin 9-vuotta bourbon-tynnyrissä maannutta Obania suoraan
tynnyristä. Mitään muuta erikoista tislaamolla ei viskien puolesta
ollut tarjota vaan kahden peruspullotteen, 14-vuotiaan ja Distillers
Edition lisäksi kiertueen vetänyt vanhempi herrasmies tyytyi
esittelemään muita classic malts -sarjan viskejä. Ottaen huomioon,
että en hirveämmin Obanista viskinä pidä, kierros jäi kuitenkin
positiivisena kokemuksena mieleen. Suurema miinuksena kuvaaminen
tislaamokierroksen aikana oli kiellettyä.
Huomisen suunnitelmat ovat tällä
hetkellä säiden valtiaiden hallussa. Osa speysidelle johtavista
teistä olivat ainakin radion mukaan olleet tänään poikki. Lisäksi
pitää ottaa huomioon taivaalta tulevan aineen laatu. Kesärenkailla
varustettu menopelimme jää suosiolla parkkiin jos taivas alkaa
maata valkoiseksi maalaamaan. Glenfarclasin ja Macallanin tislaamojen
numerot on kuitenkin nyt puhelimeen tallennettu ja Balvenielta
varattu netin kautta tislaamokierros ylihuomiseksi. Onneksi
majapaikkana toimiva Fort William korvaa pientä Islayn reissun
peruuntumisesta aiheutuvaa tuskaa kuvankauniilla maisemillaan.
Merta ja vuoria. Voiko muuta toivoa? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti