Uisge 2013

Skotlannin reissun jälkeen on hyvä kerrata se matkan aloitusrasti: Uisge 2013. Festareita on käsitelty jo lähes jokaisessa suomalaisessa viskiblogissa, joten näin jälkijunassa on vaikea mitään uutta alkaa väkisin keksimään. Tapahtuma on pienine puutteineen mainio ja järjestävältä taholta todellinen kulttuuriteko pitää hommaa pystyssä. Vilpittömät kiitokset tästä työstä myös täältä pohjoisesta. Alla pieniä lastuja tapahtumasta, niin kuin minä sen koin.

Yöjunan suomien rajallisten unien myötä aamuinen haahuilu pääkaupungissa oli niin päämäärätöntä, että eksyimme Kiasmaan. Nykytaide keikkuu aina siinä rajoilla, että onko tämä nyt siistiä vai kauheaa paskaa. Tämänkertainen "dokumentti nykytaiteessa" sai suun napsumaan siihen malliin, että seurueemme oli Wanhan kahvassa kiinni 14:55 ja taisin olla ihan ensimmäisten joukossa, ellen jopa ensimmäinen, joka perjantaille pääsylipun osti.

Festarialueella ensimmäisenä pysäytti Ceestashopin ständi, jolta ostimme kaikki loput Glencairnin kannet/hatut parempiin hoiviin. Ständillä oli myös muutama tulppaanilasimalli, joiden tilaamista pitää vakavasti harkita. Tämän jälkeen olikin hyvä aloittaa se tärkein, eli maistelu.

Onko vähän kätevä?

Minulla ei ole ollut tapana Uisgeessa tehdä nootteja viskeistä ja tämä politiikka piti myös tällä kertaa. Jotain pientä sentään laitoimme porukalla ylös. Tällä kertaa DJ Paten joutupevideoiden innoittamina päätettiin porukalla arvostella viskit tieteellisen tarkalla 1-5 asteikolla. Metodiin voi tutustua vaikka tästä.

Ja lasissahan kävi seuraavat tuliliemet:

Cu'Dhub 2/5
MacKinlay Rare&Old 3/5
Glen Garioch 1995 4/5
Glenfarclas 40yo 4/5
Glenfiddich Age of Discovery 19yo 2/5
Tobermory 15yo 3/5
Teerenpeli Kaski 3/5
Van Winkell Family Reserve 13yo 3/5
Bunnan Toiteaich 3/5
Cutty Sark 12yo 2/5
Caol Ila 27yo 4/5
Port Ellen 27yo 4/5
Glen Grant 30yo 4/5
+ muutama muu joille ei arvosanaa annettu.

Hieno tarina ja veikeä viski.

Hyvä kakkonen.

 Positiivisin yllätys ja siten "kisan voittaja" oli Glan Gariochin 1995. Toki lopun kolmikko oli jäätävän kova, erityisesti Caol Ila. Erityismaininta tietysti Teerenpelin Kaskelle, joka oli kyllä oivallista kamaa ollakseen Suomesta. Kävin myös Tullamore Dewin ständillä kokeilemassa viskidrinkkiä, mutta absintilla maustettu lasi oli meikäläiselle hiukan liikaa. Kyseinen ruoholitku on todella viheliäisen makuista.

Siinä se litku valmistuu.

 Illan päätti Andrew Laingin maistelutilaisuus, missä oli tarjolla festaripuolellakin tarjoiltuja Edition Spiritsin herkkuja. Näistä Clynelish ja Bowmore jäivät erityisesti mieleen. Bowmoren suomipulloa oli jopa Oulun Alkoissa useamman pullon verran. Hakekaahan rahamiehet pullo talteen.

Kattaus.

 Kiitämme:
-Viskisieppo livenä
-Viskit
-Paikka on viskin arvolle sopiva
-Hintataso edelleen järjellinen

Moitimme:
-To-pe ajankohta söi seuruettamme kahdella hengellä
-Tiedotuksen sekavuus. Siepon blogi nopein ja paras tietolähde, mikä on järjestävän tahon puolesta melkein noloa
-Välistä oli ahdasta

Ensi vuonna uudestaan!

Kasuaalisti hengailtiin Andrewin kanssa.