Strathisla jäi aikoinaan ensimmäisen kerran mieleeni kun näin kuvan tislaamosta. Kauniit pagoda-katot ja mielenkiintoinen "pyörä" julkisivussa, jonka käyttötarkoitus on jäänyt minulle epäselväksi, tekevät Strathislasta postikorttikamaa. Suuri kiitos tislaamon kauniista ulkoasusta kuuluu Chivas Brotherssille, joka on entisöinyt tislaamon vanhat, 1870-luvulla rakennetut rakennukset nykyiseen loistoonsa ostaessaan tislaamon vuonna 1950.
Strathisla ei ole single malttina mikään maailman kuuluisin, mutta sen tietäminen kuuluu viski-ihmisen yleissivistykseen. Tislaamon tisle sattuu olemaan yhden maailman myydyimmän blendin perus raaka-aine: Strathisla toimii pohjana Chivas Regal -blendeille. Maistossa on kuitenkin tällä kertaa 12-vuotias OB, joka on lanseerattu 2004. Muuten OB pullotteita on nähty tislaamolta todella vähän, vaikkakin IB-pullotteita näyttäisi markkinoilla olevan paljonkin liikkeellä. Ikinä en ole tältäkään tislaamolta mitään maistanut, joten nyt hiukan jänskättää!
"Scotland Strathisla distillery". Licensed under Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 via Wikimedia Commons
Kaunis viski kauniilta tislaamolta.
Strathisla 12yo
Tuoksu: Makeaa maltaisuutta, kevyttä vaniljaa ja jotain vihreää ruohon tapaista. Tuoksuu kyllä niin perus speysideriltä. Maku: Kevyt, helppo, alkoholinen, maltaisuutta, jälkimaussa ruohoa ja kevyttä mausteisuutta.
Tuo kokonaisuutena mieleen Dufftownin 12yo:n eli ei mitään herkkua. Tai ei siinä mitään vikaa ole, mutta tämä kyllä menee siihen Speysiden harmaaseen massaan, johon "ihan ok" viskit kyllä hukkuvat ja unohtuvat. Ei tästä nyt oikein mitään kehuttavaa keksi sanoa. Semi-ok viski, jonka juo mielellään pois ja unohtaa huomenna sen juoneensa.
Meni muuten kolmen vuoden rajapyykki bloggausta rikki. Slainte mukana roikkujille!
Erikoiset tilanteet vaativat erikoiset viskit. Hyvän ystäväni mennessä viime viikonloppuna naimisiin, oli viskihullu ystäväni päättänyt tempaista Taliskerin 25:en auki. Bestmanin ominaisuudessa pääsin ns. hyville ja nektaria kaadetiin reilulla kädellä minunkin mukiini. Rinnalle napattiin vielä normi kymppi antamaan preferenssiä ja hieno minitasting oli pystyssä. Polttareissa anniskeluravintolassa nautittu Ardbeg Single Cask 1975 takasi sen, että itse juhlakalu ei viskien suhteen parempaa viikkoa voisi toivoa. Ja tämä kaikki hienon RoPS - Asteras pelin jälkimainingeissa!
Pari sanaa Taliskerista. Skyen saarelta tulee paljon jänniä juttuja, kuten viskilikööri Drambuie, sympaattinen koirarotu Skyenterrieri ja yksi lempitislaamoistani - Talisker. Viimevuosina lähinnä NAS-markkinoilla kunnostaunut (Storm, Dark Storm) tislaamo omaa erinomaisen perusrangen. 10-vuotias Talisker on mielestäni yksi parhaita "peruspullotteita". Lähteineni mukaan 25-vuotias otettiin mukaan 2004 ja sen "vuosikerrat" näyttävät ainakin internetin mukaan eroavan kovastikin toisistaan. Maistoon päässyt versio on lyöty pulloon 2005. Otetaan kuitenkin ensin käsittelyyn se peruskymppi.
On totuus ja rakkaus raukkoja varten, vaan tähdet ja galaksit kuningatarten.
Talisker 10yo
Tuoksu: Pihkaa, suolaa, mausteita, mietoa turvetta ja banaanilaatikkoa.
Maku: Pippuria, suolaa, toffeeta, makeaa hedelmäisyyttä ja kevyttä turpeisuutta. Loppumaultaan ärhäkkä ja lyhyt.
Taliskerin kymppi on hintaluokassaan huippuviski. Siitä löytyvä turpeeseen ja suolaan kiedottu pippurisuus on yksi miellyttävimpiä viskimaailmasta löytyviä makuyhdistelmiä. Siinä on kuitenkin yksi perustavanlaatuinen vika: se tuntuu suussa "väärältä". Vetinen, lyhyt ja ohut ovat adjektiiveja, joilla voisi kuvata tuntemuksiani kympin suutuntumasta. Maistuu oikealta, tuntuu vasemmalta.
Talisker 25yo (pullotettu 2005)
Tuoksu: Kuivempi kuin kymppi. Nahkaa, mausteita, kahvia. Lisäksi hento savuisuus, joka tuo mieleen reilulla vedellä sammutetun nuotion. Kompleksinen.
Maku: Reilusti pippuria ja mausteita. Suklaakahvi (Latte Macchiato tms.). Ilman vettä viski tuntuu itseasiassa aika tukkoiselta, eikä tuoksun lupaamaa kompleksisuutta näy missään. Jälkimaku on pitkä, mutta tylsä. Pippuria, pippuria ja pippuria.
Talisker 25yo vesilisällä: Teelusikallinen vettä näyttäisi avaavan tätä viskiä hurjasti. Tuoksuun tulee selkeää kukkaisuutta, joka mieleen apilan. Maussa avautuu Springbankmaisia vuoristoratoja, jotka leikittelevät keltaisten hedelmien, salmiakin, suolan ja pippurisuuden eri vivahteilla. Suutuntuma ei vedestä kärsi vaan viski tuntuu edelleen erittäin kehokkaalta ja pureksittavalta. Nam!
Olipas vaikea viski tämä 25yo. Ilman vettä ehkä suurimpia pettymyksiä, joita olen kohdannut. Odotukset olivat niin suuret. Vesilisällä huomattavasti parempi, mutta hiukan hämmentynyt olo tästä jäi. Kyseinen pullo on hankittu reilulla 100€:llä kolmisen vuotta sitten. Siihen hintaan tämä olisi nykyhinnoilla ryöstö. Nykyään tätä pulloa ei alle 300€:n löydä mistään. En kyllä tämän perusteella lähtisi moisia maksamaan vaan hakisin vaikka Alkosta 6 pulloa peruskymppiä.
Etsitkö kepeää kesälukemista? Jos vastaus on kyllä, voit lopettaa lukemisen tähän; The Science and Commerce of Whisky ei ole sinulle. Jos haluat taas viettää helteisen kesäpäivän yhden parhaimman lukemani viskikirjan kanssa, kannattaa lukaista vielä muutama rivi.
Ian Buxtonin ja Paul S. Hughesin tämän vuoden alussa ilmestynyt teos on viskikirja, jota olen odottanut. Hughes toimii "viskiprofessorina" Heriot-Watt yliopistossa Edinburghissa ja Buxton puoleestaan on pitkän linjan viskiasiantuntija. Kirja lähestyy aihetta tieteellisesti, eri näkökulmista ja on silti suhteellisen helposti lähestyttävissä.
Parhautta.
Kirjan parhaus ilmenee sen perusteellisuudessa. Joka osa-alue käydään läpi tarkasti, ajan kanssa ja lähdeviitteitä säästämättä. Itselle rakkain osio, historia, on yksi parhaita, ellei paras viskinhistoriasta kirjoitettu tiivistelmä. Historiaosion lisäksi myös markkinointia ja viskin nykytilaa käsittelevät luvut olivat sellaista karkkia, että juurihoitoajan voi varata jo etukäteen.
Toki kirjassa on myös ongelmansa. Ongelma piilee siinä, että kirja on periaatteessa yliopiston oppikirja ja jos ei ole tottunut lukemaan englanniksi tieteellistä tekstiä, voi kirja olla rankka kahlata kannesta kanteen. Tämä siitä huolimatta, että mielestäni kirja on hyvin kansantajuisesti kirjoitettu. Erityisesti kemian kanssa vahvasti flirttailevat viskin valmistusta koskevat luvut voivat pelkällä peruskoulukemialla olla aika hebreaa. Ainakin minulle ne olivat, mutta opinpahan paljon uutta ja ihmeellistä viskin valmistuksesta.
Kirjan sisältämä tietomäärä on niin valtava, että kirjaa voi olla järkevin käyttää ikään kuin hakuteoksena. Jos jokin viskiin liittyvä osa-alue tuntuu olevan hämärän peitossa, voi kirjasta helposti virkistää muistiaan asioiden oikean laidan suhteen. Hieno, hieno teos, jonka kaltaisia tulee toivottavasti tulevaisuudessa vastaan useita. Nauttikaa, ihmiset!
