Pikanootti: Kyrö Distillery Suomi 100 Ruisviski

Suomi 100 -tuotteita tuli juhlavuonna markkinoille jos jonkinlaista. Myös Alkon valikoimiin tupsahti useampi juoma Suomi 100 -tuotemerkki etiketissään. Ja saatiinpaa aiheen ympärille myös kohu, kun juhlavuoden likööri tuli Virosta.

Juhlajallujen ja muun tilpehöörin seassa oli suomalaiselle viskinharrastajalle mielenkiintoisia tuotteita. Kotimainen Kyrö Distillery julkaisi oman 100 prosenttisen ruisviskinsä kuluttajia ihastuttamaan. Sain aikoinaan tuotetta desin verran lunastettua ja nyt oli aika maistaa.

Viskistä oli yllättävän vaikea löytää tarkempia tietoja kun pulloa ei ollut saatavilla ja samplepullossa luki harakanvarpailla "Kyrö S100". Laitoin emoalukseen kyselyä tynnyripolitiikasta ja sain markkinointipäällikkö Sanna Dooleyltä seuraavanlaisen vastauksen:

– Suomi 100 -viskiin valittiin neljä alkutaipaleen pienempää tynnyriä, jotka loppukypsymisen ajaksi yhdistettiin entisiin oloroso- ja bourbontynnyreihin.

Eli ensimmäisen viskin kaltaista marsalasekoilua ei pitäisi olla luvassa.

Vuosi sitten tislaamon pihalla näytti tältä.

Kyrö Distillery Suomi 100 Ruisviski, 50 %

Tuoksu: Kuusenkerkkää, mäntysuopaa, todella voikamasta ruista. Hämmentävästi tulee jokin marmeladi mieleen. Makea.

Maku: Lämmintä pippurisuutta, leipää, ruista, mattolaituria. Makeus taittaa kivasti aika tiukkaa alkoholisuutta siedettävämpään suuntaan.

Aika alkoholinen tapaus, mutta olen positiivisesti yllättynyt. Paljon parempaa kuin ensimmäinen myyntiin päässyt kokeilu. Sanna paljasti sähköpostissaan, että 2020 pitäisi olla Kyrön herkkuja hiukan laajemmalti tarjolla, kun uusien pannujen jurnuttamat tisleet pääsevät miehen ikään.

Odottavan aika on janoinen.

Lisälukemista:
Kyrön ensimmäinen ruisviski
Vierailu Kyröllä

Pikanootti: Highland Park Valkyrie

Highland Park on ehkä kaikkein pahiten tarinallistamiseen hurahtanut skottitislaamo. Kun viikinkinimet ja skandinaavisten muinaismytologioiden jumalat on käyty läpi, mennään jälleen astetta syvemmälle.

Kukaan ei ole vielä syyttänyt tislaamoa kulttuurisesta omimisesta, mutta uusi Viking Legends -sarja vie tislaamon jälleen askeleen lähemmäksi somekohuja. Valkyrie, eli "valkki", avasi vuosi sitten sarjan, ja siihen pitäisi tänä vuonna tulla lisäys Valknutin muodossa. Ensi vuonna julkaistaan sarjan viimeinen osa nimeltään Valhalla.

Etiketit ja boksit on suunnitellu tanskalainen Jim Lyngvild. Hän on myös skandinaavisen mytologian asiantuntija ja kirjoittanut aiheesta muutaman opuksen. Ja on toki suoraan alenevassa polvessa viikinkien jälkeläinen. Luettelo yllättyneistä löytyy alta:

• Juha Mieto

Kas noin. Listan jälkeen itse viskin kimppuun.

Unohtu ottaa kuva, joten tässä Peter Arbon käsitys valkyriasta.

Highland Park Valkyrie, 45,9 %

Tuoksu: Maltainen ja makea. Appelsiinimarmeladia ja jouluisia mausteita. Tulee vähän joulutortut mieleen.

Maku: Tasapainoinen. Mallasta, suolaa ja sitruksia.

Ei suuri elämys, mutta jälleen kerran juotava perus single malt. Isolla haukulla makujen ollessa intensiivisempiä meni helteisenä kesäpäivänä tuopin kanssa kurkusta alas ilman ongelmia.

Hyödyllisiä linkkejä:

Valkyrien hehkutusta HP: sivuilla
Jim Lyngvildin bio HP:n sivuilla
Valkyrioiden innoittamaa musiikkia

Uusi logo ja jotain parempaa sen kunniaksi

Aikoinaan kun aloitin blogin pitämisen, mietin pitkään, minkälaista kuvitusta haluan blogiin. Tuolloin omat kuvankäsittelytaidot olivat vielä alkeellisemmalla tasolla kuin nykyään, mutta visio oli selvä.

Olin vieraillut Lohjan Pyhän Laurin kirkossa taidehistorian opintojen merkeissä. Kirkon holvikaarista löytyi todella hämmentäviä maalauksia, joissa useassa oli hauskannäköisiä demoneja juomassa väkijuomia. Näpsin maalauksista pokkarilla kuvia, ja ne päätyivät myöhemmin osaksi blogin kuvitusta.

Demoniset bakkanaalit.

Kehitys kehittyy ja vanhat pokkariväännökset on heitetty roskakoriin. Hauskat demonit jäivät kuitenkin kummittelemaan mieleeni. Niinpä ehdotin taiteellisesti lahjakkaalle ystävälleni vaihtokauppaa: hän tekisi minulle logon ja minä kirjoittaisin hänelle muutaman tekstin, joita hän tarvitsi.

Kaupat tuli ja laitoin ystävälleni inspiraatioksi muutaman ottamani pokkarikuvan. Takaisin sain vähän ajan päästä alla olevan vedoksen. Se tulee tulevaisuudessa olemaan blogin voimaeläin, logo ja maskotti. Nimeä sillä ei vielä ole. Ehkä tässä olisi kilpailun paikka?

Uuden maskotin kunniaksi kaivoin kaapista vähän parempaa pöytään.

Bunnahabhain XXV, 43 % (n. 2010)

Tuoksu: Aprikoosihilloa, hedelmäkakkua, kaakaota, lämmintä mallasta ja pähkinää. Yllättävän makea.

Maku: Hilloa, kinuskia, mukavasti puuta, ripaus suolaa ja pähkinää. Suutuntuma silkkinen ja maku pitkä. Ei mitään suuria kulmia.

Onhan se hyvää. Ei tee mieli lisäillä vettä. Täydellisessä maailmassa tähän haluaisi ehkä hiukan lisää "luonnetta" eli voltteja. Nykyversiota pitäisi ehkä päästä tämän innoittamana maistamaan. Hyvä drami uuden logon kunniaksi!

Pikanootti: Kilkerran 12 yo

Kilkerranin "Work in Progress" -pullotteet olivat aikoinaan makoisia. Glengyle sai 2016 vihdoin ulos 12-vuotiaan Kilkerranin. Sitä löytyi kaapista samplen verran, joten miksi ei.

Tynnyreiden puolesta on viski suurimmaksi osaksi börbbää. Myös muutama sherrytynskä on huhujen mukaan tähän tislaamon ensimmäiseen ikämerkittyyn pullotteeseen eksynyt.

Campbeltownin tuotteille on aina odotukset korkealla. Olen tätä pariin kertaan ennen maistellut, mutta ei ole tullut nootteja laiteltua ylös.

Kilkerran 12 yo, 46 %

Tuoksu: Sitruunamuffinssia, hunajaa ja mallasta.

Maku: Miellyttävän paksu suutuntuma ikäisekseen. Kermatoffeeta, sitruunaa, kuivattua aprikoosia ja suolaa.

Alkossa vajaa 60 € ja maailmalla reilu 40 €. Hintaansa nähden mainio. Erityisesti paksu suutuntuma miellytti minun makunystyröitäni. Hyvä single malt viski.

Tislaamon historiaan ja uudelleen aikaisuun vuonna 2004 liittyvät turinat kannattaa tarkastaa tislaamon omilta sivuilta, jonne pääse tästä:

https://www.kilkerransinglemalt.com