Pikanootti: Talisker 8 yo

Viime vuoden Diageon Special Release -sarjasta jäi mieleen Taliskerin 8-vuotias. Serge antoi viskille jäätävät 91 pistettä, joka viimeistään vei hypen ylikierroksille. Kaiken tohinan ja ihmettelyn keskellä unohdin hankkia itse viskin. Onneksi sain vihdoin samplen nenän alle ihmeteltäväksi.

Tynnyrinä tässä on ensimmäisen täyttökerran börbbä. Lisäksi voltit on siellä missä pitääkin. Mikä voisi mennä vikaan?

Talisker 2009/2018, 8 yo, Special Release 2018, 59,4 %

Tuoksu: Päärynää, venelakkaa ja maustekaapin kaikkia hyllyjä. Kukkaisen raikas. Tuoksuu puhtaalta. Vesilisällä ripaus vaniljaa ja pullataikinaa. Myös kukkaisuus pääsee paremmin vedellä esiin.

Maku: Muskottipähkinää, rouhittua mustapippuria ja liköörikonvehteja. Rakenteeltaan pureksittavan öljyisä. Vesilisällä kivasti suolaa ja kukkaketoa.

Raikas, puhdas, selkeälinjainen. Siinäpä kolme ensimmäistä adjektiivia, jotka tulivat juomasta mieleen. Tarvitsee ehdottomasti tipan vettä, jotta aukeaa.

Hassusti nuoruuden aistii viskistä, mutta se ei hirveämmin häiritse. Sanoisin tätä hyvällä tavalla moderniksi mallaviskiksi. Se, että ovatko nämä elementtejä, joita tämän hintaiselta viskiltä haluaa, jääköön jokaisen oman harkinnan varaan.

Lisälukemistoa:

Sergen arvio
Viskikonttorin arvio

Helsinki-Vantaan viskitarjonta

Kun viskinystävä suuntaa ulkomaille, on usein mielessä mahdolliset kohdemaan halvat viinakaupat ja lentokentältä saatavat litran travel retail -pullotteet. Yleensä suomalainen suuntaa ulkomaille Helsinki-Vantaan kautta ja ensimmäiset viskiostoksethan kannattaa tehdä jo kohdemaahan matkustaessa. Vai kannattaako?

Lensin viime perjantaina Helsinki-Vantaalta Puolaan ja ajattelin tehdä pienen katsauksen lentokentän tarjontaan. Liian usein matkustaessa tuudittautuu ajatukseen, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Ehkä kotipesästä löytyy jotain mielenkiintoista juotavaa talvi-iltoja piristämään?

Olen ostanut Helsinki-Vantaalta viskiä muutaman kerran ja ikkunashoppaillut terminaalien kaupat kymmeniä kertoja. Tähän asti olen pitänyt tarjontaa tyydyttävänä. Toki se kalpenee monelle Keski-Euroopan kentälle, mutta viskiä on tarjolla useista hintaluokista ja useampaa sorttia.

Nopean vilkaisun perusteella minun täytyy hiukan korjata näkemyksiäni Helsinki-Vantaasta. Tällä kertaa viskitarjonta oli suorastaan surkea. Esimerkiksi Helsinki Duty Freessä oli nolla Ardbegiä ja nolla Bowmorea. Tämä oli järkytys siksi, että molempien tislaamojen 10-vuotiaat litran pullot ovat olleet niitä henkilökohtaisia talousviskejä joita olen kentiltä kantanut, jos en ole muuta ostettavaa jaksanut etsiä.

Joudun/pääsen lähiviikkoina lentämään hiukan enemmän ja ajattelin aloittaa Helsinki-Vantaalta hintaseurannan muutaman peruspullon pohjalta. Valitettavasti järkytyin tarjonnan heikkoudesta niin paljon, että ainoa pullo, jonka hinnan otin lopulta ylös, oli Taliskerin Dark Storm. Ja sitä en kyllä suosittele kenelläkään ellei omaa jotain sairasta fiksaatiota kyseiseen tislaamoon.

Alla pieni kuvareportaasi ja sanallinen yhteenveto.

Minun suositukseni Helsinki-Vantaalle on, että ostakaa suomalaista giniä ja suomalaista viskiä. Sitä ei liiemmin muualta saa ja ainakin gineissä laatu on kohdillaan. Muuten valikoima on mitäänsanomaton.

Helsinki-Vantaalta muuten puuttuivat myös överikalliit viskit, joita on aina kiva ihastella vitriinistä. Tätä "high endiä" edusti Ballantinesin 30-vuotias. Muistaakseni Helsinki Duty Freellä oli joskus Dalmoren Constellations -sarjaa hyllyssä ainakin yksi kappale. Vai muistanko omiani?

Puolan viski- ja olutmeiningit

Olen syksyn ja talven aikana päässyt tutustumaan puolalaiseen alkoholikulttuuriin hiukan pintaa syvemmältä. Parempi puoliskoni muutti Poznaniin töihin, ja Puolassa on tämän myötä tullut vietettyä paljon aikaa. Samalla myös puolalainen juomakulttuuri on tullut tutuksi. Maan tapoja on tullut tutkailtua lähinnä kahden minulle rakkaimman juoman eli viskin ja oluen kautta.

Poznan ja viski

Puhutaan ensin viskistä. Puola ei ole viskimaa. Poznanin baareissa ei suuremmin single maltteja näy. Keskusaukiolta löytyy yksi viskikauppa, Whisky Embassy, mutta sen hinnat huitelevat Suomen hinnoissa ja valikoima on hyvin tavanomaista. Eli isoimpien brändien peruspullotteita suolaisilla hinnoilla.

Kaupungin hienostoalueelta, Poznanin Casinon ja City Park Hotellin kupeesta löytyy Whisky Bar 88, joka oli haalinut hyllyihinsä huomattavan kokoelman hyviä mallasjuomia. Suomen hintoihin tottuneena viskit olivat edullisia, mutta paikalliseen tasoon nähden ökykalliita. Itse nappasin lasiin Taliskerin 175-vuotisjuhlapullotteen ja Mortlachin 16-vuotiaan Flora & Faunan. Vierestä löytyi myös viskikauppa Squad Whisky, jossa en valitettavasti kerennyt vierailla ennen sulkemisaikaa, mutta ikkunashoppailun perusteella kyseessä oli ihan lupaavan oloinen kauppa.

Silmät auki puolassa kannattaa silti kävellä. Viini- ja olutkauppoja on kadut täynnä ja näistä voi tehdä löytöjä. Esimerkiksi Diageon Special Release -sarjaa löytyi todella yllättävistä paikoista. Oma "löytöni" oli Longrown 14-vuotias, joka lojui erään viinikaupan alahyllyllä erittäin edulliseen 60€:n hintaan. Hyvän alkoholin ystävän kannattaa kuitenkin minun mielestäni keskittyä paikallisen käsityöläisolutbuumin hedelmistä nauttimiseen.


Poznanin ja Krakovan oluttarjonta

Poznanin oluttarjonnasta haluan nostaa esille kaksi erinomaista baaria. Minister Cafe tarjoaa yläkerrassa herkullisia burgereita ja alakerrassa puolalaista craftia ja ajattomia klassikoita. Reilu kymmenen hanaa, joista yksi on kuulema aina Deliriumia, ei jätä varmasti ketään janoiseksi. Täältä löytyi myös hyvin paikallisen Kingpinin tuotteita, jotka olivat kautta linjan laadukkaita. Pullopuolella muun muassa Omnipolloa löytyi useita eri laatuja. Vahva suositus, mutta erityisesti viikonloppuna kannattaa pöytävaraus tehdä etukäteen. Tämä pätee kaikkiin puolalaisiin juottoloihin, sillä paikalliset tykkäävät varata isolle porukalle pöydän baarista. Perjantaisin jokainen pöytä näytti olevan noin kello seitsemästä eteenpäin varattu.

Minister Cafen herkkuja.

Vielä Minister Cafea enemmän, minua miellytti Piwna Stopa -niminen baari. 16 hanaa ja yli 200 pulloa pitivät huolen viihtymisestäni. Täältä sai myös maistelulautasia ja herkullisen juustomakkaralautasen. Kivana yksityiskohtana baarista löytyi takka, jonka edessä oli erityisen mukava juoda laadukasta olutta ja lämmitellä kylmettyneitä jäseniä.

Tässä on ihmisen hyvä olla.

Krakova on Poznaniin verrattuna todellinen turistihelvetti, mutta olutravintolavalikoimaltaan runsaampi. Täältä löytyi useita puolalaisten pienpanimoiden omia baareja. Ensimmäisenä näistä on suositeltava T.E.A Time Brewpubia. Olin kerennyt hädin tuskin saada paikassa tuopin käteen kun olin jo alakerrassa ihmettelemässä panimolaitteita ja maistelemassa suoraan käymisastioista tulevia uutuuksia. Ystävällisin henkilökunta, mihin matkallani törmäsin, eivätkä heidän oluetkaan pahoja olleet.

Tilannekuva 5 minuuttia baariin astumisen jälkeen.

Puolan olutskenen ykkösnimi on omien havaintojeni mukaan tällä hetkellä Brokreacja. Tynnyrikypsytyksiä, milkshake ipoja ja kaikkea trendikästä tekevä panimo oli pykännyt pystyyn myös erinomaisen ravintolan Krakovan vanhan keskustan ja juutalaiskortteli Kazimierzkin välimaastoon. Burgerin kylkeen nappasin Big Boy -nimisen mango milkshake ipan. Muita erinomaisia oluita panimolta olivat Sweet Tempation (tynnyrikypsytetty barley wine) ja Deep Dark Sea (imperial Baltic porter), joista jälkimmäistä pääsi maistamaan hanasta tynnyrikypsytettynä.

Herkkua!

Viimeinen Krakovan olutkohde oli Pinta panimon pubi Viva la Pinta. Erinomainen hanavalikoima, lähinnä heidän omia tuotteitaan, ryyditettynä  BrewDogin pullovalikoimalla sai viihtymään. Erityisesti mieltä lämmitti myös Alkosta aikoinaan löytyneen Imperator Baltyckin oloroso kypsytelty versio, joka vei sekä kissan että kielen mennessään.

Pilssiä, appelsiinimehua ja joulumausteita.

Loppuun vielä muistutus puolalaisen olutkulttuurin hämmentävimmästä yksityiskohdasta. Paikalliset juovat nimittäin glögin sijaan maustettua lämmintä kaljaa. Yleensä pilsneriin tehty juoma sai ajatuksena aikaan kylmiä väreitä, mutta suosittelen kokeilemaan. Yllättävän hyviä ja sopivasti lämmittäviä juomia nämä!

Kymmenen kertaa Cuillin-vuorten laavaa

Viime viikonloppuna oli pitkästä aikaa tiedossa kotitastingia. Teematislaamona sai kunnian toimia Talisker. Jotta uhrilahja turhamaisuuden alttarille olisi täydellinen, piti käydä perjantaina ottamassa hiukan tuntumaa tislaamoon ennen lauantain koitoksia.

Olin useaan kertaan saanut kanssa harrastelijoilta vahvaa suositusta eräästä St. Michaelin hyllyistä löytyvästä Taliskerista. OB 20yo on nykyään kulttiviski ja menee huutokaupoissa aivan liian kalliilla. Nyt oli siis hyvä aika ottaa neuvosta vaari ja käydä tämä herkku testaamassa. Viereen lasi OB kymppiä ja kahden viskin pikatasting baariolosuhteissa oli valmis.

Talisker 20yo, 1981/2002, 62%

Tuoksu: Todella tuhtia sherryä. Kumia, öljyä, lähes chilistä poltetta. Autotallissa ylikypsiä hedelmiä kera chilin ja pippurin. Huumaava!

Maku: Ihanan likainen, tuhti, kuminen, mausteinen. Voltit ei häiritse pätkääkään vaan antavat tälle laavaryöpylle sen mahtavan rungon. En malttanut olla kuitenkaan kokeilematta vettä ja viski kyllä kestää sitäkin. Monitahoinen chilin ja pippurin johtaman mausteisuus nostaa vedellä päätään. Jälkimaku on sekä vedellä että ilman lähes loputon.

Viskikirjoissa Taliskerista käytetään usein vertauskuvana laavaa. Nykyisiä Taliskerin pullotteita siemaillessa tämä mielikuva on häilyvä. Sen sijaan vanhempi 20yo toi mieleen parin vuoden takaisen Islannin-reissun ja loputtomat laavakentät rikin, tuhkan, merellisen suolan täyttämine hengitysilmoineen. Jumalainen viski. Peruskymppi unohtui tämän kanssa seurustellessa lähes kokonaan, mutta onneksi lauantaina pääsi useamman nyky-Taliskerin kimppuun. Ja siten myös rauhassa keskittymään peruskymppiin.

Lauantain Talisker-suora näytti seuraavalta:

Talisker 10yo 45,8%
Talisker Skye 45,8%
Talisker Provenance Young & Feisty 2014 46%
Talisker 57 North 57%
Talisker Storm 45,8%
Talisker Port Ruighe 45,8%
Talisker Distillers Edition 2001/2012 45,8%
Talisker Distillers Edition 1993/2007 45,8%

Kattaus koko komeudessaan.

Ensimmäinen ihmetys oli seurueella Taliskerin alkoholiprosentti. Miksi kaikki OB Taliskerit ovat 45,8%? Pois lukien tietystä 57 North, jonka alkoholiprosentin alkuperän voi jokainen päätellä itsekseen. Valistuneina arvauksina heitettiin ilmoille muun muassa ajatus siitä, että 45,8% olisi tarkka raja kylmäfiltteröinnin aiheuttamille esteettisille haitoille viskissä. Oppikirjoissahan puhutaan, että raja olisi tasan tarkkaan 46%. Toisaalta, onhan tuo tapa erottautua. Sai minutkin googlaamaan puolituntia erilaisilla Talisker-aiheisilla hakusanoilla tämä jekku. Ovelia kavereita Diageon markkinointiosastolla. Ensimmäisenä lasiin lyötiin muuten peruskymppi ja uusi NAS-viritys, Skye.

Talisker 10yo 45,8%

Tuoksu: Ministi liimaa hyökkää ensimmäisenä nenää tervehtimään. Onneksi tuoksu taittuu pian maltaan, suolan ja kevyen turpeen puolelle.

Maku: Maussa mausteet pääsevät irti ja se odotettu pippuri kohtaa suolan kanssa. Mallasta. Koko komeus tuo mieleen meripihkan.

Talisker Skye 45,8%

Tuoksu: Mallasta, kypsiä marjoja. Turve tuo lähinnä likaisen nootin tuoksun keskelle.

Maku: Sekametelisoppa, josta ei oikein saa kiinni. Loppumaussa jotain epämiellyttävää palanutta juttua. Tummat hedelmät ja turpeen täältä tunnistaa.

Normikymppi on kyllä yksi suosikkejani. Pieni liimainen sivunootti häiritsi nenässä, mutta edelleen peruspullojen aatelia. Skye toi taas mieleen Lapparin PX:n. Ei sinänsä maultaan vaan profiililtaan: sekava ja huonolla tavalla likainen viski. En ostaisi.

Talisker Provenance Young & Feisty 2014 46%

Tuoksu: Illan maltillisin nenä tarjosi nuorta mallasta, vaniljaa, trooppisia hedelmiä ja pienen turpeen pilkahduksen. Aivan hyvä!

Maku: Vaniljan, maltaan ja trooppisten hedelmien sekaan on maussa saatu mausteita ja ripaus turvetta. Myös suolaa löytyy. Runko on kuitenkin oudon vetinen ja voimaton. Pistämme nuoruuden piikkiin.

Talisker 57 North 57%

Tuoksu: Samojen Taliskerille tyypillisten juttujen piirissä liikutaan. Pippuria, suolaa, jotain makeaakin eksynyt mukaan.

Maku: Yllättävän hyökkäävää alkoholia. Nenä ei antanut moista hyökkäystä odottaa. Suolaa ja pippuria löytyy ja vahvat voltit kyllä tukevat menoa. Jollain tapaa silti yksiulotteinen.

North oli parempaa kuin muistin. Osan mielestä tämä oli illan paras viski. Rohkenen olla erimieltä. Hentoinen ja herkkä Provenance vaatisi rinnalleen ehkä jotain muuta kuin tällaisen pommin. Seuraavaksi tynnyrisekoilujen kimppuun.

Lasiin ilmestyi pää. Katso kuvat!

Talisker Storm 45,8%

Tuoksu: Tumma, jopa tuhkainen meno. Makeutta ja kevyttä turvetta. Jotain mynthonin kaltaista raikasta pastilliakin mukana.

Maku: Nyt leikitään Skyen kanssa samoilla vesillä. Sekamelska josta en saa kiinni. Tunkkainen ja maltainen. Sinänsä lupaava nenä ei kanna makuun ollenkaan.

Talisker Port Ruighe 45,8%

Tuoksu: Happamia, käyneitä marjoja. Itseasiassa todella hapan. Pieni pippurisuus ja kevyt turve onneksi taittavat pahimmat pihlajanmarjat pois.

Maku: Makukaaren alussa port-viimeistelyn tuomat marjat antavat mukavan makean meiningin kielenpäälle. Lopussa mausteiden ärhäkkyys täyttää miellyttävästi suun. Kärsii kuitenkin hiukan samasta ongelmas kuin Storm ja Skye: yleiskuva on sekava ja viskistä ei saa kiinni.

Stormista minulla oli negatiivinen muistikuva ja valitettavasti se piti paikkaansa. Yksinkertaisesti huono nasu. Port Ruighe oli enemmän minun makuuni. Aikoinaan samplen verran olen tätä maistanut ja silloin tykkäsin. Kyllä Port Ruighe Stormin mielestäni hakkaa, mutta valitettavan sekava ilmestys sekin oli.

Talisker Distillers Edition 2001/2012 45,8%

Tuoksu: Trooppisia hedelmiä, mausteita, kevyttä turvetta. Tasapainoisen oloinen. Tykkään.

Maku: Nenän antamien noottien tueksi kielelle ilmestyy mukava maltainen runko, joka kannattelee viskiä koko sen makukaaren. Lopussa salmiakkia. Nyt ollaan jo paremman äärellä.

Talisker Distillers Edition 1993/2007

Tuoksu: Happamia marjoja, puolukoita, mahonkia, pippuria ja mallasta.

Maku: Mausteinen, tasapainoinen marjojen ja pihkan täyttämä makuprofiili, joka katoaa suusta kauniisti ilman synkempää jynkytystä. Ikä on selkeästi tehnyt hyvää.

Distillers Editioneissa oli jo yritystä. Erityisesti jälkimmäinen, 2007 pullotettu versio oli jo oikeasti todella hyvä viski. Näiden lisäksi parhaiten kattauksesta jäi mieleen peruskymppi. Taliskerin nasurivi oli pelottava muistutus nasubuumin vaaroista. 57 Northia voisin ostaa, muut jättäisin kyllä suosiolla hyllyyn.

Sinänsä Taliskerin makuprofiili on tunnistettava ja miellyttävä. Pippuri ja suola yhdistettynä kevyeen turpeeseen vaan toimii. En nyt jaksa enempää itkeä, mutta St. Michaelin vanha 20yo oli noin valovuoden koko lauantain kattausta edellä. Yhtäkaikki, kivaa oli ja mielenkiintoista näitä tislaamojen rangeja on näin läpi kahlailla.

Meitä on kaksi, kammottavaksi - Talisker 25yo ja Talisker 10yo

Erikoiset tilanteet vaativat erikoiset viskit. Hyvän ystäväni mennessä viime viikonloppuna naimisiin, oli viskihullu ystäväni päättänyt tempaista Taliskerin 25:en auki. Bestmanin ominaisuudessa pääsin ns. hyville ja nektaria kaadetiin reilulla kädellä minunkin mukiini. Rinnalle napattiin vielä normi kymppi antamaan preferenssiä ja hieno minitasting oli pystyssä. Polttareissa anniskeluravintolassa nautittu Ardbeg Single Cask 1975 takasi sen, että itse juhlakalu ei viskien suhteen parempaa viikkoa voisi toivoa. Ja tämä kaikki hienon RoPS - Asteras pelin jälkimainingeissa!

Pari sanaa Taliskerista. Skyen saarelta tulee paljon jänniä juttuja, kuten viskilikööri Drambuie, sympaattinen koirarotu Skyenterrieri ja yksi lempitislaamoistani - Talisker. Viimevuosina lähinnä NAS-markkinoilla kunnostaunut (Storm, Dark Storm) tislaamo omaa erinomaisen perusrangen. 10-vuotias Talisker on mielestäni yksi parhaita "peruspullotteita". Lähteineni mukaan 25-vuotias otettiin mukaan 2004 ja sen "vuosikerrat" näyttävät ainakin internetin mukaan eroavan kovastikin toisistaan. Maistoon päässyt versio on lyöty pulloon 2005. Otetaan kuitenkin ensin käsittelyyn se peruskymppi.

On totuus ja rakkaus raukkoja varten, vaan tähdet ja galaksit kuningatarten.

Talisker 10yo

Tuoksu: Pihkaa, suolaa, mausteita, mietoa turvetta ja banaanilaatikkoa.

Maku: Pippuria, suolaa, toffeeta, makeaa hedelmäisyyttä ja kevyttä turpeisuutta. Loppumaultaan ärhäkkä ja lyhyt.

Taliskerin kymppi on hintaluokassaan huippuviski. Siitä löytyvä turpeeseen ja suolaan kiedottu pippurisuus on yksi miellyttävimpiä viskimaailmasta löytyviä makuyhdistelmiä. Siinä on kuitenkin yksi perustavanlaatuinen vika: se tuntuu suussa "väärältä". Vetinen, lyhyt ja ohut ovat adjektiiveja, joilla voisi kuvata tuntemuksiani kympin suutuntumasta. Maistuu oikealta, tuntuu vasemmalta.

Talisker 25yo (pullotettu 2005)

Tuoksu: Kuivempi kuin kymppi. Nahkaa, mausteita, kahvia. Lisäksi hento savuisuus, joka tuo mieleen reilulla vedellä sammutetun nuotion. Kompleksinen.

Maku: Reilusti pippuria ja mausteita. Suklaakahvi (Latte Macchiato tms.). Ilman vettä viski tuntuu itseasiassa aika tukkoiselta, eikä tuoksun lupaamaa kompleksisuutta näy missään. Jälkimaku on pitkä, mutta tylsä. Pippuria, pippuria ja pippuria.

Talisker 25yo vesilisällä: Teelusikallinen vettä näyttäisi avaavan tätä viskiä hurjasti. Tuoksuun tulee selkeää kukkaisuutta, joka mieleen apilan. Maussa avautuu Springbankmaisia vuoristoratoja, jotka leikittelevät keltaisten hedelmien, salmiakin, suolan ja pippurisuuden eri vivahteilla. Suutuntuma ei vedestä kärsi vaan viski tuntuu edelleen erittäin kehokkaalta ja pureksittavalta. Nam!

Olipas vaikea viski tämä 25yo. Ilman vettä ehkä suurimpia pettymyksiä, joita olen kohdannut. Odotukset olivat niin suuret. Vesilisällä huomattavasti parempi, mutta hiukan hämmentynyt olo tästä jäi. Kyseinen pullo on hankittu reilulla 100€:llä kolmisen vuotta sitten. Siihen hintaan tämä olisi nykyhinnoilla ryöstö. Nykyään tätä pulloa ei alle 300€:n löydä mistään. En kyllä tämän perusteella lähtisi moisia maksamaan vaan hakisin vaikka Alkosta 6 pulloa peruskymppiä. 

Huomenna sitten näissä tunnelmissa:

Jäätelökesä ja Not-so-soft Ice

Kesä ei ainakaan Oulun korkeudella ota loppuakseen, ja lämpimästä säästä on saatu kärsiä vielä näin elokuussakin. Kuumotusta helpottamaan tarttui lähimarketista mukaan Arlan pehmisainetta, ja eihän sitä voinut olla kokeilematta viskipehmiksen tekoa.

Viskiksi valitsin Taliskerin Stormin, kun se sattui olemaan muutenkin esillä, ja annostelussa koitin käsivarasta huolimatta olla maltillinen. Niin monesti viski jyrää muut maut, jos sitä menee johonkin sekottamaan.

Dynaaminen duo.

Valmistus oli pakkauksen ohjeita noudattaen helppoa. Ensin annettiin aineelle hiukan kuohkeutta ja lisättiin mausteet, tässä tapauksessa loraus viskiä, ja lyötiin pakasteeseem jässittymään muutamaksi tunniksi. Tämän jälkeen möhnä otetaan sulamaan ja kuohkeutetaan tehosekoittimella uudestaan. Jopa minä onnistuin olemaan sössimättä tätä.

Ja kyllä, hyvältähän se maistui. Selkeästi tujumpaa kuin monet Irish cream -viritelmät, joita olen jäätelön muodossa maistanut. Saattaisi toimia vähemmän turpeisella viskillä paremmin. Yhtä kaikki, jälleen hauska kokeilu viskin parissa.

Vohvelin puutteessa mönjä katosi kitusiin lusikan avulla suoraan kulhosta.

Kesäiltoja tulee myös silloin tällöin vietettyä patiolla istuen ja viski-ihmisenä tie vie usein St. Michaeliin. Uutuushyllyssä oli Kilkerranin "Work in Progress" nelospätsiä, ja suosittelen kyllä  lämpimästi kokeilemaan! Hieno viski ottaen huomioon, että kyseessä on kaiken järjen mukaan suhteellisen nuori tisle. Meni välittömästi ostoslistalle. Käykäähän testaamassa.